Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Tässä Pirkanmaan kunnassa peräti puolet lapsista pelaa salibandya, selvitimme, mikä on säbäinnostuksen salaisuus – Uusi koulukampus kaksinkertaistaa harjoitustilat

Puolet Parkanon nuorista ja lapsista pelaa salibandyä, säbää, sählyä. Miten vain haluatte, mutta Parkanon Pontevalla, SBT PaPolla, on 306 pelaajaa. Tampereella sama boomi tarkoittaisi yli 10 000 pelaajan seuraa - siihen ei pysty edes Ilves kaikilla lajeillaan yhteensä. Tyttöjoukkueiden määrä PaPolla on asukaslukuun verraten Suomen kärkipäätä - valmentajiakin on neljä. Parkanon yläkoulun tytöt ottivat koululiikuntaliiton maan kattavassa kisassa pronssia, pojatkin olivat kuuden joukkueen finaalissa. Salibandyliiton haastajasarjassa kolme parkanolaisjoukkuetta otti kultaa. Koko pikkukaupungin peruskoulussa on 620 oppilasta ja lukiossa noin sata nuorta. Kovimmat liikkujat pelaavat myös kiekkoa (PK-83) ja jalkapalloa (sata pelaajaa PaPolla). He viihtyvät pesäpallokentällä, hiihtoladulla kuin yleisurheilukentälläkin Parkanon Urheilijoiden riveissä. Hapkidossa PaPon ottelijat toivat jälleen SM-kultaa ja muita mitaleja keväällä. Treeniaikojen järjestelyissä ole kinaa. Urheiluseurat sopivat keskenään vuorot niin, että nuori pääsee mahdollisimman moneen lajiin. Musiikkiopistokin muun muassa huikeine viulisteineen vie lahjakkaita. E-urheiluseura ParCode järjestää ison turnauksen Parkanon jäähallissa viikonloppuna, samaan aikaan Pirkanmaan Erämessujen kanssa - nuoria metsästäjiä ja kalastajiakin Parkanossa on. Painonnostoseura Parkanon Puntti on edelleen kova porukka. Miten tämä on mahdollista? On syytä mennä syvemmälle. Tasan 20 vuotta sitten SBT PaPolla oli miesjoukkue, pieni Pontevan sali ja muutama vuoro Parkanon urheilutalo Puntilla. Pian laji räjähti pelaajamäärissä, mutta parhaatkin kärkijoukkueet ovat mahtuneet harjoittelemaan Puntilla vain kaksi kertaa viikossa. Syksyksi valmistuva, Parkanon kaikki oppilaat kokoava koulukampus Kaarna tuo ison muutoksen. Sen täysimittainen sali kaksinkertaistaa harjoitustilat. Kasvuun kääntyneestä lukiosta tulee salibandy-painotteinen, e-urheilun, jääkiekon (jäähalli vieressä) ja musiikkiteatterin lisäksi. Nyt lahjakkaimmat ovat joutuneet vaihtamaan suurseuraan, päästäkseen SM-sarjaan ja sen vaatimiin harjoitusmääriin. Kolme C1-junioria pelasi SM-hopeaa Tampereen Classicin riveissä, vuosi sitten tuli kultaa. Heistä Veeti Peltoniemi on alle 16-vuotiaiden maajoukkueen maalivahti. Veeti Mansukoski on Classicissa ottanut monta juniorien SM-kultaa. Naisten huippu Krista Runsas siirtyi Sipooseen pelaamaan naisten liigaa ÅIF:n riveihin. Vuosi sitten Joel Heine asteli PaPon seuratyöntekijän saappaisiin, vahvaa työtä tehneen Antti Luusalon tilalle isoon organisaatioon. Tamperelainen liikuntaneuvoja ja kohta valmistuva yhteisöpedagogi oli heti kotonaan, vaikka taustalla on muun muassa neljä salibandyn ammattilaisvuotta Saksassa ja yhä Viron naismaajoukkueen 2. valmentajan pesti. – Minä olen vain seuratyöntekijä. Talkoolaiset, lasten vanhemmat ja valmentajat ovat se yhteisö, joka on luonut kaiken. Kun kuulin avoimesta pestistä Parkanossa, tuli heti fiilis: halusin mukaan yhteisöön, Heine hymyää. Heine voi luetella joukon talkoonimiä, mutta seuran kärkimoottoreita ovat olleet Petri Uusi-Luomalahti , Sami Ahola ja Marko Hulkkonen – On hienoa päästä käynnistämään isoa projektia, sillä Kaarna antaa tilat jopa neljään harjoitukseen viikossa joka ikäluokalle ja koulussa urheilukurssit päälle. Kaikki pääsevät pelaamaan. Terävimmät saavat jääkiekkoilijoiden kanssa enemmän kuin nykyiset 4-5 laatutreeniä viikossa. Parkanosta ei tarvitse lähteä kauas isoon seuraan kehittyäkseen. Mutta, valmentajan ”duuni” on tehdä mukava ympäristö, pelaamisesta saa tykätä pienemmälläkin palolla harrastava. – Tyttöjä on seurassa melkein yhtä paljon kuin poikia. Kyllä täältä talenttia pusketaan, sillä yhteisö on loistava. Lopetin nyt naisjoukkueessa pelaamisen, aika ei riitä kahden tyttöjoukkueen ja maajoukkuetie-porukan valmentamisen takia. Tyttäreni vei minut lajiin kuusi vuotta sitten. Hän aloittaa syksyllä B-tytöissä, poika pelaa kiekkoa. Enemmän tästä saa, vaikka paljon panostaa, paikallisen pankin yritysrahoittaja Tiina Sirén kertoo. Nyt Heine opastaa myös neljävuotiaita päiväkotilaisia. Hän katsoo sählääjiä ja miettii, kuinka hyviä heistä tuleekaan - kun ovat jo oppineet niin paljon. Innostuksen jatkuminen on aina arvoitus.