Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Miten toimia vihamielisen ihmisen edessä? Psykoterapeutti kertoo tekniikan, joka rauhoittaa mielen uhkaavassa tilanteessa

Jos lukisit vauva.fi-keskustelupalstalta, että näyttelijä ja muusikko Reino Nordin on Reino-tossujen kehittäjä, uskoisitko väitettä? Entä uskoisitko, jos presidentti Donald Trump väittää, että Yhdysvalloissa ihmiset tarvitsevat kuvallisen henkilöllisyystodistuksen, jotta he voivat tehdä ruokaostoksia? Todennäköisesti et. Ja hyvä niin, koska kumpikaan väite ei pidä paikkaansa. Eräs muukin tietolähde on aivan yhtä epäluotettava kuin vauva.fi:n keskustelupalsta tai Trump, sanoo psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala , 33. Nimittäin omat ajatuksemme. – Mielemme syöttää meille päivittäin valtavan määrän ajatuksia. Otamme ajatukset usein todesta, vaikka ne ovat monesti yhtä luotettavia kuin kohuotsikot. Ajatukset eivät ole faktoja, Kujala sanoo. Kun oma ääni on surullista kuultavaa Ihminen ajattelee päivässä kymmeniä tuhansia ajatuksia. Kaikki pohdinnat eivät suinkaan ole sitä sisäistä viisautta, jonka ääreen tulisi hiljentyä. Monet ajatukset ovat ennemminkin puhdasta fake news -tuotantoa, eli valeuutisia, Kujala sanoo. – Ihmisiä käsketään monesti kuuntelemaan itseään. Se on minusta ongelmallista, koska emme aina tiedä, mitä kuunnella. Päässä on niin paljon erilaisia ääniä. Lähes jokainen kuulee äänen tai ääniä päässään koko ajan. Ääni pohtii, analysoi ja pähkäilee. Sanoinkohan jotain tyhmää? Olenko tarpeeksi hoikka? Riitänkö minä? Ihmisiä neuvotaan usein olemaan ajattelematta, mitä muut meistä ajattelevat. Tämä on Kujalan mukaan mahdoton ohjenuora – paitsi jos on psykopaatti. – Jos ihmisen psyyke toimii normaalisti, hän miettii luonnostaan, mitä muut hänestä ja hänen toiminnastaan ajattelevat. Eri asia on, tarvitseeko sen vaikuttaa omaan käyttäytymiseensä. Kujalan oma sisäinen ääni on ankaraa sorttia. Häpeää tutkineelta Kujalalta ilmestyi helmikuussa esikoisteos nimeltä Tunteella – Häpeä . Hän käsittelee kirjassa suhdettamme häpeään ja miten sen otteesta voi vapautua. Kun Kujala kirjoitti teosta, hänen ajatuksensa toistivat ilkeää mantraa: ”Teksti, jota kirjoitat, on täyttä paskaa. Kukaan ei pidä siitä, eikä kukaan tule sitä lukemaan.” – Sitä oli surullista kuunnella, hän sanoo. Kujala jatkoi kuitenkin kirjoittamista. Hän ei yrittänyt väitellä ajatusten kanssa, muuttaa niitä tai työntää niitä sivuun. – Tutkimuksissa on osoitettu, että se, minkä yritämme työntää pois, tulee vielä voimakkaammin tietoisuuteen. Saamme sen, minkä kiellämme tai työnnämme pois. Ajatusten ja tunteiden tukahduttaminen onkin Kujalan mukaan sama kuin ottaisi pikavipin. Tunteitaan voi harvoin valita Emme voi yleensä valita ajatuksiamme, mutta emme myöskään tunteitamme, Kujala sanoo. Tunteet syntyvät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kaikki se, mitä näemme, kuulemme, haistamme ja maistamme, vaikuttaa tunteisiimme – halusimme sitä tai emme. Kujalan mukaan moni yrittää saada tauon mieltä rassaavista ajatuksista ja tunteista esimerkiksi