Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Ella Koota oli jo pitkään kärsinyt kummallisista oireista, kun hänen kätensä yhtäkkiä lakkasivat liikkumasta – yrittäjänä hän siirsi sairauslomalle jäämistä liian pitkään

Vuonna 2012 Ella Koota muutti perheensä kanssa Tampereelta Poriin. Vakituinen työpaikka markkinointitoimistossa jäi entiseen kotikaupunkiin. Seuraavat kaksi vuotta Koota vietti kotona lastensa kanssa, ja vuonna 2014 hän halusi palata takaisin töihin. Perhevapaan aikana Koota oli ehtinyt kypsytellä ajatusta yrittäjyydestä, ja päätti ryhtyä siihen. Iltatyöt tulivat yrittäjyyden myötä tutuiksi. Kun muu perhe oli mennyt nukkumaan, Koota istui työhuoneessaan tietokoneen hämärässä valossa ja teki töitä. Sydän hakkasi ja ajatukset kiersivät kehää, mutta hän halusi tehdä asiakkaan tyytyväiseksi ja ylittää odotukset. Uskomus siitä, että hänen täytyi tehdä joka kerta todella hyvää jälkeä ja kouluttajana tietää kaiken, istui tiukassa. Kovan työtahdin ja odotusten jatkuessa arkeen hiipivät psyykkiset ja fyysiset oireet. – Ylivirittyneisyyttä, hermostuneisuutta ja hengenahdistusta. Sydän alkoi myös oireilla. Välillä se hakkasi todella kovaa ja teki kummallisia lisälyöntejä. Vatsani oireili ja aloin myös herkistyä tietyille ruoka-aineille ja kemikaalituotteille. Raajani vapisivat, puutuivat ja särkivät. Koota rauhoitti arkeaan – astangajooga vaihtui yin-joogaan, ja samalla muut harrastukset ja vapaaehtoistyöt jäivät pois. Töiden jälkeen Koota lepäili kotona. Arjen rauhoittaminen ei kuitenkaan pysäyttänyt tilannetta. Vuonna 2016 hermostolliset oireet ja muut vaivat pahenivat. – Eräänä päivänä minulta katosi tunto kokonaan toisesta jalasta. Sen jälkeen olin viikon sairaalassa neurologisissa tutkimuksissa ja sain lähetteen sydänpolille, mutta magneettikuvista tai tähystyksestä ei löytynyt mitään. Sain myös pahoja hengitysoireita. Tuntui, että keuhkot ovat kasassa ja kurkku tukossa, enkä pystynyt hengittämään, mutta keuhkotutkimuksistakaan ei selvinnyt mitään. Epätietoisuus pelotti ja turhautti, Koota muistelee. Keho pakottaa pysähtymään Keväällä 2016 Koota istui kotona työpöytänsä ääressä valmiina ryhtymään töihin. Hänellä oli työn alla suuri kirjoitusprojekti, jonka työstämisestä Koota nautti. Kun hän oli aloittamassa kirjoittamista, kädet eivät yksinkertaisesti liikkuneet. Ne olivat täysin jähmettyneet. Sydän hyppäsi kurkkuun – mitä ihmettä tämä oikein on? – Olin ihmeissäni. Tilanteen mentyä ohi soitin asiakkaalle ja sanoin, että projektin aikataulua täytyy muuttaa. Jäin sairauslomalle viikoksi ja yritin levätä. Seuraavalla viikolla Koota palasi töihin ja kirjoitti käsikirjoituksen loppuun. Neurologiset oireet pahenivat. Kootan alkoi olla ajoittain vaikea jopa liikkua kompuroinnin ja raajojen puutumisen ja lihaskramppien takia. Myös kasvot puutuivat välillä täysin. – Lopulta minulle iski aivan kamala väsymys ja aivosumu. Pienikin ponnistus oli liikaa. Kun sitten aloin lukea aiheesta tajusin, että oireeni voivat johtua hermoston ylivirittyneisyydestä, joka on voinut aiheutua pitkään jatkuneesta liiallisesta kuormituksesta ja johtaa sitten uupumiseen. Jäin pitkälle sairauslomalle, sillä en pystynyt tekemään juuri mitään. Koota myöntää, että olisi jäänyt aikaisemmin sairauslomalle, jos olisi ollut palkkatyössä. Yrittäjänä taloudellinen tappio oli suurempi ja lisäksi asiakasprojekteihin täytyi löytää tuuraajat. – Ajattelin olevani korvaamaton – en voisi jäädä sairauslomalle, koska minua tarvittiin! Murehdin myös, että menettäisin kaikki asiakkaani lopullisesti. Koota sai järjestettyä projekteilleen tuuraajat kahdessa päivässä. Talous vaati enemmän järjestelyä, sillä yrittäjänä Koota ei saanut palkallista sairauslomaa, vaan päätyi Kelan sairauspäivärahalle. Kulujen kattaminen vaati säästöihin kajoamisen ja luoton ottamisen, joita Koota maksaa edelleen. – Taloudellinen