Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kansanedustaja Veikko Vallin: vihaisenakin on saatava puhua

Vihastuminen on yhtä luonnollinen tunnereaktio kuin ihastuminen. Ja sivistynyt ihminen ymmärtää suhtautua molempiin myötätunnolla, vaikka ei reaktiota jakaisikaan. Tutkija Aleksi Knuutila kumppaneineen selvitti hiljattain vihapostauksia Twitterissä. Tutkimuksen nimi oli Viha vallassa – vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon . Tutkimuksessa Knuutila löysi 60 poliitikkoa, jotka saavat erityisen paljon vihapostauksia. Oma nimeni oli sillä listalla. Itse en ole sellaista vihapostia huomannut, vaikka luen kaiken saamani palautteen. Olen kylläkin saanut rakentavaa ja kriittistä palautetta poliittisen kentän kaikilta laidoilta. Kun olen ottanut kantaa haittamaahanmuuttoon, on tullut höykytystä avoimien rajojen kannattajilta. Kun olen sanonut, että etnonationalismi on peräkammarin poikien harrastus, on tullut hyökkäävää palautetta äärioikeiston suunnalta. Kun olen vastustanut kannabiksen ja muiden huumeiden käytön vapauttamista, on alkanut kuulua älämölöä liberaalin vasemmiston suunnalta. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, kun ottaa kantaa. Ihminen on tunteva otus. Me reagoimme ympäröivään maailmaan aistihavaintojen välityksellä omien taipumustemme mukaan. Jotkin tapahtumat ja ilmiöt saavat meissä aikaan positiivisia tuntemuksia ja toiset puolestaan negatiivisia. Olemme erilaisia. Tämä kaikki kuuluu ihmisyyteen. Meillä on hyvät ja huonot päivämme. Myös ympäröivällä yhteiskunnalla on hyvät ja huonot päivänsä. Hyvinä päivinä saamme iloita vaikkapa jääkiekon maailmanmestaruudesta. Huonoina päivinä saamme esimerkiksi lukea, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on lisääntynyt. Jos uutinen on meille merkityksellinen, reagoimme tunteella. Usein se saa sanomaan tai kirjoittamaan sosiaaliseen mediaan jotakin. Mitä enemmän jokin tapahtuma menee ihon alle, sitä voimakkaampaa on reagointi. Kaikkien sanavarasto ei ole yhtä laaja ja korrekti kuin esimerkiksi poliitikoilla ja toimittajilla. Ihminen viestii niillä sanoilla, jotka hän osaa. Erilaiset ihmiset käyttävät kieltä eri tavoin. Olemme siis erilaisia ja puhumme eri tavoilla, joten kuka määrittelee mikä on ”vihapuhetta”? Itse näen asian niin, että meillä on jo riittävä lainsäädäntö hillitsemään ihmisten epäasiallista käyttäytymistä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Mitään erillistä vihapuhelainsäädäntöä ei tarvita – päinvastoin. Sananvapautta tulee puolustaa. Sen sijaan me poliitikot ja muut vaikuttajat voisimme itse toimia esimerkkeinä, että asioista voidaan puhua suoraan ja kansankielellä, ilman että ketään tietoisesti loukataan. Myötätunto lähimmäistä kohtaan, vaikka hän edustaisi erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä, auttaa tässä asiassa. Usein on hyödyllistä hakeutua keskustelemaan sellaisen henkilön kanssa, jonka mielipiteet saavat tunnereaktioita itsessä aikaan. Helppoa se ei ole. Se on demokratiaa. Tutustumalla toisella tavalla ajatteleviin ihmisiin, ilman ennakkoasenteita, saattavat omatkin mielipiteet avartua. Kirjoittaja on pirkanmaalainen kansanedustaja (ps.)