Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Camilla Marjamäki, 31, treenasi viidesti viikossa ja siivosi ruokavaliostaan herkut, mutta lopputulos ei ollutkaan terveellinen – Tällainen on oireyhtymä, josta kärsivät ihan tavalliset ihmiset

Kuukautiset jäivät taas kerran välistä. Lääkäri oli kuitenkin sanonut, ettei kaikilla naisilla ole säännöllinen kuukautiskierto, joten Camilla Marjamäki ei kiinnittänyt asiaan enempää huomiota vaan jatkoi tyytyväisenä treenejään. Marjamäki valmistautui jälleen edustamaan Suomea potkunyrkkeilyn maajoukkueessa. Hän harjoitteli valmentajan kanssa viidesti viikossa ja teki lisäksi omatoimisesti harjoituksia, joista ei aina kertonut valmentajalleen. "Urheilu oli koko elämäni” Marjamäki, 31, aloitti potkunyrkkeilyn 16-vuotiaana ja kilpaili vuosina 2007–2017. Koko sen ajan Marjamäen kuukautiskierto oli epäsäännöllinen, ja etenkin kisakausina kuukautiset jäivät useiksi kuukausiksi kokonaan pois. – Olen aina ollut urheilullinen, eikä minulla ehtinyt olla pitkään kuukautisia ennen kuin aloin potkunyrkkeillä. Vasta esikoisen saatuani aloin miettiä, ettei epäsäännöllinen kierto ehkä ollutkaan tyyppiominaisuuteni, Marjamäki sanoo. Vuonna 2014 Marjamäki tuli raskaaksi ja jättäytyi pois kilpailuista. Kun kuukautiset alkoivat raskauden jälkeen imetyksen vähennyttyä, ne tulivatkin joka kuukausi ajallaan päivän tarkkuudella. – Vasta nyt olen ymmärtänyt, että kuukautiskierron häiriöt johtuivat varmasti suhteellisesta energiavajeesta, jonka kova treeni ja tarkka ruokavalio aiheuttivat. Kilpaillessa en halunnut miettiä asiaa, koska urheilu oli koko elämäni, Marjamäki sanoo. Naisurheilijan oireyhtymä Kuukautiskierron häiriintyminen on merkki siitä, että naisen elimistö ei toimi normaalisti, sanoo urheilulääkäri Pippa Laukka . Kuukautiset eivät välttämättä jää heti kokonaan pois, vaan kierto saattaa pidentyä ja vuodot voivat niukentua. Paljon liikkuvilla kyse voi olla naisurheilijan oireyhtymästä. Sen merkkejä ovat kuukautiskierron häiriöiden lisäksi luun tiheyden, lujuuden tai laadun heikkeneminen. Naisurheilijan oireyhtymä voi kehittyä lisääntyneen energiankulutuksen ja riittämättömän ravinnonsaannin seurauksena. Eri tutkimusten mukaan naisurheilijan oireyhtymän yhdestä oireesta kärsii jopa 16–60 prosenttia naisurheilijoista. Vaikka oireyhtymän nimessä on sana urheilija, siitä kärsivät myös tavalliset kuntoilijat. Laukan mukaan jokaisella paljon liikkuvalla onkin riski sairastua. – Oikeastaan olisi syytä puhua naisliikkujan oireyhtymästä, koska se ei kosketa vain ammattiurheilijoita. Niukka ravinnonsaanti lisää kenen tahansa aktiivisesti liikkuvan tytön tai naisen sairastumisriskiä, Laukka toteaa. Suuri osa Laukan vastaanotolla käyvistä asiakkaista on ihan tavallisia treenaajia. Moni luulee olevansa suojassa ongelmilta, koska ei ole huippu-urheilija. – Lähipiiri on jopa saattanut vähätellä ongelmaa, jos on ihan tavallinen liikkuja. Aineenvaihdunta ja hormonitoiminta voivat kuitenkin sakata kenellä tahansa, Laukka sanoo. Sen lisäksi, että Laukka on hoitanut vastaanotollaan naisurheilijan oireyhtymään