Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Keski-iän kriisissä Anu Kuivalainen mietti, millaista rakkaus on vanhuudessa – ”Olin alkanut ajatella, että katoaako se ilo johonkin jostakin syystä”

Kun ohjaaja-käsikirjoittaja Anu Kuivalainen kohtasi keski-iän kriisin, hän päätti tehdä elokuvan. Ei kriisistä itsestään, vaan huolesta, joka sen aiheutti. Kuivalainen murehti vanhenemista. Että millaista sitten joskus on? Ennen kaikkea Kuivalaista huolehti rakkaus. Parikymppisestä asti onnellisessa parisuhteessa elänyt nainen alkoi miettiä, mitä rakkaudelle tapahtuu mahdollisten sairauksien ja muiden haasteiden myötä. Hänen huolensa tiivistyi lapsekkaaseen, mutta tarkkaan ajateltuna varsin oleelliseen kysymykseen – kauanko vielä on kivaa? Lauluja rakkaudesta Tästä kipinästä sai alkunsa nelivuotinen projekti, jonka tuloksena syntyi dokumenttielokuva Lauluja rakkaudesta . Sen ensi-ilta on 7. elokuuta. Dokumentissa kuusi iäkästä ihmistä tai paria kertoo omasta rakkaudestaan. Jo dokumentin alkukohtaus on kaunis lupaus siitä, mitä tuleman pitää. Siinä yksi tarinansa kertovista pareista, seitsemänkymppiset Ahti ja Paavo , siistivät toistensa hiuksia. Työn lomassa noin 30 vuotta yhdessä olleet miehet pohtivat, paljonko rahaa ovat kotiparturoinnilla ajan mittaan säästäneet. Ja kehuvat vienosti toistensa komeutta. Rakkaus on laaja asia Anu Kuivalainen vieraili dokumentin ennakkonäytöksessä Tampereella keskiviikkona. Hän kertoo, että dokumentin alkuperäinen idea oli keskittyä nimenomaan vanhuuteen ja seksuaalisuuteen. Prosessin aikana Kuivalainen huomasi, että näkökulma pyrki kuin itsestään laajenemaan. – Kun puhuin ihmisten kanssa, tajusin, että se on liian kapea kuva ikääntyneiden ihmisten rakkaudesta, yli 30 paria dokumentin taustoittamista varten haastatellut Kuivalainen sanoo. Näkökulman muutosta kuvaa se, että Kuivalainen halusi alunperin sisällyttää vahvasti musiikkiin nojaavaan dokumenttiin Pelle Miljoonan kappaleen Tahdon rakastella sinua . Lopulta se ei istunutkaan kokonaisuuteen. Valittiin erilaisia rakkauslauluja. – Rakkaus on paljon laajempi asia. Siihen liittyy muunkinlaista iloa, huolenpitoa ja läheisyyttä, ja tietysti myös luopumista ja surua. Ei henkisiä ikärajoja Alkuperäistä ideaa, vanhenemista ja seksuaalisuutta, dokumentissa edustaa ennen kaikkea yli 70-vuotias Maricca , joka seurustelee yli 20 vuotta nuoremman Antin kanssa. Pari päästää kameran sänkyynsä asti, eikä Maricca epäröi sanoa, että seksi on tärkeä osa suhdetta. – Mariccan mielestä oli hyvin tärkeää tuoda esiin seksuaalisuus. Se oli asia, jonka hän halusi dokumentille antaa, Kuivalainen kiittää. Mariccan tarina antaa Kuivalaisen mukaan yhden huojentavan vastauksen hänen perimmäiseen kysymykseensä siitä, kauanko on vielä kivaa. Hyvässä lykyssä vaikka kuinka kauan. Leikillisyyteen ja hauskaan seksiin ei ole ainakaan henkistä ikärajaa. Vaikka on tarinassa tummemmatkin sävynsä, Kuivalainen huomauttaa. Maricca kertoo dokumentissa, että vaikka Antti on tavannut hänen ystävänsä ja perheensä, on Maricca pysynyt Antin ”muun elämän” ulkopuolella. Ja siinä missä Maricca puhuu avoimesti seksistä, hän jarruttaa kun puhe kääntyy siihen, rakastaako hän Anttia. Rakastuminen vaatii myös uskallusta ylittää pelko luopumisesta. Rakkaussuhde, hoitosuhde Suru ja luopuminen ovat vahvimmin läsnä Riston ja Pirjon tarinassa. Risto on Pirjon omaishoitaja. Dokumentin alussa pitkäaikainen aviopari asuu vielä yhdessä kotonaan. Lopussa Pirjo on siirtynyt palvelutaloon. Kun Risto vierailee palvelutalossa, häneltä pääsee itku. Jokin tuttu on päättymässä, uuteen totuttelu alkamassa. Se on elämää. Kuivalainen halusi dokumenttiin rakkaussuhteen, jossa toisesta osapuolesta on tullut toisen hoitaja. – Tietenkin se muuttaa tilannetta. Ei se poista läheisyyttä. Mutta on se eri asetelma. Kriisi ratkesi Lauluja rakkaudesta oli Anu Kuivalaisen tie ulos keski-iän kriisistä ja vanhenemisen pelosta. Hän näki monta tarinaa siitä, millaista rakkaus voi vanhuudessa olla. Eikä se näyttänyt lainkaan huonolta. Katselukokemuksen jälkeen päällimmäinen ajatus on, että tapoja rakastaa ja olla suhteessa on lukematon määrä. Niin nuorena kuin vanhana. Ihmisiä tässä ollaan silloin ja tällöin. – Tämä oli retki erilaisiin näkemyksiin rakkaudesta. Rakkaus on moninainen. Monta tarinaa jäi kertomatta, kun kaikki ei mahdu yhteen elokuvaan, Kuivalainen sanoo. – Rakkaus on iloa. Jostain syystä olin alkanut ajatella, että katoaako se ilo johonkin jostakin syystä. Mutta eihän se katoa. Rakkaus on iloa ihan aina.