päihteiden, työnteon, muiden palvelemisen, sosiaalisen median, urheilemisen tai elokuvien avulla. – Nämä ovat hyviä asioita, jos niitä nautitaan kohtuullisesti ja oikeista syistä. Jos niitä tekee päästäkseen itseään pakoon, päätyy umpikujaan. Vaikka emme voi valita ajatuksiamme ja tunteitamme, voimme Kujalan mukaan valita, miten niihin suhtaudumme. Tätä voi myös harjoitella. Kujala ottaa esimerkiksi bussimetaforan, jota käytetään hyväksymis- ja omistautumisterapiassa. Bussikuski Lähdetäänpä hetkeksi matkaan. Kuvittele, että olet bussikuski ja ajatuksesi ovat kyydissä istuskelevia matkustajia. Yksi huutelee, että olet surkea kuski. Toinen istua nököttää hiljaa. Kaksi matkustajaa riitelee siitä, pitäisikö kääntyä oikealle vai vasemmalle. Joku matkustajista nousee kyytiin silloin tällöin, joku on siellä aina. – Jos alat kuunnella matkustajia, ajelet hirveää siksakkia, etkä pääse mihinkään. Kaikilla on oma näkemyksensä siitä, minkälainen kuski olet. Ja jos vielä heität jonkun aggressiivisen matkustajan ulos, olet vaikeuksissa. Se nimittäin nousee pian takaisin kyytiin, entistä vihaisempana ja nyrkki ojossa. – Ajatukset eivät ole käskyjä, eikä niitä tarvitse noudattaa. Mutta ajatukset kannattaa opetella hyväksymään. Ne voi ajatella harmittomina matkustajina, joita tulee ja menee. Korppi olkapäällä Kujalan vastaanotolla käy esimerkiksi syömishäiriöstä kärsiviä asiakkaita. Hän on havainnut, että etenkin nuoren on usein vaikea tajuta, että syömishäiriöön liittyvät ajatukset eivät ole hän itse. Jos nuori pitää taiteesta, Kujala pyytää häntä piirtämään tai maalaamaan ajatukset jonkin hahmon muotoon. Kujala kärsi itse nuorempana vuosia syömishäiriöstä, ensin anoreksiasta, sitten bulimiasta. Hän hyökkäsi itseään kohtaan ja turrutti tunteitaan yltiöpäisellä treenaamisella. – Annoin syömishäiriöön liittyville ajatuksilleni korpin hahmon. Ajatukset ovat korppi, joka tulee olkapäälleni. Kujala sai ratkaisevan avun Helsingin syömishäiriökeskuksesta ja terapiasta ja toipui. Korppi lennähtää edelleen joskus käymään, mutta Kujala ei enää usko sitä tai anna sen vaikuttaa käyttäytymiseensä. – Joistain ajatuksista ei pääse välttämättä koskaan eroon, mutta kun suhde niihin muuttuu, ajatukset tulevat harvemmin eikä niillä ole enää samanlaista valtaa. Leuka pystyyn Ajatuksiin ja tunteisiin voi yrittää vaikuttaa hyväksynnän lisäksi keskittymällä kehoon, Kujala sanoo. Tunteet ja ajatukset ovat nimittäin myös kehollisia tapahtumia. – Kehoon vaikuttaminen on nopein tapa vaikuttaa tunteen intensiteettiin. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa ihminen saa kritiikkiä. Moni ihminen yrittää välttää kritiikkiä kaikin keinoin: suorittamalla, varmistelemalla tai mielistelemällä. Myös Kujala on tehnyt näin välttääkseen häpeää. – Kun saan kriittistä palautetta, teen huomaamattani johtopäätöksen siitä, etten ole ainoastaan toiminut väärin, vaan olen vääränlainen, viallinen ja kelvoton. Ajatus omasta kelvottomuudesta saa kehon joko hyökkäysvalmiuteen tai käpertymään kasaan. Tällöin olisi tärkeää ottaa asento, joka on vastoin tunnetilaa. Tämä