Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Armeijan taulukoissa tuli katto vastaan, kun Pauli Kiuru, 57, kävi kuntotestissä: ”Meni yläreunasta yli”

Santahaminassa nähtiin suoritus, jolle ehkä Uuno Turhapuron Elisabeth-vaimokin olisi taipunut. Aamulehti pääsi seuraamaan, kun entinen valioluokan triathlonisti Pauli Kiuru kävi testaamassa, missä kunnossa hän on nykyään. Armeijan kuntotesti osoitti, että teräsmies ei ole ruostunut. Kovia lukemia 9,9 prosenttia. Jo silmin voi nähdä, että Kiurun kropassa ei ylimääräistä juuri ole, mutta rasvaprosentti vahvistaa näyn oikeaksi. Kyseessä on niin sanottu pihtirasva eli se tarkempi mittaustapa. Testipäällikkö, majuri Jari Utriainen Kaartin jääkärirykmentistä luettelee tuloksia ja Elias Kuosmanen kirjaa niitä ylös. – On sellainen kuin urheilijalla pitääkin, Kuosmanen tokaisee. Hän tietää, mistä puhuu. Sanotaan, että paini on urheilua, kaikki muu liikuntakasvatusta. Kuosmanen on Tokion olympialaisiin tähtäävä huippupainija. Santahamina on kersantti Kuosmaselle tuttu paikka. Hän on urheilukoulun liikunta-aliupseeri. Otetaan seuraavat mitat. Pituus 186 senttiä, paino 81 kiloa, hemoglobiini 169. Viimeisin on viitearvojen yläpuolella, mutta siellä Kiuru liikkuu muutenkin, kuten jäljempänä selviää. Painoa on vain kuusi kiloa enemmän kuin Kiurun huippu-urheiluvuosina, jolloin kroppa oli viritetty äärimmäiseksi kestävyyskoneeksi. Näin sujui Pauli Kiurun kuntotesti Santahaminassa. Tahti pysyy Vauhditon pituus. Testi ei ole vielä edes alkanut, kun kilpailijan luonne alkaa puskea Kiurusta läpi. Hän haluaa tietää, mikä on erinomaisen tuloksen raja hänen ikäisillään ja parikymppisillä miehillä. Kiuru tekee muutaman hypyn. 215. Taulukko loppuu heti kesken. Kiurun ikäryhmässä eli 55–59-vuotiaissa erinomaisen yläraja on 190 senttiä. Se oli vielä helppoa ja lennokasta. Seuraavaksi testataan vatsalihakset. Niitä hän tekee minuutissa 44. Erinomaisen yläraja on 32. – Hyvä tahti pysyi koko ajan, Elias Kuosmanen kommentoi suoritusta. Etunojapunnerrus. Nyt joutuu jo teräsmieskin lujille, mutta Kiuru jaksaa pusertaa koko minuutin. Tulos 40. Se olisi erinomainen jo 20–24-vuotiailla siviilimiehilläkin. – Hyvin harva pystyy tekemään suorituksia koko minuutin ajan, Jari Utriainen kehuu. Taakankanto on uusi laji. Siinä ei vielä samanlaisia viitearvoja ole. Tarkoituksena on kantaa kahta 20 kilon kahvakuulaa kymmenen metrin mittaista ja kahdeksikon muotoista rataa ympäri. Aikaa on 90 sekuntia ja rata pitäisi kiertää kymmenen kertaa. Tulos on joko hyväksytty tai hylätty. Kiuru ottaa kuulat käsiinsä ja suorittaa tehtävän minuutissa ja 12 sekunnissa. Kiuru katselee kämmeniään tietäen, että äskeinen oli helppoa verrattuna viimeiseen lajiin. Hapenottotesti, aineenvaihduntatesti, mattotesti. Rakkaalla lajilla on monta nimeä. Niistä paras on ehkä kuitenkin sikatesti. Hikinen testi Nyt virtaa hiki. Juoksumaton vauhtia on nostettu kolmen minuutin välein. Televisioruudulla on monta käyrää, joista selviää, miten Kiurun hapenotto toimii. Testiä on takana toistakymmentä minuuttia, mutta maali ei vielä häämötä. – Maratoonareilla ei välttämättä ole erityisen kova hapenottokyky, mutta he pystyvät juoksemaan pitkään hyvällä tasolla. Sama on varmasti myös Paulin kohdalla. Siksi VO2 ei välttämättä nouse hurjaksi, Jari Utriainen sanoo. Maratonit ovat Kiurulle tuttuja juttuja. Sellainen huipentaa aina triathlonin täyden matkan kisan. Valkeakoskelainen on juossut maratonin Havaijilla kahteen tuntiin ja 48 minuuttiin. Tuolloin alla tosin on ollut lämmittelynä vajaat neljä kilometriä uintia ja 180 kilometriä pyöräilyä kuumissa olosuhteissa. VO2/kg on se mitä tässä ennen kaikkea jännitetään. Se kertoo, kuinka monta milliä minuutissa elimistö pystyy käyttämään happea omaa painokiloa kohti. Kolmekymmentä olisi hyvä. – Tietojeni mukaan Suomen maajoukkuehiihtäjillä vaihteluväli on 65–75, mutta he eivät olekaan 57-vuotiaita, Utriainen kertoo. – Pauli päässee 50:n tuntumaan, mutta