Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Puita pidettiin pyhinä suojelijoina – Tällaisia uskomuksia suomalaisilla oli eri puulajeista

Entisaikaan pihan ja metsän puilla oli monia merkityksiä ihmisille. Puista ja metsästä saatiin elanto, mutta ne olivat myös osa taianomaista yliluonnollista maailmaa. Uhri- eli pitämyspuut olivat erityisen voimallisia puita. Niille uhrattiin ruokaa, ja vastavuoroisesti niiden ajateltiin kuuntelevan huolia, auttavan, parantavan ja toimivan välittäjinä ihmisten ja henkimaailman välillä. Uhripuut sijaitsivat pihapiirissä tai kylien palvontapaikoissa, pyhissä lehdoissa. Kun talo rakennettiin, lähelle jätettiin puunvesa kasvamaan. Talon ensimmäisen asukkaan tai ensitulen tekijän ajateltiin siirtyvän siihen kuolemansa jälkeen haltiaksi taloa suojelemaan. Myös metsässä oli haltioiden puita, joita kunnioitettiin ja pelättiin. Ne olivat yleensä erikoisen näköisiä tai kasvoivat poikkeuksellisella paikalla. Puiden tärkeys pohjoisen metsäkansoille näkyy siinä, että miltei kaikkien puulajien nimet ovat alkuperältään suomalais-ugrilaisia eli periytyvät tuhansien vuosien takaa. Kansanperinteessä ja kansan uskomuksissa jokaisella puulajilla oli oma luonteensa, joka ihmisen oli hyvä tuntea. Mänty Suomen yleisin puu mänty on ollut aina arvostettu rakennuspuu. Entisaikoina männystä saatiin lisäksi tervaa, katovuosien pettujauhoa ja valoa tuovia päreitä. Karhunpeijaisten jälkeen karhun kallo ripustettiin seremoniallisesti kallohonkaan kiitokseksi karhun taivaalliselle alkuperälle ja myyttiselle kantaemo Hongattarelle. Vanhat männyt toimivat pyhinä karsikko- eli muistopuina, joihin kaiverrettiin vainajien nimikirjaimet ja kuolinvuosi. Kuusi Kuusesta on myöskin saatu rakennuspuuta ja tervaa. Kuusenpihkavoide on ikivanha haavojen hoitaja, ja kerkkiä käytetään mausteena sekä rohtona. Muinaisten suomalaisten purukumi oli purupihka. Kuusen alla on luontainen suoja. Onkin arveltu, että kartiomainen kuusi on antanut muinaisille pohjolan kansoille mallin kodan rakentamiseksi. Tietäjillä ja parantajilla oli usein omat uhrikuusensa, joilta he kysyivät neuvoja. Metsän alttari oli Tapion pöytä, vaakatasoon kasvanut latvaton kuusi, jolle metsästäjät veivät uhrilahjansa. Myös kuusi toimi vainajien karsikkopuuna. Kataja Sitkeä ja pitkäikäinen kataja on kansan uskomuksissa avulias puu. Kauniin katajan haltian Katajattaren ajateltiin suojelevan ihmisiä niin pihapiirissä kuin metsässäkin. Kun katajanoksilla siivottiin seinät ja lattiat, havuinen tuoksu jäi tupaan karkottaen sairaudet ja pahat voimat. Erityisen voimallista oli katajan savulla puhdistaminen. Hyväntuoksuisia katajaesineitä arvostettiin kuten pöytähopeita. Katajanmarjoja käytettiin lääkinnässä ja niillä maustettiin ruokia ja juomia, kuten hämäläistä sahtia. Katajan oksat puolestaan antoivat makua oluelle. Koivu Yleisin lehtipuumme koivu on arvostettu poltto- ja tarvepuu. Suomessa kasvaa kolme koivulajia: hies-, raudus- ja vaivaiskoivu, joista rauduskoivu on maamme kansallispuu. Kansan uskomuksissa koivu suojelee ihmistä ja edustaa hyvyyttä, puhtautta, valkeutta ja usein myös naiseutta. Taipuisasta tuohesta tehtiin aikanaan vettä pitäviä kattoja ja monenlaisia tarve-esineitä, kuten tuokkosia. Varvuista sidotaan luutia, oksista tehdään vihtoja ja aiemmin myös ”koivuniemen herroja”. Keväisin rungossa virtaava mahla, lehdistä tehty tee ja pakurikääpä ovat koivun terveystuotteita nykyisinkin. Leppä Suomen yleisimmät leppälajit ovat kaikkialle leviävä harmaaleppä eli kansanomaisesti ”paskaleppä” ja arvostetumpi tervaleppä eli ”mustaleppä”. Suomalais-ugrilainen sana leppä on alkujaan tarkoittanut verta. Lepän vaurioitunut pinta muuttuu punaiseksi kuin verestävä haava. Myös leppäkertun ja leppälinnun nimissä näkyy tämä sama sanayhteys punaiseen väriin. Väri on syynä lepän pyhyyteen, ja ”verileppiä” onkin pidetty metsänhaltian puina. Parantava vihta tehtiin muinoin juuri lepästä, lepän kuorta käytettiin lemmenmagiaan ja urvuista ennustettiin ja keitettiin teetä vatsavaivoihin. Pihlaja ”Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitä pyhemmät.” (Kalevala) Kalevalan runo kertoo pihlajan suuresta voimasta. Pihapihlaja varjeli taloa ja perhettä, toi onnea, hedelmällisyyttä ja torjui pahaa. Kotipihlajan uskottiin suojelevan jopa salamaniskuilta, ja pihlajanoksa tyynyn alla suojasi pahoilta unilta. Pihlajan punaiset marjat ovat edustaneet naiseutta ja hedelmällisyyttä. Niitä on käytetty ravintona ja rohtona ja niistä on ennustettu säätä, satovuotta ja naimaonnea. Pihlajan lehdistä valmistuu aromaattinen yrttitee. Tammi Puiden kuninkaaksikin mainittu tammi kasvaa vain Etelä-Suomessa, mutta kansanrunoissa sillä on merkittävä rooli maailman synnyssä. Kalevalassa tammi on maailmanpuu, joka kasvaa maailman alussa niin suureksi, että se peittää lehvillään kuun ja auringon. Kun tammi vihdoin kaadetaan, vapautuvat taivaan valot ja puut, kukat ja ruoho pääsevät kasvamaan ja linnut laulamaan.