sairastuneita, hän on kirjoittanut aiheesta Lääketieteellisessä Aikakauskirja Duodecimissa julkaistun tieteellisen artikkelin yhdessä Anna Mervaalan ja Anna Keski-Rahkosen kanssa. Riskiryhmään kuuluvat erityisesti painokeskeisten lajien harrastajat. Kevyestä painosta on hyötyä esimerkiksi juoksun kaltaisissa kestävyyslajeissa sekä esteettisissä lajeissa, kuten voimistelussa, baletissa ja fitnessissä. Sitten ovat vielä painoluokkalajit, kuten Camilla Marjamäen harrastama potkunyrkkeily. Ruokavalio täynnä rajoituksia Muutama kilo. Ne Marjamäki pyrki aina pudottamaan ennen kilpailuja päästäkseen alempaan painoluokkaan. – Jos olisin kisannut ylemmässä alle 65-kiloisten painoluokassa, minun ei olisi koskaan tarvinnut laihduttaa, mutta vastassa olisi ollut pidempiä ja voimakkaampia kilpailijoita, hän selittää. Oli siis järkevämpää kohdata vastustajia alemmassa painoluokassa tiputtamalla paino hieman alemmas siitä, mihin se luontaisesti asettui. Marjamäki ei kuitenkaan halua syyttää oireyhtymästä potkunyrkkeilyä. Hän ei usko, että pelkkä kova treeni olisi saanut hormonitoimintaa niin sekaisin. Suurin syy energiavajeeseen oli ruokavalio, jota Marjamäki piti tuolloin terveellisenä, vaikka todellisuudessa se oli hyvin yksipuolinen ja täynnä rajoituksia. – Ennen kisoja asetin itselleni omia sääntöjä. En esimerkiksi saanut syödä kuukauteen lainkaan sokeria ja välttelin herkkuja, rasvaisia ruokia sekä hiilihydraatteja. En edes lisännyt salaattiin kastiketta, koska se oli mielestäni ylimääräistä, Marjamäki muistelee. Moni ei ymmärrä ongelmaa Urheilulääkäri Pippa Laukan mukaan on tyypillistä, että naisurheilijan oireyhtymästä kärsivä kuvittelee syövänsä terveellisesti. Moni ei edes ymmärrä saavansa liian vähän energiaa. Terveelliseen syömiseen kuuluu kuitenkin aina joustava sallivuus. – Todella iso osa lähtee treenaamaan enemmän ja alkaa samalla siivota ruokavaliostaan herkkuja. Hifistely johtaa helposti mustavalkoiseen ajatteluun ja kalorien kyttäämiseen, Laukka sanoo. Jos ruokavaliosta on karsittu kaikki epäterveellinen, täytyy syödä isoja määriä, jotta saa tarvittavan energiamäärän täyteen. Kun liikunnan määrä kasvaa merkittävästi, ei kaikilla ole taitoa ottaa huomioon kokonaiskuormitusta ja energiansaannin tarvetta. Positiivisesta hurahduksesta voi helposti tulla negatiivinen kierre etenkin silloin, jos lajilla on taipumusta muuttua kokonaisvaltaiseksi elämäntavaksi. Joukkopaine ja halu pärjätä voivat hiljentää keholta tulevat viestit. – Motivoituneessa porukassa saattaa unohtaa kuunnella omaa kehoaan ja sen vaatimaa lepoa, Laukka pohtii. Naisurheilijan oireyhtymän taustalla voikin olla perinteinen elämänmuutostarina. Tarkoitus on pudottaa muutama kilo, mutta liikunta vie mennessään ja pian juostaan jo ensimmäinen maraton tai vietetään kaikki vapaa-aika crossfit-salilla. Joskus käy niin, että muutokset ovat pieniä, mutta ne aiheuttavat isoja ongelmia. – Jos rasvamäärä on lähtökohtaisesti vähäinen, ei painon tarvitse tippua kuin kilon tai pari, kun kuukautiset jäävät jo pois ja hermosto ylivirittyy, Laukka sanoo. Alussa oli energiaa Niin kävi