paine on yrittäjällä ehdottomasti kovempi, sillä palkkatyöläisellä on aina työ, johon palata toipumisen jälkeen. Puolisoni kävi onneksi töissä ja auttoi taloudellisesti, jotta sain rauhan toipua. ”Moni uupunut joutuu hyväksymään väärän diagnoosin” Työhyvinvoinnin tutkijatohtori Jaana-Piia Mäkiniemi Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnasta, kertoo, että yrittäjät pitkittävät sairauslomalle jäämistä, koska vastuu on isompi kuin palkansaajilla ja taloudelliset riskit suuremmat. – Yrittäjä voi sairastuessaan hakea sairauspäivärahaa Kelasta. Vahvistettu YEL-työtulo vaikuttaa siihen, mikä on sairauspäivärahan määrä. Matala työtulo tarkoittaa käytännössä vähäistä turvaa. Haasteita talouteen tuo myös se, että työuupumus ei itsessään ole sairausloman, eikä näin ollen myöskään sairauspäivärahan maksamisen peruste. Siihen liittyvä oirehdinta voi kuitenkin olla niin merkittävää, että se täyttää jonkun muun sairauden diagnoosin kriteerit. –  Usein diagnoosina on ahdistus tai masennus. Haaste onkin, että moni uupunut joutuu hyväksymään väärän diagnoosin selvitäkseen taloudellisesti. Työuupumusta ei näin ollen myöskään tilastoida sairausloman syynä, Mäkiniemi kertoo. Omien voimavaratekijöiden tunnistaminen, suojaaminen ja tietoinen lisääminen on erittäin tärkeä työuupumuksen ehkäisykeino. Yrittäjän työssä voimavaratekijöitä ovat usein merkityksellisyys ja vapaus vaikuttaa työhön. – Voimavaratekijöiden on havaittu tukevan työhyvinvointia sekä suojaavan kuormitukselta. Sen vuoksi onkin tärkeää työuupumuksen ennaltaehkäisyä pitää huolta siitä, että omassa työssä on runsaasti voimavaratekijöitä. Usein kuormituksen kasvaessa ihmiset rupeavat karsimaan voimavara- ja suojatekijöitä. Joskus jätetään lounas väliin tai vähennetään palauttavia harrastuksia, unta ja taukoja. Mäkiniemen mukaan katse kannattaakin suunnata siihen, mikä työssä tuo ja mikä vie energiaa. – Voi esimerkiksi kysyä itseltään: Mitkä asiat työssäni innostavat ja tuovat minulle energiaa? Miten suojelen näitä? Mitkä asiat rasittavat minua ja vievät minulta kohtuuttomasti energiaa? Miten voisi karsia niitä? Miten voisin oppia suhtautumaan niihin eri tavoin? Elämän hidastaminen auttoi toipumaan Sairauslomansa aikana Koota opetteli rauhoittamaan omaa hermostoaan muun muassa joogan, mindfulnessin ja mielikuvaharjoitusten avulla. Kehoon ja mieleen kertynyttä stressiä hän purki erilaisilla hermostoon vaikuttavilla palautumismenetelmillä. Samalla hän opetteli muuttamaan omaa ajatteluaan hyvinvointiansa tukevampaan suuntaan. – Olin ennen mestarimurehtija. Murehdin omaa ja lasten terveyttä, työtä, taloutta ja ihmissuhteita. Saatoin pohtia milloin mitäkin mahdollista tapahtumaa tai toisten sanomisia mielessäni. Kaikki nuo ajatukset aiheuttivat minulle stressiä. Siihen kun lisää vielä täydellisyyden tavoittelun ja kovan työnteon, soppa on valmis. Koota palasi yrittäjäksi kahdeksan kuukauden sairausloman jälkeen, mutta alkoi työskennellä eri tavalla kuin ennen. – Olin ennen haalinut isoja projekteja ja toiminut yksin. Uupumuksen jälkeen aloin toimia enemmän yhteistyössä asiakkaiden kanssa, ja pidin huolen siitä, että mikään projekti ei ole pelkästään minun työpöydälläni. Ymmärsin myös, että aina ei voi eikä tarvitse tehdä huippusuoritusta – riittävän hyvä on riittävän hyvä. Nykyään Koota on töissä kahden naisen strategisen viestinnän palvelua ja koulutusta tarjoavassa yrityksessä. Hän tuntee voivansa todella hyvin. – Vaikka en itse enää ole yrittäjä, olen ollut hyvin alusta asti mukana kehittämässä firmaa ja työskentelen yrittäjämäisesti. Tällä hetkellä olen vain todella kiitollinen siitä, että voin hyvin ja saan tehdä työkseni asioita, joista nautin ja tehdä työtäni tavalla, joka sopii minulle. Olen myös oppinut, että rennommin tehden hyvää tulee jopa helpommin kuin silloin, kun sitä väkisin vaati itseltään.