Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Huvittava ilmiö kaupan kassalla paljastaa, että suomalaiset rakastavat sääntöjä – Onko siinä mitään järkeä?

Tunnustan, että ostin alkoholijuomia ruokakaupasta tätä kolumnia varten. Toiveenani oli, että minulta olisi kysytty paperit. Olisin voinut aloittaa tekstin mehukkaasti kertomalla, kuinka 34-vuotiaan kolmen lapsen isän piti todistaa ikänsä, kun hän halusi ostaa saunaolutta. No, ei kysytty, mutta olisi voitu kysyä. Edustan nimittäin ikäluokkaa, jolta on alettu kysellä papereita yllättävänkin usein kolmenkymmenen ikävuoden tuntumassa ja sen jälkeen – jopa useammin kuin silloin ihan nuorena kaljaostoksilla. Sukupolvikokemus, kenties? Taustalla on vuonna 2013 voimaan astunut sääntö, jonka mukaan kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä pitää nykyisin varmistaa ikä ennen alle 18-vuotiailta kiellettyjen alkoholijuomien myyntiä. Luulisin, että samankaltaista varman päälle pelaamista tehdään Finnairin lentokoneen ohjaamossa tai suomalaisissa ydinvoimaloissa. Virheiden seuraukset ovat tosin niissä yleensä kohtalokkaampia. Kukaan tuskin kuolee, jos 29-vuotias ostaa lonkeron vilauttamatta ajokorttiaan. Pyrkimys on hyvä: minimoida alaikäisten juopottelu, joka onkin heidän terveydelleen vaarallista. Todennäköisesti tavoite on ainakin jossain määrin toteutunut. Asiakaspalvelutyöntekijät nimittäin hoitavat tämän työtehtävänsä havaintojeni mukaan tunnollisesti ja ammattimaisesti. Erityisen tarkkaa valvonta on Alkossa, joka kertoo tarkistavansa asiakkaan iän joka kolmas sekunti eli 4,5 miljoonaa kertaa vuodessa. Ruokakaupoissakin linja on selvästi kiristynyt päättyneellä vuosikymmenellä. Sääntö johtaa kuitenkin koomisiin tilanteisiin. Ei ole tavatonta, että esimerkiksi yli 40-vuotias nainen saa todistaa kaupan kassalla olevansa aikuinen, eli yli 18-vuotias. Yllättävän moni suhtautuu iän tarkistukseen huvittuneesti, jopa ilahtuneesti. Moni näyttää mielellään ikäistään nuoremmalta. Se osoittaa tragikoomisesti, kuinka nuoruus jyrää ulkonäköihanteissa. Ja eihän se papereiden kaivaminen yleensä erityisen vaivalloista ole. Kerran tosin ärsytti jonossa, kun parrakas, elämää nähnyt mies etsi ajokorttiaan tuskallisen pitkään sieltä täältä. Mies ei mitenkään olisi voinut olla alaikäinen, mutta ehkä hän teoriassa olisi saattanut olla 29-vuotias. Joskushan voi käydä niinkin, että papereita ei ole mukana. Meillä jäi kerran vaimon kanssa appiukon syntymäpäiväviini ostamatta, kun kieltämättä nuorekkaalla vaimollani ei ollut kukkaroa mukana. En jotenkaan usko, että tällainen olisi mahdollista muualla kuin Suomessa. Me selvästikin rakastamme sääntöjä ja sopeudumme niihin hyvin. Ehkä siksi onnistuimme jarruttamaan myös koronavirsuepidemiaa. Kirjoittaja on Aamulehden uutispäällikkö.