Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Hallitsematonta ahmimista ja häpeää: Ahmimishäiriö on mielen sairaus, joka on monen ylipainon syynä – tämän takia lautasmalli ei auta kaikkia

Parikymppisenä Minja-Tiina Kaistinen teki joka aamu saman päätöksen. Tänään hän ei syö. Kaistinen oli ylipainoinen ja yritti laihtua. Aamupäivisin päätöksessä oli helppo pysyä. Opiskelu piti Kaistisen kiireisenä ja ajatukset poissa ruoasta. Iltapäivällä tuli kuitenkin nälkä ja sen seurassa ahdistus. Mitä kovemmaksi nälkä kasvoi, sitä pakonomaisemmin Kaistinen ajatteli ruokaa. Loppuiltapäivästä – tai joinain päivinä jo kesken luentojen – ahdistus sekä nälkä kasvoivat sietämättömiksi ja Kaistinen muutti mielensä: vielä tänään saisi ahmia. Tänään olisi viimeinen kerta. Lähikaupassa Kaistinen nosteli häpeillen ostoskorin täyteen energiatiheää ruokaa. Kiellettyjä herkkuja, joita lääkäri oli varoittanut syömästä. Kotona yksiössään hän söi kaiken. Syödessä ahdistukset ja hankalat tunteet helpottivat, oli vain ruoka. – Ahmintaani leimasi valtava kiire. Pelkäsin, että joku saisi selville tai että ruoka loppuisi kesken ennen kuin saavutan turran olon. Kaistinen söi, kunnes nukahti. Aamulla mielen valtasi häpeä ja itseinho. Kaistinen päätti taas: tänään hän ei syö. Mielen sairaus Vuonna 1959 amerikkalainen psykiatri Albert Stunkard julkaisi artikkelin, joka käsitteli ylipainon taustoja. Se oli ensimmäinen kerta, kun tieteellisessä julkaisussa mainittiin termi binge eating, ahminta. Stunkard oli havainnut, että yksi ylipainoon kytköksissä oleva syömisen kaava oli hillitön ruoan ahmiminen. Tällöin ihminen syö suuren määrän ruokaa ”orgiastisella tavalla”, Stunkard kuvaili. Nykyään tiedetään, että Stunkardin kuvailemassa kaavassa on kyse ahmintahäiriöstä ( binge eating disorder, BED). Siitä kärsivä syö kerralla suuria ruokamääriä kykenemättä lopettamaan. Ahmiessa hallinnan tunne katoaa, ja jälkikäteen ihminen kokee teostaan voimakasta syyllisyyttä ja häpeää. Yhdysvalloissa ahmintahäiriö on nykyään kaikkein yleisin syömisen häiriö ja Suomessakin tavallisin niin sanotuista epätyypillisistä syömishäiriöistä. Sairauden salakavalasta luonteesta johtuen sitä ei kuitenkaan helposti tunnisteta terveydenhoidossa. Ahmintakohtaukset ovat nimittäin vain sairauden ”jäävuoren huippu”, sanoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) Syömishäiriöyksikössä psykologina työskentelevä Katarina Meskanen . Hän on kehittänyt ahmintahäiriön hoitoa yksikössä. Todellisuudessa ahmintahäiriö on mielen sairaus, jonka taustalla vaikuttavat muun muassa ahdistus ja tunteiden käsittelyn ongelmat. Ahmintaa käytetään keinona hallita vaikeita tunteita ja säädellä stressiä. Sairaus kuitenkin oireilee hallitsemattomana syömisenä, ja liika syöminen taas näkyy ajan kuluessa painon nousuna. Tämän vuoksi ahminnan sijaan aletaan usein hoitaa ylipainoa. – Tyypillisesti myös ahminnasta kärsivä itse kuvittelee, että hänen itsekurissaan on vikaa, koska hän ei voi hallita syömistään. Sitten aloitetaan tiukka laihdutuskuuri ja hankitaan personal trainer. Ei siis selvitetä ahmimisen syitä, vaan ryhdytään rajoittamaan syömistä ja noidankehä on valmis, Meskanen sanoo. Tutkimuksissa on havaittu, että laihduttaminen on merkittävä syy sekä ahmintahäiriön laukeamiseen että pahenemiseen. Mitä enemmän syömistä rajoittaa, sitä todennäköisemmin se riistäytyy jossain vaiheessa hallitsemattomaksi. Aina ahmintahäiriön taustalla ei ole merkittävää psykologista kuormitusta, vaan raju