Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Linnan juhlat Näköislehti Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Moro Mielipiteet Tähtijutut

Suomen ja Venäjän rajalle aidattu petojen suojelualue

Olen lopen kyllästynyt vuosikymmenestä toiseen jatkuneeseen väittelyyn susista ja muista petoeläimistä. Karjankasvattajat joutuvat rakentamaan aitoja kotieläinten suojaksi ja lapsia kyyditään kouluun taksilla. Tässä ei ole mitään järkeä. Petojen levittyä asutuille alueille ne ovat tottuneet ihmisiin ja se lisää onnettomuuden vaaraa. On varmaa, että ensimmäinen suden syömä lapsi saa kymmenet tuhannet metsästäjät susijahtiin. Sitä ei EU:n asetus pysty estämään. Ihmettelen myös eläinsuojelijoiden intoa nimenomaan petoeläinten suojeluun? Miksi he eivät tunne sääliä saaliseläimiä kohtaa, jotka kärsivät tuskallisen kuoleman raatelun kohteena. Ehdotin joskus, että pitäisi tehdä ainakin 200 neliökilometrin kokoinen reservaatti Suomen pedoille USA:n Yellowstonen ja Tansanian kansallispuistojen tapaan. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että tuskin mikään kunta haluaisi ottaa sitä yksin vastuulleen. Entä jos tämä reservaatti tehtäisiin Venäjän vastaiselle rajalle esimerkiksi Värtsilästä Lappiin saakka? Tehtäisiin panssariaita joustavasti 10–30 km päähän rajalta. Onhan se nytkin vajaakäyttöistä aluetta liikkumisrajoituksineen, joten paikallisille ei tulisi merkittävää muutosta elämään. Rajan vartiointia voisi vähentää, koska tiheä petokanta toimisi pelotteena laittomille rajan ylittäjille. Samalla voitaisiin EU:n vaatima petokanta säilyttää ja valvoa tehokkaasti. Saaliseläinten määrä ei alueella ehkä riittäisi, joten lisäruokinnan voisi järjestää teurasjätteillä. Rajaseudun kunnat saisivat lisätuloja, kun ruokintapaikoille virtaisi tuhansia luontomatkailijoita. Rahakkaat turistit voisivat päästä myös ampumaan petoja kannan säätelyn puitteissa. Aidan rakentamiseen heltiäisi varmaan EU:n rahoitusta ja yhteistyötä Venäjän kanssa pitäisi myös kehittää.