Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Mitä peliä Venäjä pelaa Lähi-idässä? Iranin liittolainen operoi yleensä sameissa vesissä

Kun Iran – Venäjän sotilaallinen liittolainen Lähi-idässä – ampui ohjuksia Irakin amerikkalaistukikohtiin ja hieman myöhemmin ukrainalainen matkustajakone tuhoutui noustuaan Teheranin kentältä varhain keskiviikkoaamuna, mielikuvat johdattivat ajatukset toiseen sotaan ja toisiin salaisiin tiedusteluoperaatioihin. Samaan aikaan Kremlin kuvapalvelu pursui propagandakuvia Vladimir Putinista Syyriassa. Kuten usein on, todisteita asioiden yhteydestä toisiinsa ei tuoreeltaan ole. Silti sattumanvaraiset ja erilliset tapahtumat samaan aikaan tuntuvat liian kummallisilta ollakseen silkka vahinko. Tunne on sama, joka valtasi mielen al-Qaidan Yhdysvalloissa toteuttamien syyskuun 11. päivän 2001 iskujen jälkeen. Se on sukua Tshetshenian sotien ja Venäjän monien terrori-iskujen aiheuttamille pohdinnoille. Monenlaista tapahtuu, mutta liittyvätkö kauheudet mitenkään toisiinsa? Tiedustelupalvelut käyttävät sattumia usein hyväkseen narratiivien luomisessa. Venäjä on Iranin strateginen liittolainen ja maat toimivat sotilaallisesti yhdessä Irakissa ja Syyriassa. Venäjällä on Tartusin laivastotukikohta ja lentotukikohtia Syyriassa, mutta Irakista amerikkalaisilla on yliote. Donald Trump on halunnut vetää joukkoja niin Syyriasta kuin Irakista, mutta uusimpien tapahtumien vaikutus aikeisiin ei ole tarkalleen tiedossa. Aiempien sotakokemusten – esimerkiksi Kosovon – valossa on perusteltua kysyä, olisiko Venäjällä meneillään jokin oma pelinsä konfliktissa, joka näennäisesti tapahtuu Yhdysvaltojen ja Iranin välillä vetäen taistelutantereekseen Irakin? Erona Jugoslavian Nato-pommitusten vuoteen 1999 on, että Venäjä ei ole yhtä heikossa jamassa. Se pyrkii hyödyntämään niin Trumpia kuin Iranin–Irakin-kriisiäkin suurvalta-asemansa pönkittämiseen. Mitä keitokseen tällä kertaa kuuluu? Syyrian sodassa Venäjällä on tärkeä rooli Bashar al-Assadin hallituksen pelastajana. Putin vieraili yllättäen Syyriassa juuri tiistaina ennen Iranin iskuja. Ukraine International Airlinesin matkustajakone lähti Teheranista seuraavana aamuna sen jälkeen, kun Iran oli laukaissut ohjusiskunsa Irakiin. Koko edellinen päivä Teheranissa oli surtu satojen tuhansien ihmisten voimalla salaisten operaatioiden sotilaskomentajaa Qassim Suleimania . Ainakin 50 oli tallautunut hengiltä. Tuoreeltaan yhdestäkään Iranin iskujen amerikkalaisuhrista ei ollut tietoa, mutta sen sijaan koneellinen ihmisiä – 11-henkinen ukrainalaismiehistö ja yli 160 matkustajaa eri maista – oli kuollut. Iranin viranomaiset kertoivat syyksi teknisen vian. Mielikuvat palautuivat taas toiseen sotaan. Ukrainan ja Venäjän konfliktin karmein hetki on, kun 17. heinäkuuta 2014 Itä-Ukrainan ”venäläismielisten kapinallisten” miehittämältä alueelta laukaistiin liikutettavasta Buk-ilmatorjuntalavetista ohjus suoraan Malaysian Airlinesin matkustajakoneeseen. Yli puolet yhteensä 298 uhrista oli hollantilaisia, sillä kone oli matkalla Amsterdamista Kuala Lumpuriin. Kun uutinen Iranista tuli, Ukrainassa luonnollisesti epäiltiin ilmatorjuntaohjuksen lauenneen vahingossa. Näin ihmismieli yhdistää pisteet, vaikka faktasta toiseen on pitkästi välimatkaa. Putin ei ole armeijan kenraali. Hän on tiedustelupalvelun everstiluutnantti. Yksi hänen ammatillisista ohjenuoristaan kuuluu, että piileskellessä ”korvat eivät saa törröttää”. Toisin sanoen usein on tehokkainta operoida sameissa vesissä niin, että jälkiä toiminnasta ei jää, tai ainakin jäljet saavat nousta pintaan vasta, kun on vihollisen kannalta liian myöhäistä seurata niitä. Joissakin tilanteissa – kuten vastustajien salamurhissa – venäläinen kädenjälki on ehkä tietoisesti päästetty näkyviin, jolloin tavoitteena on pelotevaikute. Kun usein operoidaan peitenimillä ja salaa, se pitää ulkopuoliset varpaillaan koko ajan. Kremlin ja Venäjän voimankäytön nähdään olevan sielläkin, missä sitä ei ole. Afganistanissa tai Itä-Euroopassa aikoinaan nähdyn suoraviivaisen tankkien vyöryttämisen ajat ovat takana. Venäjän lippua ei ole liehutettu tilanteissa, joissa se ei ole ”tarkoituksenmukaista” – se on yksi Putinin lempisanoista, jota pitkälti tiedustelumiehistä muodostuva poliittinen eliitti viljelee. Syyrian sodassa samoin kuin Itä-Ukrainan sodassa ja Krimin valtauksessa näkyvissä on ainakin aluksi ollut muita toimijoita. Krimille ilmestyivät niin sanotut kohteliaat miehet vihreissä tunnuksettomissa puvuissaan. He olivat Venäjän erikoisjoukkoja. Ukrainassa venäläissotilaat ovat käyneet taistelemassa ”lomamatkoilla”. Venäjän on ollut vaikea suhtautua rauhanneuvotteluihin Ukrainan kanssa, kun Putin ei ole myöntänyt Venäjän olevan osapuolikaan. Mitä nyt uusinta aseteknologiaa käyttävät harrastelijat ja paikalliset sissit ovat miehittäneet osia naapurimaasta. Edelleen salailu jatkuu. Uutistoimisto Reuters kertoi alkuviikosta, että Syyrian sotaan salaa osallistuneita venäläissotilaita hoidetaan Pietarissa yksityissairaalassa, jonka johtoon kuuluu jopa Putinin perheenjäsenten yhteistyökumppaneita. Yhdysvalloissa taas presidentti Donald Trumpia syytetään virkarikoksesta, joka liittyy hänen yrityksiinsä painostaa Ukrainan länsimielistä presidentti Volodymyr Zelenskyitä mediaoperaatioon Trumpin vaalimenestyksen auttamiseksi. Edellisissä vuoden 2016 presidentinvaaleissa Venäjä sotkeutui vaaleihin Trumpin auttamiseksi Hillary Clintonia vastaan. Trump itse julisti kampanjassaan, että Venäjän pitäisikin hakkeroida Hillaryn servereitä. Epäilykset yhteisvehkeilystä Putinin kanssa eivät ole omiaan ainakaan vähentämään salaliittoteorioiden syntyä. Totuus kun on osittain niitä ihmeellisempää. Kriisin osapuolten pitäisi kiireesti tuottaa julki todistusaineistoa ja faktoja. Aivan erityisesti niitä odottaisi Yhdysvalloilta. Kirjoittaja on Lännen Median yhteistuotannon päätoimittaja.