laihduttaminen itsessään saattaa laukaista sairauden. Häiriintynyt syöminen onkin yleistynyt länsimaissa laihduttamisen lisääntyessä. – Nälkä on valtava luonnonvoima. Sitä ei voi parhaallakaan tahdonvoimalla vastustaa kauaa, sillä keho on ohjelmoitu selviytymään hengissä, Meskanen sanoo. Erityisen vaikeaa vastustaminen on, jos ihmisellä on jo valmiiksi taipumus käsitellä vaikeita tunteita syömällä liikaa. Nälkäisenä kyky kohdata psyykkistä kuormitusta on entistä heikompi ja todennäköisyys ahmimiseen kasvaa. – Tilannetta ei paranna se, jos terveydenhuollossa viesti on se, että syö vähemmän ja liiku enemmän. Se lisää omiin syömistapoihin ja painoon liittyvää häpeää ja saa ahminnasta kärsivän entistä tiiviimmälle sykkyrälle ongelmansa kanssa. Pohja kouluiässä Alakouluikäisenä Minja-Tiina Kaistinen kävi säännöllisin väliajoin lääkärin tarkastuksessa. Kaistisella oli jo pienenä havaittu eräs sairaus, joka kuitenkin parani. Eräällä tarkastuskäynnillä Kaistinen muistaa lääkärin todenneen, että ”mitään muuta ei ole enää vialla kuin paino”. Kaistinen talletti sanat mieleensä. Hänen painoaan kommentoitiin muuallakin. Koulussa Kaistinen oli joutunut sen vuoksi kiusaajien silmätikuksi. Myöskään kotona Kaistinen ei kokenut saavansa turvaa. Pahaa mieltä hän lääkitsi ruoalla. Niinpä jo varhain Kaistisen suhde syömiseen ja painoon alkoi kiertyä kuristavaan solmuun. – Koulupäivän jälkeen katsoin telkkaria ja ahmin samalla. Nollasin päivän kuormitusta ja pahaa oloa, Kaistinen sanoo. Paino nousi, ja siitä huolestui myös kouluterveydenhoitaja. Kaistisella on muistoja, joissa vanhemmilta kysellään, että eihän tyttö juo täysrasvaista maitoa. Ohjeena kehotettiin hillitsemään syömistä. – Koin, että ruoka on ainoa asia, josta sain turvaa ja helpotusta, mutta en kuitenkaan saisi syödä. Aloin ajatella, että olisin hyväksytty ja rakastettu vain, jos olisin laihempi. Yläasteikäisenä Kaistinen alkoi rajoittaa syömistään. Yksi päivä kului syömättä, toinen ahmien. Lukion jälkeen 2000-luvun alussa laihdutus- ja ahmintakierre oli niin paha, että Kaistinen sai lähetteen syömishäiriöihin erikoistuneeseen yksikköön. Siellä hoito keskittyi Kaistisen mukaan syömiseen. Poliklinikkatapaamisissa katsottiin lautasmallia ja harjoiteltiin ruokarytmin rakentamista. Kaistinen sai neuvon käyttää maitotuotteita, jotka auttavat painonhallinnassa. Syömisen rajoittaminen väheni, mutta ahminta jäi. – Siinä vaiheessa olin muodostanut jo pienen tietoisuuden, että tarvitsin ahmimista ahdistavien tunteiden tukahduttamiseen. Minulla ei kuitenkaan ollut valmiuksia luopua ahminnasta, koska tilalla ei ollut mitään muuta keinoa käsitellä noita tunteita. Laihdutuksen loppu Vuonna 2013 ahmintahäiriö (BED) sai oman itsenäisen diagnoosiluokan psykiatrisessa DSM-5-tautiluokituksessa. Kun tutkijat ovat ymmärtäneet, mistä ahminnassa pohjimmiltaan on kyse, on ymmärretty paremmin myös sitä, kuinka ahmintahäiriötä pitäisi hoitaa. – Ensimmäinen askel on se, että pitää lopettaa kuuriluontoinen laihdutteleminen ja luopua vähitellen ruokaan liittyvistä jyrkistä säännöistä, Husin Syömishäiriöyksikössä psykologina työskentelevä Katarina Meskanen sanoo. Se ei ole helppoa. Meskasen mukaan länsimaissa on sisäistetty ajatus kuuriluontoisesta syömisestä: Kesällä saa nautiskella, mutta elokuussa on luvassa kuntokuuri. Jouluna herkutellaan, tammikuussa kevennetään. – Laihduttamisen vuodenkierto on kuin uskonnollinen rituaali. Tänä keväänä olin raivoissani koronakiloilla vitsailevista meemeistä, joita