Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Moron kolumni: Kun Suomi oppi syöttämään

Suomi ei ikinä opi joukkuepeliä, se on ruotsalaisten heiniä. Meillä on totuttu siihen, että yksin viihtyvä urheilusankari ei paljoa puhu, korkeintaan kiroilee. Hän hiihtää mustikkasoppa rinnuksilla suoraan pukukoppiin. Hän ei juttele toimittajille kuin muutaman örähdyksen, sillä kyyti kotiin saunomaan odottaa. Löylyn jälkeen alkaa kiivas harjoittelu. Samaan aikaan naapurikansa halaa toisiaan ja hymyilee. On tapahtunut jotain käsittämätöntä. Suomi menestyy nyt joukkuelajeissa. Susijengi laittaa palloa koriin yhteispelillä. Taktiset kuviot häikäisevät kokematontakin katsojaa. Katsojat seuraavat joukkuetta ympäri Eurooppaa ja kannustavat hillittömästi porukkaansa, joka ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen. Kamera seuraa katsomoa, joka käyttäytyy fiksusti kannustaen loppuun asti, selvin päin. Sama ilmiö on myös lentopallossa. Lyhytjalkaisia taapertajia pidettiin takavuosina surkeina tapauksina, joille suositeltiin mattopainia. Nyt pallo kumahtaa lattiaan komeasti ja korkealta. Yleisöä riittää tähänkin lajiin. Mukana maailmalla kierretään innolla, ja käytös on mallikelpoista. Jääkiekko on toki menestynyt aiemmin. Tämän kevään joukkue haukuttiin etukäteen lyttyyn. Siinä ei ollut suuria tähtiä mukana. He olivat kadonneet pitkän kauden jälkeen golf- ja tenniskentille. Näyttöhaluiset nuorukaiset kokeneen valmentajan johdolla hioutuivat joukkueeksi. Vastustajien väsyneet starat katselivat menoa ihmeissään. Kikat eivät lainkaan purreet, kun suomalainen peli-into jyräsi loistavan valmentajan johdolla. Naisjoukkue rynni myös rajulla itseluottamuksella. Suurin ihme on kuitenkin jalkapallo. Tappioihin tottuneet katsojat ovat alkaneet täyttää kenttiä. Opettajakoulutuksen saanut kotimainen valkku ottaa pelurit ihmisinä, eikä tee itsestään numeroa. Pelkkä huutaminen ei auta. Kentälle ei mennä ”Ne voittaa meidät kuitenkin”–tunnelmissa. Kaikki voidaan kaataa, ehkä ei sentään Saksaa. Kaverille voi syöttää ahtaassakin paikassa, pitkä roiskaisu ei ole enää muotia. Teemu Pukki nauttii täysillä juoksupalloista. Peli–ilo pursuaa niin miesten kuin naisten joukkueista. Nuoret ja nopeat pelurit ovat nykyaikaa. Tulevaisuus näyttää hyvältä Joukkuepeleissä tärkeää on kaverin tukeminen ja taktiikan noudattaminen. Jallu Wiss ja Teme Tainio ovat tästä valmentajina malliesimerkkejä, ja tulosta tulee. Syöttö on yhtä tärkeä kuin maalitykitys. Tähdet pelaavat mielellään itselleen kallista sopimusta, mutta joukkue on se, joka voittaa tai häviää. Naispallo on vielä pidemmällä, tuoreet MM–kisat toivat hienoa mainosta. Jalkapallo kehittyy nopeasti, enää ei riitä, että pelataan samoin kuin managerin omina pelivuosina. Nopeus ei riitä. Suomalaiset on siis kasvaneet joukkueurheilijoiksi. Se lämmittää mieltä. Miten tämän asenteen saisi levitettyä muualle, vaikkapa politiikkaan? Sen, jos minkä, tulisi olla joukkuepeliä. Uusi hallitus haukuttiin jo ennen sen aloittamista. Käykö lopulta kuitenkin samoin kuin jääkiekkojoukkueelle? Suomi on niin pieni maa, että sillä voi olla vain yhteisiä tavoitteita. Väärän väriset verkkarit eivät saa olla esteenä. Kyllä poliitikko osaa syöttää lapaan, jos valmentaja niin opastaa. Kirjoittaja on intohimoinen joukkuelajien ystävä. Joukkue on se, joka voittaa tai häviää.