Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Henrik Dettmann otti kantaa vellovaan valmentajakeskusteluun – kuvaili omia paheitaan: ”Sitä ei kannata piilotella”

Urheiluvalmentajuus on meillä ja maailmalla noussut viime päivinä, viikkoina ja kuukausina toistuvasti keskustelun aiheeksi. Milloin voimistelupiirien karut metodit puhuttavat, milloin jääkiekon NHL-päävalmentajat saavat potkuja häikäilemättömien tai joskus jopa rasististen keinojen käytöstä, milloin muodostelmaluisteluvalmentaja on todennut valmennettavalleen ”Tapa itsesi”... Kyseiset tapaukset ovat herättäneet keskustelua, mutta samalla on myös kysytty, miten valmentajat voivat nykypäivänä pitää kuria yllä ja pitää vaatimustason korkealla ilman, että oma nimi komeilee pian otsikoissa. Suomen miesten koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann on Suomen kokeneimpia ja meritoituneimpia valmentajia. Hän on seurannut keskustelua ristiriitaisin tuntein. – Asia on vakava, mutta keskustelu hämmentää minua. Jos kaikki julkisuuteen tuodut asiat ovat totta, se kertoo puutteista, vakavista puutteista, Dettmann sanoo. Dettmann sanoo, että hän haluaisi keskusteluun nousevan myös sen, mitä hyvää valmentajuus tuottaa. – Valmentamisessa on paljon ulottuvuuksia ja nyt keskustelussa ne lyödään yhteen, vaikka osa puhuu NHL:än päävalmentajasta ja toinen puhuu oman seitsemänvuotiaan poikansa jalkapallovalmentajasta. Siinä on aikamoinen haitari. Lisäksi tästä keskustelusta puuttuu keskustelu ihmiskäsityksestä, Dettmann lausuu. Dettmann, 61, aloitti uransa Helsingin Namikan apuvalmentajana 1980-luvulla ja nousi päävalmentajaksi kaudeksi 1986–87. Dettmann voitti Namikassa kaksi Suomen mestaruutta apuvalmentajana ja kolme päävalmentajana. Maajoukkuetasolla Dettmann muistetaan erityisesti yhä jatkuvasta, pitkästä työstä Suomen maajoukkueen peräsimessä sekä Saksan luotsaamisesta MM-pronssiin 2002. Dettmann myöntää, että hän oli 1980-luvulla valmentaja, jonka keinot eivät välttämättä kestäisi päivänvaloa nykytarkastelussa. – Nuoresta Dettmannista löytyivät kaikki paheet. Sitä ei kannata piilotella. Onneksi urheilu tarjoaa mahdollisuuden kasvaa. Kasvu on kaikille vaikeaa. Kasvu lähtee siitä, että myöntää erehtyvänsä. Kun en enää tee virheitä, lopetan valmentamisen, Dettmann filosofoi. Monet ovat tuoneet esiin huolen siitä, kuinka valmentaja voi nykypäivänä vaatia esimerkiksi junioreilta tiettyjä menestykseen vaadittavia asioita. Kestävätkö nuoret tämän? Dettmannilla on asiaan selvä mielipide. – Usein keskustelu johtaa siihen, että ennen oli kaikki paremmin ja nykynuoriso oli parempaa. Silloin olisi hyvä katsoa peiliin, Dettmann lataa. – Nykynuoriso on todella upeaa. Valmentamisen pitäisi päästä siihen, että nuoriso alkaisi vaatia itse itseltään. Se viesti pitäisi saada perille. Sen viestin viemiseen vaadittiin aikanaan voimasanoja ja kaikenlaisia keinoja, eikä se onneksi enää käy. Dettmann muistuttaa, että valmentajuus on ammattina nuori, eikä ala voi selvitä ilman kasvukipuja. Hän haluaa samalla, ettei valmentajuudesta katoaisi intohimoa ja paloa julkisen keskustelun tai minkään muunkaan asian vuoksi. – Tunteet liittyvät vahvasti urheiluun ja ne ovat viesti intohimosta. Tunteet pitää sallia. Jokainen käy taistelunsa, miten lyö jarrua, jos lyö yli. Sellaista tapahtuu. Se ei ole suositeltavaa, mutta se on inhimillistä.