Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Jaakko Sirén on mies monen tähtitorjujan takana – Valmentajavelhon ohjeille on kysyntää tänäkin päivänä: Keväällä ovelle ilmestyi vaikeuksien kanssa painiskellut liigavahti

Jaakko Sirén on suomalaisen maalivahtivalmennuksen uranuurtaja. Sirénin kädenjälki näkyy monen maajoukkueessa ja NHL:ssä pelanneen suomalaishuipun torjuntatyylissä. Sirenin koulusta ovat oppia hakeneet Jarmo Myllys , Vesa Toskala , Jussi Markkanen , Jukka Tammi , Mika Lehto , Mika Manninen , Sasu Hovi ja moni muu. Sirén on Ilveksen kasvatti, mutta luotsasi myös Tapparan vahteja viiden kauden ajan vuosituhannen alussa. Sunnuntaina 75 vuotta täyttävä Sirén voitti valmennusurallaan mestaruuden Ilveksessä 1985 ja Tapparassa 2003. Oppi saatiin kopioimalla Sirén on paljasjalkainen tamperelainen. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa kaupungin keskustassa. Koti oli Otavalankadulla. Sirén liittyi Ilvekseen 1950-luvun alkupuolella. Häntä seitsemän vuotta vanhempi Juhani Lahtinen oli Ilveksen edustusjoukkueen maalivahti 1950-luvun lopulta aina kevääseen 1970 saakka. Hän oli Sirén esikuva. – Seurasin ”Jussi” Lahtisen tekemisiä pienestä asti. Sitä kautta minustakin tuli maalivahti. Ikinä en ole pelannut kentällä. Maalivahtivalmennus oli tuntematon käsite koko Sirén peliuran ajan. Hän pelasi ensin Ilveksen junioreissa, siirtyi sieltä HIFK:hon ja 1965 Lahden Reippaaseen. – Torjuntahommat opettelin katselemalla ja kopioimalla vanhempien maalivahtien tyylejä. Ei silloin ollut puhettakaan maalivahtivalmentajista. Sirén päätti peliuransa Ilveksessä kaudella 1970-71. Lahtinen oli juuri lopettanut ja Ilveksen valmentaja Raimo Vasama houkutteli Sirénin Tampereelle. – Asuin kuitenkin sen talven vielä Lahdessa. Ajoin sieltä harjoituksiin Tampereelle, kilometrejä kertyi aika paljon, Sirén muistelee. Siemen juttutuokiosta Bubnikin kanssa Tshekkiläinen Gustav Bubnik valmensi Suomen maajoukkuetta 1966–1969. Sirén tapasi Bubnikin Lahden vuosinaan. – Bubnik oli Lahdessa yhden viikonlopun. Juttelin hänen kanssaan niitä näitä. Silloin kävi ensimmäisen kerran mielessä, että valmentaisin joskus maalivahteja. Ajattelin, että minulla voisi olla jotain annettavaa siinä hommassa. 1970-luvun puolimaissa ideasta tuli totta, kun Matti Reunamäki kysyi Siréniä Ilveksen junioripuolen maalivahtivalmentajaksi. – Vastuullani olivat kaikki junnuvahdit A:sta F-junioreihin. Nykyäänhän kaikilla juniorijoukkueilla on omat maalivahtivalkut, mutta silloin oli toisin. Liigajoukkueen maalivahtivalmentajaksi Sirén päätyi 1983. Nuori lahjakkuus Jukka Tammi oli joukkueen ykkösvahti, mutta kauden alku oli vaikea. Ilveksen päävalmentaja Seppo Hiitelä kääntyi Sirénin puoleen. – Seppo kyseli, että mikä oikein on vikana, kun Jukalla ei tahdo kiekko tarttua. Vastasin, että harjoituksenne ovat liian passiivisia maalivahdille. Jukka joutuu seisomaan kolmantena maalitolppana treeneissä. Hiitelä kysyi, voisiko Sirén auttaa. – Sanoin, että voin lähteä mukaan, mutta yhtään laukausta en ammu treeneissä. Se tiesi Hiitelälle varhaisia aamuheräämisiä, sillä Sirén piti maalivahdeille omat harjoituksensa seitsemältä aamulla ennen kuin meni päätoimeensa töihin Rank Xeroxille. – Meillä oli vuoroaamuin harjoitus Tammella ja Jarmo Myllyksellä . Seppo tuli joka aamu seitsemältä laukomaan heille kiekkoja.  Muutin periaatteessa koko maalivahtiharjoittelun silloin. Sirénin ohjeilla Tammi nousi tasolleen ja pelasi talvella jo ensimmäiset pelinsä maajoukkueessa. Aamut parasta aikaa oppia? Aikaiset harjoitukset herättivät kysymyksiä ja jonkun verran napinaa. Tammi pyysi pari vuotta myöhemmin, voisiko treenejä siirtää alkavaksi kymmeneltä. Sirénin mielestä varhaisaamut ovat parasta aikaa oppimisen kannalta. – Vetäisin tänä päivänäkin treenit aamuseitsemältä tai viimeistään kahdeksalta. Silloin ei urheilijalla ole vielä muita ajatuksia mielessä. Ei ole ehtinyt miettiä, että meneekö illalla kaljalle, Sirén naureskelee. – Aamutreenaus perustuu siihen, että silloin muisti pelaa parhaiten. Jos ihminen haluaa oppia jotain