Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

MM-95: Kapteeni Jutila esitti erikoisen toiveen, kiekkopomo tanssi öljytyin lantein – Tunnin torkkujen jälkeen maailma ei ollut enää ennallaan

On vaikea sanoa mikä oli kaikkein ällistyttävin asia sunnuntaina 7. toukokuuta 1995 Tukholmassa. Oliko se täpötäysi Sergelin tori myöhään pyhäiltana? Kävelimme kollega Jari Perkiön kanssa torin laidalle ja katselimme tuhatpäistä riemuitsevaa väkijoukkoa ihmeissämme. Kohta kaiuttimista alkoi soida Den Glider In ja Suomen joukkueen pelaajat, päävalmentaja Curt Lindström ja koko muu taustaryhmä nousivat torin päädyssä olevan kuppilan terassille laulamaan ja tanssimaan kappaleen tahdissa. Itselleni on piirtynyt kuva Kalervo Kummolasta joraamassa pelaajien kanssa. Rautakanslerina tunnetun Kummolan lanteet liikkuivat kuin öljyttyinä – sekin tuntui ihmeelliseltä. Tuoli ja kalja Muutamaa tuntia aikaisemmin Suomen jääkiekkomaajoukkueen pukukopilla Tukholman Globen-areenan uumenissa oli ennen näkemätön tungos. Kaikki silmäätekevät, julkkikset ja kiekkopomot halusivat Leijonien pukukoppiin kuulemaan, näkemään ja koskettamaan Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden voittaneen joukkueen pelaajia. Muistan, kuinka MTV 3:lla ei ollut oikeuksia tehdä pelaajahaastatteluja Globenin sisällä. Maikkarin toimittajan piti haastatella mestarijoukkueen kapteenia Timo Jutilaa hallin pihalla. Printtimedian luo ”Juti” ehti vasta tolkuttoman pitkän ajan kuluttua. Kippari oli valmis haastateltavaksi, mutta parilla ehdolla. – Tuokaa tuoli ja antakaa kalja. Toiveet toteutuivat, samoin haastattelu. Vähän aiemmin Jutila oli saanut käsivarsilleen jääkiekon MM-kultapokaalin. Sen ojensi tamperelaiselle itse Juan Antonio Samaranch , Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja ei tainnut jääkiekosta paljon perustaa tai laji tuntea. Mitähän hän siellä oikein teki? Viisaita vastahyökkäyksiä MM-finaalissa Suomi voitti Ruotsin 4–1. Ottelu oli satumainen. Ruotsi jyräsi päälle, mutta Suomi rakenteli viisaita vastahyökkäyksiä ja iski niistä maaleja. Ruotsalaiset hakkasivat päätään Jarmo Myllyksen Suomen maalin eteen rakentamaan muuriin. Ville Peltonen teki kolme maalia ja Jutila yhden. Yksi Peltosen maaleista ei unohdu ikinä. Se oli 2–0-osuma toisessa erässä. Peltonen ylitti Ruotsin siniviivan, veti liikkuvat taakse ja laukoi kiekon hurjalla lämärillä maalin yläkulmaan. Ruotsi maalivahti Thomas ”Osten” Östlund oli laittanut juomapullonsa juuri siihen kohtaan maalin päälle, mihin Peltosen laukaus (verkon sisäpuolella) osui. Juomapullo pomppasi laukauksen voimasta ainakin metrin ilmaan ja tuli kuin hidastettuna pyörien alas ja putosi takaisin maalin päälle. Tuntui, että siinä hetkessä asui ikuisuus. ”En ollut uskoa silmiäni” Minulla oli paluu Suomeen aamulaivalla. Siksi en ollut mukana, kun Leijonat kävi yöllä juhlimassa Cafe Operassa, maineikkaassa tukholmalaisessa yökerhossa, vaan menin hyvissä ajoin nukkumaan. Herättyäni ajelin taksilla satamaan. Minulla oli hytti varattuna ja päätin ottaa pienet nokkaunet hyttiin päästyäni. En voinut tietää, että Suomi ei olisi enää entisellään herättyäni. Niin siinä kuitenkin kävi. Heräsin torkuilta ja avasin hyttini pikkuruisen tv:n. En ollut uskoa näkemääni. Suomen joukkueen pelaajat ajelivat avoautoilla kohti Helsingin keskustaa. Katujen varret olivat valtoimenaan ihmisiä. Tunnelma oli kuin Rion karnevaaleilla. Kampasin tukkani, kävelin laivan baariin ja tilasin lasillisen kuohujuomaa itselleni. Katsoin ympärilleni ja näin vain hymyileviä ihmisiä. Silloin kaikki suomalaiset olivat voittajia.