Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Linnan juhlat Näköislehti Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tampereen johto uskoo sokeasti kaupungin kasvavaan vetovoimaan, mutta kuka Tampereelle enää haluaa muuttaa?

Parin viime vuoden aikana olen usein ajatellut, että asuminen voisi olla mahdollista muuallakin kuin kotikaupungissani Tampereella. Miksi tämä ajatus yli 50-vuotiaalla paljasjalkaisella tamperelaisella, kun kaupunki on virallisesti niin vetovoimaisessa maineessa? Myönnän. Olen varsin kyllästynyt moniin työmaihin ja ratikkatöiden johdosta edelleen auki oleviin katumaisemiin. Syvällisempi syy muuttoharkintoihini on kuitenkin kaupungin muuttuminen kotoisasta maalaismaisesta isojen rakennushankkeiden työmaaksi. Kaupungin johto tuntuu sokeasti uskovan Tampereen ikuiseen vetovoimaan. Kun rakennetaan korkeita rakennuksia, tehdään kansiareena ja laitetaan tekosaaria Näsijärveen, eivätköhän ne kuuluisat työllistävät yritykset tule Tampereelle. Sivussa saadaan varmaan kulttuuripääkaupungin tittelikin – onhan silloin olemassa myös kiskoilla kulkeva ratikka. Kun kuuntelee kaupungin työntekijöiden kommentteja varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta ja sosiaalitoimesta, ponnahtaa helposti pintaan jaksamisongelmia ja turhautuneisuutta. Olisi ammattitaitoa toimia, mutta ei resursseja. Tamperelaisena kysynkin, minkälaisiin asukkaisiin tämä kaupunki oikeastaan satsaa tulevaisuudessa? Moni nuorempi ja koulutettu ihminen on tänä päivänä niin tiedostava, ettei asuinkuntaa lähitulevaisuudessa valita vain nimellisen vetovoiman johdosta. Kun vaakakupissa painavat työllisyystilanne, päivähoito, koulujen työrauha, lääkäriin pääsy tai vaikkapa tonttipolitiikka, niin moni Pirkanmaan kunta vetää kotikaupunkiani pidemmän korren. Kaupungin imagoa eivät paranna paljon esillä oleva ja kaduilla näkyvä päihdeongelma ja joskus käsittämättömän helposti roskaantuvat kadut. Kotikaupungistani rakastan edelleen sen luonnonläheisyyttä, Tampereen murretta, tiettyä aitoutta ja keskustan tehdas- sekä jugendrakennuksia. Pahin pelkoni on, että Tampereesta kehittyy nykyvauhdilla eräänlainen sosiaalisista ongelmista kärsivä köyhän miehen Helsinki, jonka urbaanit keskukset ovat vaarassa slummiutua.