kahdeksan vuotta sitten Mira Marinille , 31. Hän halusi kiinteytyä, joten hän palkkasi personal trainerin ja alkoi harjoitella tavoitteellisesti kuntosalilla. Fitness-buumi oli aluillaan, ja myös Marin haaveili sporttisemmasta vartalosta, vaikkei koskaan suunnitellut osallistuvansa fitnesskisoihin. Marin alkoi käydä salilla, juoksemassa ja spinningissä jopa kuutena päivänä viikossa. Pian hän lisäsi aamuihinsa myös kävelylenkkejä tai kotijumppaa ja alkoi tarkkailla ruokavaliotaan. – Minun oli vaikea hyväksyä, jos jokin viikko oli löysempi tai jos koko viikolle valmiiksi suunnittelemani ruokapäiväkirja meni myttyyn, Marin muistelee. Mitä enemmän Marin liikkui, sitä energisemmäksi hän itsensä tunsi. Pitsat ja siiderit oli helppo jättää kavereiden kanssa väliin. – Ihmistä, joka kokee voivansa hyvin, on hirveän vaikea pysäyttää, Marin pohtii käytöstään. Ongelmat alkoivat Sitten kuukautiset jäivät tulematta. Ensin Marin pelkäsi olevansa raskaana. Kuukautiset alkoivat kuitenkin normaalisti seuraavassa kierrossa. Pian ne jäivät säännönmukaisesti pois joka toinen kuukausi. Vasta, kun kuukautiset jäivät väliin kolmena kuukautena peräkkäin, Marin meni selvittämään asiaa lääkärin vastaanotolle. Hän oli siihen mennessä toteuttanut elämänmuutostaan reilun vuoden. Naisurheilijan oireyhtymän ensisijainen hoito on harjoittelun keventäminen ja energiapitoisempi ruoka. Lääkäri ei kuitenkaan osannut epäillä naisurheilijan oireyhtymää vaan määräsi Marinille hormonaalisen lääkityksen, jonka avulla kuukautiset alkoivat. – Iso annos hormoneja sai painoni nousemaan, ja olo oli muutenkin epämiellyttävä, Marin kertoo. Samaan aikaan hän aloitti uuden työn matkaoppaana. Urheilu jäi luonnostaan vähemmälle, eikä kuukautiskierron kanssa tullut enää ongelmia. Sittemmin Marin on löytänyt tasapainoisemman tavan liikkua. – Mutta heti, jos lisään liikaa aerobista, kehoni alkaa taas temppuilla. Nykyään kierto tosin lyhenee”, hän kertoo. Kuukautiskierron häiriintyminen on selkeä naisurheilijan oireyhtymän oire, mutta Pippa Laukan mukaan myös kehon muita viestejä on syytä kuunnella. Kun keho on ajautumassa ylikuormitustilaan, treenistä ei enää palaudu kunnolla eikä jatkuva väsymys hellitä millään määrällä unta. Miehillä vastaavaan tilaan ajaa Laukan mukaan usein esimerkiksi vähähiilihydraattinen ruokavalio, joka yhdistetään rankkaan harjoitteluun. – Ylikuormitustila syntyy yleensä silloin, kun on monta rautaa tulessa: treenaa paljon, käy töissä, opiskelee tai elää ruuhkavuosia. Moni kuvittelee, että silloin kuuluukin olla väsynyt, Laukka sanoo. Ymmärrys osana arkea Kun Marjamäki tuli toisen kerran raskaaksi vuonna 2017, kilpaileminen jäi. Nyt hän työskentelee äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeuttina ja muistuttaa asiakkaitaan kokonaiskuormituksen vaikutuksista kehoon. – Monilla on kiire päästä takaisin kovien treenien pariin heti synnytyksen jälkeen. He haluavat tiputtaa raskauskiloja nopeasti, vaikka nukkuvat huonosti ja imettävät vielä. Marjamäki yrittää jakaa tietoa myös kuukautiskierron vaikutuksista treenaamiseen. Tutkimusten mukaan