Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Tampere voisi hyvin nousta takaisin päihdehoidon edelläkävijäksi – Muutos ei ole kiinni rahasta vaan tahdosta

Viime viikkojen ja kuukausien aikana on ollut paljon hyviä kirjoituksia Tampereen päihdehoidon tilanteesta. Itse ole myös sosiaalisen median kautta tähän soppaan kauhani laittanut. Nämä kirjoitukset ovat keskittyneet huumausaineidenkäyttäjien korvaushoidon toimimattomuuteen ja siihen ettei kuntouttavaa hoitoa ole. Kirjoituksissa toiselle sijalle on jäänyt alkoholiriippuvaisten hoito tai oikeastaan hoidon puute. Tosiasia on kuitenkin, että vähintään yhtä tärkeää olisi panostaa alkoholismin hoitoon ja siihen, että kuntouttavaan hoitoon pääsee. Kaupungilla ei ilmeisestikään ole jäljellä omia hoitoyksiköitä, ja yksityisille päihdehoidontoimijoille hoitoon pääsy on vähintäänkin haasteellista. On hyvä muistaa, että eri arvioiden mukaan Suomessa vähintään 10 prosenttia aikuisväestöstä sairastaa päihderiippuvuuksia. Heistä 70 prosenttia on työelämässä ja yli 80 prosenttia perheellisiä. Puhumme siis isosta joukosta Suomalaisia, joita päihderiippuvuus jollain tavalla koskettaa, joko suoraan tai välillisesti. Päihderiippuvuuksista ”suurin” on alkoholismi. Alkoholismi aiheuttaa suurimmat taloudelliset kustannukset Tampereen kaupungille. Kun säästämme sosiaalipuolen menoissa eli karsimme muun muassa hoitoon pääsyä, maksamme säästön muutaman vuoden viiveellä terveydenhuollon menoissa. Tämä jos mikä on hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Olen aiheesta kirjoittanut kaupungin päättäjille ja viranhaltijoille useamman kerran. Vastauksia olen saanut yhden. Tämän vastauksen sisältö oli aika suppea. Olen myös lähettänyt heille ehdotuksia hoidollisen tilanteen parantamiseksi. Vastauksia ei ole tullut. Olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että päihdehoidon tilanteen parantaminen on kiinni tahtotilasta. Tahdommeko muutoksia ja miten resurssimme käytämme. Tampereella on parempaan päihdehoitoon kaikki mahdollisuudet. Kaupunkimme oli vielä 2000-luvun alkuvuosina tässä asiassa edelläkävijä Suomessa. Sitten tapahtui jotain ja suunta muuttui täysin. Tämän suunnan muuttaminen takaisin toimivampaan suuntaan ei ole kiinni kuin tahdosta. Rahasta se ei ole kiinni, rahaa palaa jo nykyisellään ja rahanmeno tulee nykyisellään jatkossa vain kasvamaan. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun kaupungin edustajat, päättäjät ja yksityisen puolen edustajat alkaisivat keskustella tilanteen korjaamisesta. Se vaatii tahtoa, toisia kunnioittavaa keskustelua ja tekoja. Pelkät puheet eivät riitä. Väkisinkin on sellainen tunne, että tällä hetkellä kaupungin edustajat kuuntelevat ainoastaan kahden yksityisen puolen palveluntuottajia. Näistä entisistä säätiöistä ja yhdistyksistä on kaikessa hiljaisuudessa tullut myös yksityisiä yrityksiä. Miksi siis kaikkia ei kohdella tasapuolisesti? Kilpailutus ei saisi olla ainoa kohta tässä asiassa missä pienempiä toimijoita kuunnellaan, varsinkaan kun kilpailutuksen kriteereistä on päättämässä osa yksityisen puolen edustajia. Parempaa tulevaisuutta ja yhteisiä tekoja odottaen. Kirjoittaja on tamperelainen päihdeterapeutti.