Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kokko, kukat ja koivut – Mitä on suomalaisten juhannusperinteiden taustalla?

Juhannusta on vietetty Suomessa ja Pohjois-Euroopassa tuhansia vuosia – tosin juhannus-nimisenä vasta kristinuskon myötä. Ennen kristinuskoa monet kansat juhlivat kesäpäivänseisauksen tuomaa valon aikaa satokauden ja hedelmällisyyden juhlana. Suomessa juhlittiin ilmojen valtiasta Ukko-ylijumalaa, jolta toivottiin suotuisia säitä satokaudelle. Vielä 1800-luvulla Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi. Keskiajalla kristillinen kirkko halusi pakanajuhlalle kristillisen merkityksen ja sijoitti Johannes Kastajan muistopäivän kesäkuun 24:nteen päivään. Suomalaisittain nimeksi vakiintui juhannus. Lounais-Suomessa juhlaa kutsutaan mittumaariksi ruotsinkielisen midsommarin, keskikesän mukaan. Suomessa juhannusta vietetään nykyisin kesäkuun 20. ja 26. päivän välisenä lauantaina. Juhannus on myös Suomen lipun päivä, jolloin lippu liehuu tangossa aina aattoillasta juhannuspäivän iltaan asti. Paimenten juhla Juhannusperinteiden taustalla ovat vanhat peruselinkeinot, karjanhoito ja maanviljely. Tuoreet lehvät ja kukat symboloivat maan, ihmisten ja karjan hedelmällisyyttä ja sen myötä yhteisön menestystä. Koivunoksat ja koivuvihta tuovat edelleenkin juhannuksen tuoksun. Juhlapäivän koristeet saadaan vehreimmillään olevasta luonnosta. Entisaikaan kodin lattioille ripoteltiin haavan- ja pihlajanlehtiä sekä kuusenkerkkiä. Seinät ja ikkunat koristeltiin koivun oksilla ja pihlajan kukilla tai pohjoisessa tuomen kukilla. Yhä edelleen moni asettaa ulko-ovensa kummallekin puolelle nuoret koivut eli limot. Ruotsinkielisillä alueilla pystytetään koristeellisia juhannussalkoja ja Pohjanmaalla oli aiemmin tapana tuoda pihamaalle oksista karsittu juhannuskuusi. Kukat ja seppeleet kuuluvat juhannukseen. Alun perin seppeleitä sitoivat karjapaimenet koristaen niillä sekä itsensä että lehmien sarvet. Kukkina olivat kielot, joiden lehtiä kutsuttiin kansan keskuudessa lehmänkieliksi. Juhannus oli varhaisina aikoina juuri paimenten juhla. Vanhan ajan juhannusruoat olivat maitopohjaisia herkkuja, joilla juhlittiin karjan kasvua: maitovelliä, juustoja, räiskäleitä ja Pohjanmaan erikoisuutena punaista juhannusjuustoa. Kokkojen ja taikojen yö Kokon polttaminen juhannuksena oli aiemmin tapana vain Itä- ja Pohjois-Suomessa, kun taas pääsiäiskokkoja ja helavalkeita poltettiin Länsi-Suomessa. Nykyisin juhannuskokkoja poltetaan kaikkialla. Juhlatulien polttamisella on ollut sama tarkoitus: pahojen henkien pelottelu ja yhteisön suojelu. Kokon ympärillä tanssiminen, laulaminen ja meluaminen ovat varmistaneet pahan karkottamisen. Valoisa juhannusyö oli maaginen ajankohta, jolloin tämän- ja tuonpuoleisen rajat hämärtyivät. Silloin saattoi tapahtua ihmeitä. Yleiseurooppalainen uskomus oli, että ihminen saattoi nähdä haltioiden sytyttämiä mystisiä aarnivalkeita, jotka johtivat aarteiden luo. Samoin laajalle levinnyt oli tarina kukkivasta sananjalasta. Joka tämän kukan löysi, sai suuria taikavoimia, kuten taidon muuttua näkymättömäksi. Uskottiin myös, että juhannusyönä lähteen vesi muuttuu viiniksi muistona raamatullisten Kaanaan häiden ihmeestä. Maagisena yönä tehtiin taikoja. Tulevaa puolisoa katsottiin lähteestä tai kaivosta taikka hänestä nähtiin unta, kun tyynyn alla oli seitsemän sortin kukkia tai sukka nurinpäin. Naimaonnen varmisti alastomana kieriskely ruispellossa tai kasteniityllä. Onnea rakkauselämään haettiin myös lemmensaunasta tai kokkotulta tulkitsemalla.