kuukautiskierto vaikuttaa esimerkiksi vamma-alttiuteen. Esimerkiksi polven eturistisidevamman alttius kasvaa ovulaation aikaan, ja vuotopäivinä reaktioaika voi hidastua. Oman kierron ymmärtäminen on tärkeä osa treenaajan arkea. – Toivon, että myös kamppailupiireissä huomioitaisiin kierto nykyään aiempaa paremmin. Naisurheilijan oireyhtymää hänelläkään ei koskaan virallisesti diagnosoitu. – Itse olisin halunnut kuulla asiasta enemmän, mutta vielä silloin kuukautiskierrosta ei uskallettu puhua. Aktiivi-uran loppu on kriittinen piste Pahimmillaan naisurheilijan oireyhtymä voi johtaa rasitusmurtumiin, jotka johtuvat siitä, että estrogeenivaje heikentää luun aineenvaihduntaa ja luun lujuutta. Lisäksi se voi laukaista jopa syömishäiriön. Pippa Laukka kuitenkin uskoo, että naisurheilijan oireyhtymässä ei ole välttämättä kyse syömishäiriöstä. – Monet ovat ajautuneet tilanteeseen aidosti vahingossa, eikä syöminen näyttele niin hallitsevaa roolia kuin syömishäiriössä, Laukka sanoo. Hänestä on hyvä, että naisurheilijan oireyhtymän määritelmää on väljennetty, eikä se enää automaattisesti tarkoita syömishäiriötä. – Silloin useammat ihmiset mahtuvat raamiin ja oireet on helpompi tunnistaa, Laukka pohtii. Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä puolestaan ajattelee, että monilla liikkuvilla naisilla on vääristyneitä ajatuksia siitä, mikä on oikea määrä ruokaa. – Urheilijuuteen liittyy vahvoja uskomuksia, kuten se, että pitää katsoa tiukasti, mitä syö. Ruoasta puhutaan lähtökohtaisesti niin, että se kannustaa rajoittavaan syömiskäytökseen. Sairastumisen kannalta kriittinen piste on myös aktiivisen urheilu-uran lopettaminen. Tämä näkyy esimerkiksi Syömishäiriöliitolle tulevissa yhteydenotoissa. Urheilu on tahdittanut syömistä, liikkumista ja omaan kehoon suhtautumista pitkään, ja uran päättyessä ei ole käsitystä siitä, miten pitäisi syödä, liikkua ja ajatella kehostaan. Tärkeää olisi muuttaa urheilijoiden ravitsemukseen liittyvää puhetta riittävyyttä, täysipainoisuutta ja sallivuutta korostavaksi. – Joissain lajiliitoissa on jo havahduttu ongelmaan, ja olemme tehneet yhteistyötä, kun urheilijoiden ravitsemussuosituksia ja tapoja puhua urheilijoiden ravitsemuksesta päivitetään, Mikkilä kertoo. Toipuminen naisurheilijan oireyhtymästä ottaa aikansa. Pippa Laukan mukaan hyvä nyrkkisääntö on, että palautuminen kestää vähintään yhtä kauan kuin tilanne on saanut kehittyä. – Joskus potilaan on vaikea uskoa, ettei keho pysty enää treenaamaan samalla tavalla kuin ennen ja että ruokavaliota on muutettava. On tyypillistä, että potilas käy ylirasitustilan muutamaan kertaan läpi ennen kuin uskoo, ettei se ole toimiva tapa, Laukka sanoo. Palautuminen jatkuu Camilla Marjamäki kokee palautuvansa edelleen. Hän myöntää, että oman kehonkuvan kanssa on täytynyt tehdä jo vuosia töitä. Hän on opetellut elämään ilman vaakaa ja syömään joustavasti. – Punnitsin itseni lähes päivittäin kahdentoista vuoden ajan. Kehoni on nykyään aiempaa pehmeämpi, ja siihen on pitänyt tottua, hän sanoo. – Peilikuva näyttää erilaiselta, mutta iloitsen siitä, että kehoni toimii.