Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

"Minusta tuntuu, ettei työni tule koskaan valmiiksi” - hoitotyön huono laatu huolestuttaa hoivatyön kehittäjänä työskentelevää kirjoittajaa

Olen viime vuodet työskennellyt saattohoidon kehittämiseksi sekä kuolinapuun liittyvän lainsäädännön saamiseksi maahamme. Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijatyöryhmässä näitä asiakokonaisuuksia parhaillaan selvitämme. Kuluneena vuonna on keskusteltu paljon hoiva- ja hoitotyöstä. Esille nousi paljon epäkohtia, puutteita ja ongelmia. Hoiva ja hoito eivät aina ole sitä mitä pitäisi olla. Elämän loppuvaiheessa hoidon pitäisi aina olla asianmukaista, laadukasta ja hyvin järjestettyä. Nyt niin ei ole. Kehittämishankkeita on onneksi meneillään. Toivottavasti ne eivät jää vain hankkeiksi vaan niistä olisi todellinen hyöty kautta maan tasa-arvoisesti elämän loppuvaiheen hoidossa. Hallitusohjelmassa on kunnianhimoisia linjauksia ja tavoitteita. On lääkärien lisäämistä ja hoitajamitoituksen tarkistamista sekä hoitoon pääsyn nopeuttamista. Lainsäädännöllä turvattaisiin hyvää hoitoa elämän lopussa. Hyviä asioita, mutta kuinka ne toteutuvat? Minusta tuntuu , että nykyinen työsarkani ei lopu koskaan. Asiat ovat niin suuria. Milloin voisin todeta, että ”tämä hyvä?” Sellaista ei ole näköpiirissä. Eivät sairaanhoitajan työssäkään potilaat koskaan loppuneet. Heitä tuli aina lisää ja lisää. Tulevaisuudessa heitä tulee vielä enemmän. Huoltosuhde vaikeutuu, syntyvyys on laskenut. Hoitajia eläköityy suuret määrät. "Minusta tuntuu, ettei työni lopu koskaan. En voi koskaan todeta, että nyt on hyvä." Minun mielestäni yhteiskunta räpiköi ihmisten hoitamisessa ja auttamisessa kaikilla sosiaali- ja terveysalan osa-alueilla. Olen saanut paljon postia, kommenttia ja palautetta. Erityisesti yksi palaute on jäänyt mieleeni. Tässä yksittäisessä palautteessa sanottiin seuraavasti: ”Tarvittaessa meidän täytyy purkaa ne rakenteet, jotka olemme vuosikymmenten saatossa rakentaneet. Ihmisten on pärjättävä omillaan, jos hoitajia ei ole. Hoivayksiköissä asuvien hoivasta vastatkoon omaiset ja samoin kotioloissa asuvien. Jos ei ole rahaa, niin ei ole. Jos ei ole ammattilaisia töissä ja saatavilla asiantuntevaa hoitoa, niin se vaan pitää hyväksyä." Tämän palautteen antaja saattaa olla oikeilla jäljillä. Minullakin on suuri epäilys: tämä hoivakuvio ei tule päättymään hyvin. Hyvään pitäisi tietenkin uskoa. Usko on minulla koetuksella. Hyvin iäkkäiden ihmisten määrä kasvaa Suomessa nopeasti. Siinä missä 1970-luvulla Suomessa oli vain kolmisen tuhatta 90-vuotiasta, tällä hetkellä heitä on jo noin 50 000. Ennusteen mukaan vuonna 2065 yli 90-vuotiaita on jo 190 000. Yhdeksänkymmentävuotiaiden määrä on nelinkertaistumassa. Päivittelemme jo nyt, mistä hoitajia saadaan, kun ala ei ole kovinkaan kummoisessa maineessa, on huono palkka ja urakkahommaa, mutta mistä hoitajia saadaan vuonna 2065? Ainakin 60 000 koulutettua hoitajaa on lähtenyt alalta pois.