Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

”Hei, tämähän on oikea aikakone!” – Moron peräkonttikirppis sai kaverikseen riemastuttavia yleisötapahtumia

– Ai että, kato miten ihana kuva! – Ihan kuin mä koskisin tota hevosta, pitäisin längistä kiinni. Ypäjän hevosopiston käynyt hevoshullu Sirpa Lauttaanaho melkein tanssahtelee riemusta kulttuuritalo Laikun musiikkisalissa. Hetki sitten hän seisoi suuren vihreän kankaan edessä ja nyt, simsalabim, kännykän ruudulle on ilmaantunut unelmien kuva: potretti Keskustorin muinaisten vossikoiden seurassa. Moron peräkonttikirppis on levittäytynyt sunnuntaina ensimmäistä kertaa Laikun uumeniin ja tarjoaa samalla ihan uusia ihmeitä. Yksi päivän houkutuksista on tietokonetaidetta tekevän Markku Laskujärven green screen -kuvauspiste. Väkeä riittää jonoksi asti. – Onhan tämä aika harvinainen juttu. En ole törmännyt muualla Suomessa yleisötapahtumaan, missä olisi käytössä vastaavaa tekniikkaa, Laskujärvi sanoo. Aikakonetta muistuttava efekti ihastuttaa Sirpa Lauttaanahoa ihan erityisestä syystä. Hän on omin silmin nähnyt Tampereen viimeiset vakituiset vossikkahevoset. Eikä vain nähnyt, vaan myös harjannut! – Tallit olivat korttelipihassa Amurissa. Ja Särkänniemen Teboilin paikalla oli laidunta. Sinne hevoset vietiin syömään vihreätä ruohoa. – Kun kävin hoitamassa hevosia, oli vossikoiden viimeinen kesä. Kymmenvuotiaan päiväkirjasta paljastuu, miten kova paikka oli, kun ne katosivat. – Mutta tämä kuva – miten hieno muisto ja äitienpäivälahja! Kukkia ja sydämiä Laikun kellarikerroksessa käy samaan aikaan iloinen vilske. Lastenkulttuurikeskus Rullassa loihditaan lahjoja äideille – inktense-väreillä syntyy upeita kuvituksia kangaskasseihin. Kulttuuriohjaaja Merja Kostamovaara tietää, millaisia kuva-aiheita Tampereen lapsiväestö juuri nyt taiteessaan suosii. – Olen nähnyt tänään sateenkaaria, kukkasia ja sydämiä. Myös useita maisemia on ollut. – Toki myös abstraktit teokset kuuluvat asiaan. Kaikesta näkee, että kulttuuri onnellistuttaa ihmisiä. Täsmälleen samaa viestiä levitetään Laikun edustan tuulisella teltalla. Tampere ja Pirkanmaa hakevat Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026 ja projektisihteeri Salla Ponkala on asettunut keskustelemaan asiasta kaupunkilaisten kanssa. Millainen kulttuuri häntä itseään on viime aikoina onnellistuttanut? – Tykkään yhdessä tekemisestä. Tampereella on hirveän kivoja käsityöpiirejä. Ja baletit – niistä tulen aina virkistyneenä ja hymyillen ulos. Haaveksiva Transit Entäs sitten peräkonttikirppiksen ydinasia, ne tavarat? Valitaan yksi myyjä, silkan vaiston varassa. Keskustorin automeren keskelle on parkkeerattu vuosimallin 1982 oranssi Ford Transit. Sen lampuissa häivähtää haaveksiva ilme. Siis sinne. Tommi Moilasella ja Liisa Kuutilla on tarjolla monenmoista – kameratarvikkeista kaiuttimiin ja afrikkalaisiin kirjanpidikkeisiin. Valikoiman helmi on muotoilija Heikki Turusen suunnittelema kullanvärinen Tupla Kupla -riippuvalaisin 1970-luvulta. – Ostin sen parikymmentä vuotta sitten Radiokirppikseltä viidelläkymmenellä markalla. Vasta äskettäin tajusin, miten harvinainen se on, Tommi Moilanen kertoo. – Ei osattu määritellä hintaa, kun vastaavaa ei ole tällä hetkellä missään myynnissä. Entäpä auto, haaveksiva Transit? Paljastuu, että kulkupeli lepää talvet, mutta pääsee kesäisin kokemaan ihmeellisiä seikkailuja Euroopan teillä. – Me asutaan siinä. Jääkaappi ja kaikki tarvittava löytyy. Viimeksi kierrettiin Itämeren ympäri, Liisa Kuutti kertoo.