rikkoo tunteen intensiteettiä, Kujala sanoo. Jos keho haluaisi käpertyä kasaan, olo helpottuu, jos seisookin hyvässä ryhdissä, leuka ylhäällä ja rintakehä auki. – Se, miten olemme kehossamme, viestii koko ajan jotain paitsi itselleen, myös toisille. Kaupan kassa Kritiikin saaminen muuttuu usein entistä vaikeammaksi, jos sen antaja käyttäytyy avoimen vihamielisesti tai aggressiivisesti. Kujala kertoo itse lamaantuvansa ja alistuvansa näissä tilanteissa helposti. – Teen niin, vaikka haluaisin puolustaa itseäni ja rajojani. Myöhemmin minua aina ärsyttää, että olin vässykkä. Kujalan mukaan alistuminen johtuu syvimmiltään hylätyksi tulemisen pelosta. On helpompaa hylätä itsensä kuin tulla toisen hylkäämäksi. Itseään ei kuitenkaan tarvitse hylätä, vaan Kujala suosittelee kokeilemaan kaupan kassa -tekniikkaa. Siinä erotetaan ihminen ja hänen käyttäytymisensä toisistaan. – Tämä tekniikka on auttanut minua itseäni. Kaupan kassa -tekniikan ideana on, että ihminen ottaa tilanteeseen henkisesti etäisyyttä. Hän havainnoi ja katselee toisen hyökkäysreaktiota kuin katselisi kaupan kassalla liukuvia tuotteita, suklaapatukoita ja maitotölkkejä. – Jaaha, tuossa menee tuollaista käyttäytymistä. Huutamista ja hyökkäämistä. Mitähän muuta tänään mahtaa olla ostoslistalla? Tekniikka voi tehdä tilanteesta Kujalan mukaan vähemmän uhkaavan. Tällöin voi kuunnella, mitä toinen kokee, mutta tunnetartuntaa ei tarvitse ottaa vastaan. – Tekniikka toimii, mutta sitä ei ole aina helppo toteuttaa. Mitä läheisemmästä ihmisestä on kyse, sitä vaikeampi tunnetartunnalta on yleensä säästyä. Myötätuntoa voi oppia Kehoaan voi myös rauhoittaa, jotta tunteet ja ajatukset pysyisivät rauhallisempia. Yksi tehokas keino on silittää omaa rintakehäänsä, Kujala sanoo. Silittäminen vapauttaa elimistöön oksitosiinia, joka lisää turvallisuutta, rentoutta ja rauhaa. Oksitosiinia vapautuu aina, kun ihmistä silitetään, halataan, hierotaan tai pidetään sylissä. Samalla stressihormoni kortisolin määrä veressä vähenee. – Silittäminen kertoo tunteille ja ajatuksille, että ihmisellä ei ole mitään hätää. Kehon huomioimisen lisäksi Kujala suosittelee ennen kaikkea yhtä lääkettä: myötätuntoa itseään kohtaan. Myötätunto on tutkimusten mukaan jopa itsetuntoa tärkeämpi asia. Ja sitä voi oppia. Myötätunto itseä kohtaan koostuu Kujalan mukaan kolmesta vaiheesta. Ensinnäkin ajatustensa ja tunteidensa hyväksymisestä, vaikka niistä ei pitäisi. Toisekseen siitä, että ymmärtää, että ei ole yksin. Myös joku muu on kokenut ja tuntenut samoin. – Ajatuksemme ja tunteemme eivät tee meistä viallisia ja poikkeavia. Olemme loppujen lopuksi kaikki aika samanlaisia. Kolmas vaihe on itsensä kohteleminen myötätuntoisesti. Myötätunto onkin Kujalan mukaan ennen kaikkea tekoja. Kun huomaa soimaavansa itseään, voi pohtia, kauanko jaksaisi kuunnella ystävää, joka puhuisi yhtä ikävästi. – Sen jälkeen voi miettiä, mitä myötätuntoinen ystävä sanoisi tai tekisi tilanteessa. Rajojen asettaminen sille, miten itse puhuu itselleen tai miten antaa muiden kohdella itseään, on itsemyötätuntoa parhaimmillaan.