Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Romanihautajaisia oppimassa

Sain hoidettavakseni syöpää sairastaneen 36-vuotiaan romanimiehen hautajaiset. Olin vaikean tehtävän äärellä, vaikka tunsin vainajan ja hänen perheensä ennalta enkä ollut tämän vuoksi tyhjän päällä. Pohjakosketusten matka siitä kaikesta tuli. Vainajan perheeltä sain etukäteistä kannustusta. Luvattiin, ettei tarvinnut tehdä temppuja, vaan riitti, että hoidin asiat niin kuin yleensä. Minulle kerrottiin, ettei romanihautajaisissa yleensäkään tapahdu kummallisia asioita niin kuin niistä joskus kuvitellaan. Opin, että monet romanitavoiksi luullut asiat ovat oikeastaan karjalaista perinnettä. Näiden ohjeiden ja muutamien muiden neuvojen jälkeen valmistautumisissani ei ollut muuta erityistä kuin se, että varasin mukanaololleni tavallista enemmän aikaa. Hautajaiset alkoivat jo siunausta edeltävänä iltana, kun seurakuntatalolle tultiin keittelemään perunoita ja kokkailemaan hautajaisruokia. Saliin kanniskeltiin ylimääräisiä pöytiä, jotta jokaiselle olisi ollut sija. Kaikki tehtiin omin nokkineen ilman ostopalveluja. Tällä käytännöllä on hieno nimikin, toimintaterapia. Seuraavana aamuna kokoonnuttiin ensin seurakuntatalolle, jonne vainaja oli tuotu kirkon ruumiskellarilta. Arkun äärellä laulettiin ja rukoiltiin ennen kuin sitä lähdettiin viemään hautausmaalle. Kun vihdoin päästiin Vatialaan, siellä oltiin ajan kanssa. Musiikkia oli paljon, ja siksi tunnelma oli erilainen kuin niissä lukuisissa valkolaisten hautajaisissa, joissa laulaminen on ulkoistettu kanttorille. Siunauspuheestani olin päättänyt, etten yrittäisi olla yhtään enemmän romani kuin oikeasti olen. Puhuin tavallisesti. Muutenkin olen aina välttänyt sitä, että antaisin vainajalle päästötodistusta. Saman Jumalan armon varassa ollaan, onpa haudattavana kuningas, hänen hovinarrinsa tai tallirenkinsä. Kun arkun kanssa päästiin kappelilta haudalle, kukkasissa ei säästelty. En ole lainkaan kukkaihminen, mutta mielestäni lukuisat kukkaset kaunistavat hautaa. Ne ovat runsaudessaan tehokas protesti maailman ankeutta kohtaan. Muistolauseissa oli paljon sanoja ja Raamattua. Tässäkin on viisautensa. Kun puheet ja selitykset ovat vähissä, ehkäpä juuri silloin on erityinen syy etsiä sanoja. Ikivanhat ja koetellut lauseet toimivat hyvin. Näissä romanihautajaisissa oli hienoa, ettei paettu psykologisoivaan, viileäksi jäävään konsulttipuheeseen. Kun mustalainen puhuu taivaan kodista, se on jotenkin uskottavaa. Seurakuntatalon muistotilaisuudessa jatkettiin siitä, mihin kappelilla oli jääty. Syötiin, laulettiin, rukoiltiin ja kerrattiin vanhoja. Menetys oli murheellinen, mutta yhdessäolossa oli merkillistä kauneutta. Kirjoittaja on rovasti.