uutta tai lukea vaikka kokeisiin, niin aamu on siihen paras aika, Sirén uskoo. Hän tuli johtopäätökseen kuunneltuaan takavuosina Tampereen yliopiston professorin puheita. Myöhemmin myös muut, muun muassa Helsingin yliopiston tutkimukset, ovat paljastaneet, että ihanteellinen oppimisen ajankohta osuu aamupäivään, mutta yksilöllisiä erojakin löytyy. Ilves näytti ulko-ovea Sirén sopi Ilveksen kanssa kolmen vuoden pestin 1983, mutta liigajaksosta tulikin paljon pitempi. – Se venyikin 16 vuoteen. Vuonna 1999 Ilves palkkasi kovassa nosteessa olleen Heikki Mälkiän SaiPasta päävalmentajakseen. Mälkiä halusi rakentaa itse valmennustiiminsä. Myös loistavaa työtä tehnyt Sirén sai lähteä. – En tiedä ihan tarkkaan, miten asiat silloin etenivät, mutta kun Mälkiä tuli myöhemmin toisen kerran Ilveksen valmentajaksi, hän kävi pyytämässä anteeksi. Hän sanoi, että teki silloin uransa pahimman erehdyksen, kun minä sain kenkää. Sirén ei jäänyt pitkäksi aikaa työttömäksi. Seuraavana vuonna Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinonen kysyi Sirénä kirvespaitojen maalivahtien valmentajaksi. Sirén tarttui tarjoukseen. – Eikä se ihan huonosti mennytkään, Sirén naurahtaa. Eipä todellakaan. Tappara voitti hopeaa 2001 ja 2002 sekä mestaruuden 2003. Sirénin opeilla Jussi Markkanen kehittyä pitkin harppauksin ja sai NHL-sopimuksen Edmontoniin 2001. Maalivahdit maalintekijöinä Sirénin valmentamat maalivahdit ovat hyviä mailapelaajia. Myllys teki Ruotsin pääsarjahistorian ensimmäisenä maalivahtina maalin pelatessaan Luulajassa. Toskala onnistui maalinteossa pelatessaan Färjestadissa, Hovi Slovakian pääsarjassa, Tammi teki kohumaalin A-junioreissa. – Hyvä mailankäsittelytaito on maalivahdille todella tärkeä. Se on yksi minun mottoni, ja sitä on painotettu treeneissä. Sasu Hovi innostui joskus vatkaamaan kiekon kanssa niin paljon, että meinasin jo hermostua. Varsinkin NHL:ssä arvostetaan isoja maalivahteja. Mitä komeammat mitat, sen parempi! Sirén on sitä mieltä, että koko ei ratkaise. – Mielestäni maalivahdin ihannemitta on 180-185 senttiä. Mitä pitempi kaveri, sitä vaikeampi hänen on ehtiä alanurkkiin. Jos mittaa on kaksi metriä, niin on parempi mennä koriskentille. Vinkkejä saa vieläkin Sirén jäi Tapparasta eläkkeelle 2005. Peleissä hän käy edelleen säännöllisesti ja neuvoo sekä antaa vinkkejä, jos niitä kysytään. Talvella hän kävi ohjaamassa Nokian Pyryn vahteja. – Tänä keväänä olen ollut yhden liigavahdin kanssa juttusilla. Tein hänelle ketteryyttä ja nopeutta kohentavan kesäharjoitusohjelman ja ohjeistin tekemään sen kolme kertaa viikossa, Siren paljastaa. Onko vahdin nimi suuri salaisuus? – Ei se mikään salaisuus ole. Kyseessä on Ville Kolppanen (Ilveksen liigajoukkueen vahti). Meillä on Villen kanssa pitkä ystävyyssuhde. Olen tehnyt hänelle ennenkin ohjelmia – ensimmäiset jo silloin, kun hän pelasi Pyryn junioreissa. Kolppasen viime kausi oli vaikea. Hän jäi huippulahjakkaan Lukas Dostalin varjoon. – Sanoin Villelle, että näen kyllä syksyllä peleissä, onko hän toteuttanut ohjelmaani. Hän lupasi toteuttaa ohjeeni säntillisesti. Siren ei ole innostunut nykytyylistä, jossa maalivahti on koko ajan polvillaan. – Konttaamalla ei ehdi liikkua tolpalta toiselle tarpeeksi nopeasti. Dostal oli niin hyvä, koska hän ei kontannut, vaan siirtyi paikasta A paikkaan B pystyssä ja meni sitten polvilleen. Hänen pelaamisensa näytti helpolta. Hän oli rauhallinen ja rauhoitti sitä kautta koko puolustuspelin. Nyrkit pystyssä Siren vaati valmennettaviltaan paljon. Edesmennyt, legendaarinen tamperelaisvahti Esko ”Niekku” Niemi seurasi kerran sivusta Sirenin vetämiä harjoituksia. – Jos minulla olisi ollut tuollainen valmentaja, jossain vaiheessa olisimme olleet nyrkit pystyssä vastakkain, Niemi tuumasi, mutta myönsi, että tyyli teki vaikutuksen: Olet kova kaveri, hän kehui Siréniä. Joskus Sirén huusikin suojateilleen, mutta silloinkin siinä oli ajatus mukana. – Kun huomasin, että vahti alkoi väsyä treenin loppupuolella, korotin vähän ääntäni. Sitä kautta kaveri sai vielä pikkuisen enemmän irti itsestään.