kohta se nähdään. Testiä on takana 18 minuuttia, kun vauhti kasvaa jälleen. Nyt se on jo 16 kilometriä tunnissa. Yhteen kilometriin menee enää kolme minuuttia ja 45 sekuntia eli Cooperin testissä tulokseksi tulisi 3 200 metriä. – Paina, paina nyt! Elias Kuosmanen kannustaa. Kiuru alkaa askeltaa hieman sivulta sivulle. Hänen katseensa hakeutuu jatkuvasti televisioruudulle. Hän haluaa saavuttaa 21 minuutin rajan väkisin. Tässä testissä juostaan niin pitkään kuin jaksaa. Vauhtia ei enää nosteta, mutta juoksukulmaa kasvatetaan. Se tekee juoksemisesta entistä raskaampaa. Valjaat ottavat vastaan ja testi päättyy, kun sitä on takana muutama sekunti yli 21 minuuttia. Se VO2/kg-lukema oli loppuhetkillä 46,5. Sekin on Kiurun ikäryhmässä erinomaisen ylärajan yläpuolella. – Ihan ookoolta tuntuu, Kiuru huikkaa hengästyneenä. Entä henkinen kunto? Millaisessa kunnossa Kiuru sitten on? – Hyvässä. Varmasti jaksaa kuunnella eduskunnan penkillä koko päivän. Lihaskuntotestissä kaikki viitearvot ylittyivät oikein reippaasti eli armeijan taulukot eivät riitä, meni yläreunasta yli. Henkisistä testeistä en sitten tiedä, Utriainen naurahtaa. – Se on menetetty eduskunnassa ajat sitten, Kiuru kuittaa ja pyyhkii hikeä kasvoiltaan. Entä mitä sanoo kersantti Kuosmanen? – Kovia tuloksia ikä huomioiden. Voi olla tyytyväinen. Olen vaikuttunut, painijahuippu toteaa. Voimaa vanhana Hyvä yleiskunto on luonnollisesti tärkeä hyvinvoinnin kannalta. Majuri Jari Utriainen on nähnyt jos jonkinasteisia liikkujia. Kiuru kuuluisi Santahaminassa kuntonsa puolesta aivan kärkipäähän. Utriainen puhuu kestävyyspyramidista, jonka sokkeli on Kiurun kohdalla vahvassa kunnossa. – Hän voi istua pitkiä täysistuntoja, eikä hänen kotiin tullessaan tarvitse ensin maata sohvalla puolta tuntia ennen kuin jaksaa laittaa ruokaa tai ryhtyä siivoamaan. Hyvä kunto näkyy myös siinä, miten rasituksesta palautuu ja esimerkiksi unenlaadussa. – Pauli Kiuruksi ei tarvitse kenenkään pyrkiä, vaan tärkeää on harrastaa liikuntaa säännöllisesti. Oli keli mikä tahansa, niin lähtee kolme kertaa viikossa pitkälle, matalatehoiselle lenkille, jossa menee omaa vauhtia, Utriainen sanoo. Pelkkä lenkkeily ei kuitenkaan riitä, vaan myös liikkuvuudesta ja lihaskunnosta olisi pidettävä huolta. Lihaskunnon merkitys korostuu vanhemmilla ihmisillä. – Mitä vanhempi on sitä enemmän harjoittelua pitäisi painottaa lihaskuntoon, Utriainen toteaa. – Maalaisjärjellä saattaa ajatella, että nuorena miehenä tai naisena käy puntilla, kun lihakset kasvavat paremmin ja sitten vanhempana on aikaa tehdä pitkiä lenkkejä. Se on kuitenkin juuri toisinpäin. Nuorena pitäisi painottaa kestävyyttä ja vanhempana voimaa, että jaksaa kantaa kauppakassit ja kävellä rappuset. Kolmas päivä liikaa Kiurun nykykunnossa tietysti näkyy hänen kilpaurheilutaustansa. Hän sanoo liikkuvansa nykyään töiden ehdoilla, mutta kuitenkin säännöllisesti: juoksua, uintia, pyöräilyä, kuntosalia. Viikossa liikuntaa kertyy ehkä viitisen tuntia, kesäisin mahdollisesti enemmän. Kiuru valittelee, että palautuminen alkaa olla hidasta. – Entiseen nähden. Jos liikun kahtena päivänä peräkkäin, niin kolmantena jätän mieluummin jo tekemättä, hän hymähtää. Kiuru kertoo olevansa iltaliikkuja. – Kun lopetin urheilun 1998, päätin, että en pidä enää ikinä harjoituspäiväkirjaa ja aamuisin en harjoittele kuin ihan erityistapauksissa. Liikunta on pysynyt osana identiteettiä. Motivaatiota tulee jo siitä, että pysyy hyvässä työkunnossa. – Luonnossa liikkuminen on lisääntynyt. Täällä Helsingissäkin on hienoja rantoja, joissa juosta ja pyöräillä. Triathlonkisaa Kiuru ei ole suorittanut kokonaan läpi enää 2000-luvun alun jälkeen. Pisimmät kisat ovat nyt Pirkan hölkkä ja puolimaratonit. Tavoitteena on, että ajat eivät juuri huononisi edellisistä vuosista. – Puolimaratonilla tavoitteena on ollut juosta 1.35:n alle. Se alkaa tehdä jo tiukkaa. Viimeksi meni pikkaisen alle 1.34:n, Kiuru naurahtaa. Testeistä päätellen kunnossa ei ole vikaa.