Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Työuupumuksen oireet ilmenevät usein kolmella tavalla: ”Kliinisesti työuupunut ei ole työkykyinen”

Tuore tutkimus osoittaa, että työuupumus koostuu kolmesta osasta. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen sekä australialaisen Deakin yliopistojen tutkijoiden kesken. Tampereen yliopiston dosentti Anne Mäkikangas on tutkinut työuupumusta pitkään. Juuri julkaistu tutkimus toteutettiin kahdeksan vuoden pitkittäistutkimuksena, jossa tutkimuskohteilta kyseltiin työhön ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä kahden vuoden välein. Kohderyhmänä tutkimuksessa olivat nuoret esimiestehtävissä työskentelevät henkilöt. Työuupumus koostuu kolmesta osasta: väsymyksestä, kyynistymisestä eli työn merkityksellisyyden kyseenalaistamisesta sekä ammatti-itsetunnon heikkenemisestä. Kaikki kolme oiretta eivät välttämättä aina näyttäydy yhdessä, vaan ne voivat ilmentyä myös yksin tai kaksin. Vakavassa työuupumuksessa kaikki kolme oiretta ovat jatkuvasti vahvasti läsnä. Mäkikankaan mukaan aivan teorioiden mukaisia tutkimustuloksia ei tutkimuksesta löytynyt. – Tyypillisesti on ollut sellainen oletus, että työuupumuksessa ensin tulee väsymys ja sen jälkeen kyynistyminen, josta seuraa ammatillisen itsetunnon heikkeneminen. Löysimme kuitenkin esimerkiksi polun, josta uupumus johti yhtäaikaiseen kyynistymiseen ja ammatillisen itsetunnon heikkenemiseen. Toisella polulla, joka tutkimuksissa Mäkikankaan mukaan löydettiin, tutkimuskohde oli kyynistynyt ja hänen ammatillinen itsetuntonsa oli heikentynyt, mutta hän ei missään vaiheessa kahdeksan vuoden seuranta-aikana ollut väsynyt. – Haluan myös nostaa esille, että pitkään on pohdittu, onko heikentynyt ammatillinen itsetunto työuupumuksen oire, vai ei. Tässä tutkimuksessa saimme selville, että ammatillinen itsetunto kulkee täysin käsi kädessä kyynistymisen kanssa, Mäkikangas toteaa. Työuupumustutkimuksen pioneereja Pitkittäistutkimusprojektia johdettiin Jyväskylän yliopistosta, jossa Mäkikangas itsekin on aiemmin työskennellyt yli 15 vuoden ajan. Mukana oli työuupumustutkimuksen pioneereja, muun muassa australialainen tutkija Michael Leiter , joka on tutkinut aihetta 1970-luvulta lähtien. Tutkimuksessa ei sivuttu, ovatko tiettyjen alojen työntekijät alttiimpia työuupumukselle kuin toiset. – Keskeistä on, että työssä kuin työssä voi uupua, Mäkikangas toteaa. Riskitekijöitä uupumusasteiselle väsymykselle voivat olla muun muassa liiallinen ylikuormitus ja työn vaatimukset. Myös työn alhaiset voimavarat ovat riskitekijöitä, jotka voivat altistaa muun muassa kyynistymiselle. Mäkikangas ei kuitenkaan liikaa painottaisi esimerkiksi persoonallisuuden piirteitä riskitekijöinä työuupumukselle. – Työuupumus nähdään ensisijaisesti juuri työperäisenä oireyhtymänä, hän tarkentaa. Työuupumuksen erottaa normaalista väsymyksestä Miten työuupumuksen tunnistaa tavallisesta stressistä ja väsymyksestä? Mäkikankaan mukaan on tärkeää erottaa toisistaan, milloin puhutaan kliinisestä työuupumuksesta ja milloin työuupumuksen oireista. Kliinisesti työuupunut henkilö ei ole työkykyinen. – Jos aikaa ja energiaa ei riitä vapaa-ajalle, kyseessä saattaa olla työuupumus. Sen erottaa kyllä normaalista väsymyksestä. On tavallista, että joinain päivinä väsyttää toisia enemmän eikä työ tunnu mielekkäältä. Kun oireet alkavat olla jokapäiväisiä, pitää asialle tehdä jotain. Mäkikankaan mielestä työuupumustilanteissa on tärkeää toimia ennaltaehkäisevästi, sillä se on tehokkaampaa ja halvempaa kuin niin kutsutut interventiotoimenpiteet, kuten erilaiset kuntoutukset. – Jos itsessään huomaa työuupumuksen oireita, on hyvä olla yhteydessä työterveyshuoltoon. Kannattaa myös jutella esimiehelleen, jotta pystytään tekemään asioita, jotka auttavat henkilöä edistämään hyvinvointiaan. Pitäisikö sitten vaihtaa työpaikkaa, jos kokee työuupumusta? Mäkikankaan joidenkin henkilöiden kohdalla tämä on toimiva ratkaisu, mutta kaikille se ei toimi. – Sen olemme havainneet, että jos ihminen kuntoutuu vakavasta työuupumuksesta ja palaa työelämään, on erittäin tärkeää, että oma toimijuus ja oma vastuu hyvinvoinnista kehittyy. Tyypillisesti tähän liittyy myös oman arvomaailman muokkaamista, Mäkikangas toteaa.