somessa jaettiin. Ihan kuin lihominen olisi pahinta, mitä tässä kriisissä voisi tapahtua. Niinpä kun Meskanen tapaa terapeuttina ahmintahäiriöstä kärsivän asiakkaan, yleensä ensimmäisenä tehdään lista. Siihen kirjoitetaan kaikki syömiseen liittyvät säännöt, joita ihmisellä on. Niitä voi olla kymmeniä: leipää ei saa syödä, iltakuuden jälkeen ei saa syödä, lisää ei saa ottaa. Jos on aina ajatellut, että paino pysyy kurissa vain säännöillä ja kurittamisella, voi olla vaikea uskoa, että tiukoista säännöistä luopumalla suhde ruokaan alkaa normalisoitua. Meskasen mukaan näin kuitenkin on. – Niin kauan, kun laihduttaa ja kieltää itseltään asioita, ajautuu ahmimaan. Toinen tärkeä seikka on säännöllisen ruokarytmin opetteleminen. Kun ei ole jatkuvasti nälkä, ruokaan liittyvä pakkoajattelu vähenee. – Näin vapautuu kaistatilaa ahmimisen juurisyiden käsittelyyn. Eli mitä tarkoitusta ahmiminen palvelee ja miten sitä voisi palvella jollain muulla keinolla? Meskanen käyttää ahminnasta usein rikkaruohovertauskuvaa: Se on kuin mielen kasvimaan vallannut rikkaruoho. Ahminta on vienyt tilan muilta stressinhallinta- ja ahdistuksensäätelykeinoilta. Jotta ahminnasta pääsee eroon, sen tilalle pitää istuttaa parempia keinoja käsitellä vaikeita tunteita, ratkaista ongelmia ja helpottaa stressiä. – Joku saattaa ahmia tylsyyteen, kiireen aiheuttamaan stressiin tai ihmissuhdeahdistukseen. Joskus taas ongelmat ovat syvällä itsetunnossa ja vaativat ammattiauttajan apua. Kun löydetään syyt, löydetään myös keinot. Vertaistuki auttaa Vuosien varrella Minja-Tiina Kaistinen on osallistunut painonhallintaryhmiin, joissa on käyty ravitsemusterapeutin seurassa ruokakaupassa tutkimassa, mitä leipää kannattaisi ostaa, ja punnittu osallistujat viikoittain. Ahminnalle hän on asettanut satoja viimeisiä kertoja. Joka sunnuntai. Joka kuukauden viimeinen päivä. Paraneminen alkoi vasta, kun Kaistinen meni mukaan ahminnasta kärsivien vertaistukiryhmiin. – Niissä oli turvallinen ja myötätuntoinen ympäristö. Pystyin kertomaan, mitä teen ruoan kanssa, enkä tullut tuomituksi. Vertaistukiryhmissä opin hitaasti istumaan omien tunteideni kanssa ja sanoittamaan niitä. Ahminnasta luopuminen ei ole tapahtunut hetkessä. Hiljalleen sen tilalle on kuitenkin tullut uusia asioita. Kaistinen sai vertaistukiryhmistä ystäviä, alkoi käydä työväenopiston kursseilla ja löysi mielenkiinnon kohteita, jotka eivät liittyneet painoon tai ulkonäköön. Kaistinen ajattelee, että toipuminen mahdollistui vasta, kun hän valitsi laihdutuskulttuurista irrottautumisen. – Annoin itselleni luvan syödä normaalisti ja sain takaisin nälän ja kylläisyyden tunteen. Keskityin hyvinvointini lisäämiseen painon pudottamisen sijaan. Keskeinen osa tätä oli opetella pois jatkuvasta itseni arvostelusta ja sisäistämästäni läskifobiasta. Ahmintahäiriön pahin vaihe kesti Kaistisen mukaan kuusi vuotta hänen ollessaan parikymppinen. Neljä vuotta sitten Kaistinen uskaltautui traumaterapiaan, jossa hän käsittelee ahminnan taustalla vaikuttaneita kokemuksia. Kaistinen on ollut myös itse mukana vetämässä ahmintahäiriöstä kärsivien vertaistukiryhmiä. Niissä Kaistinen kuulee edelleen kohtaamisista, joissa ahminnasta kärsivälle on annettu terveyskeskuksesta mukaan paperi, joka esittelee lautasmallia. – Ja pyydetty inspiroitumaan kuvasta päivittäin. Kaistisen haave on, että tieto laihdutuskeskeisen ajattelutavan ongelmista ymmärrettäisiin terveydenhoidossa. Mielen sairautta ei korjata pelkästään ruokailutapoja muuttamalla.