Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Poikkeuksellisen ajan ensimmäinen erä marssi Parolaan, tällaiset olivat tunnelmat uuden edessä: ”Kyllä se selviää, kun tuonne kävelee”

Parolan panssariprikaatin parkkipaikalla Hattulassa halaillaan maanantaina keskellä päivää urakalla. Tulevat alokkaat hyvästelevät läheisiään, joita tulevat näkemään seuraavan kerran ehkä vasta neljän viikon kuluttua. Tien varressa on kaksi panssarivaunua muistuttamassa, minne nyt on matka. Tamperelainen Julius Jatuli halaa tyttöystäväänsä Emmi Saukkosta ja lähtee kävelemään kohti prikaatin portteja. – Hän toi minut ja lähti nyt kotiin. Nähdään sitten neljän viikon päästä ja soitellaan, jos keretään. 19-vuotias Jatuli on kotoisin Pälkäneeltä, mutta on asunut Tampereen Linnainmaalla tammikuusta lähtien. – Ehkä minua vähän jännittää tuonne meneminen, mutta kyllä se selviää, kun tuonne kävelee. Nuorella miehellä ei ole vielä tiedossa, mihin hän tulee sijoittumaan palveluksensa ajaksi. Hän on valmis viettämään asepalveluksessa vuoden. – Toiveet olivat panssarijääkäri ja sotilaspoliisi. Laitoin hakemukseen, että voin mennä johtajakoulutukseen. Koronateltassa ei kävijöitä Normaalisti kaikki alokkaat ohjattaisiin yhteen paikkaan, elokuvasaliin. Tällä kertaa alokkaat ohjataan ennen prikaatin portteja sivuun polulle, joka ylittää panssarivaunujen tekemän uran. Hymy ei ole herkässä, harvoin näkee yhtä totisia nuoria miehiä ja naisia. Matka jatkuu kohti ensimmäistä vastaanottopistettä. Jos palvelukseen tulevilla olisi hengitystieoireita, heidät otettaisiin lääkintätelttaan jo ennen ilmoittautumista. Teltassa on valmiudet myös koronatestaukseen. Kun kolmasosa päivän noin 1 300 alokkaasta on ohittanut pisteen, teltassa on ollut vain yksi kävijä, hänkin oireeton. Ulkomailta reilu viikko sitten palannut alokas joutuu viettämään ensimmäiset päivät Parolassa karanteenissa, kunnes ulkomailta palaamisesta on tullut täyteen 14 vuorokautta. Pälkäneeltä tullut Anni Hakala jonottaa vuoroaan hallin sisällä olevaan ilmoittautumispisteeseen. Porrastetut saapumisajat aiheuttavat sen, että tungoksesta ei ole tietoakaan. Alokkailta tarkastetaan henkilöllisyys ja palvelukseenastumismääräys, ja he saavat kuulla, missä yksikössä he tulevat palveluksensa suorittamaan. Hakala saa kuulla sijoittuvansa panssariviestikomppaniaan, joka oli yksi hänen toiveistaan. – Enää ei jännitä niin paljoa, nyt on ihan hyvät fiilikset. Äsken jännitti aika paljon. Odotan uusia kokemuksia, tuttavuuksia ja mahdollisuuksia. Haluaisin johtajakoulutukseen. Hakala kertoo, että palveluksen suorittaminen korona-aikaan ei mietitytä häntä erityisesti. – Toimii niin kuin pyydetään ja käsketään, niin eiköhän se hyvin mene. Kaverit eivät ole pelotelleet Hakalaa armeijakokemuksillaan. – Ne ovat olleet ihan kannustavia, positiivisia kokemuksia. Armeijahuutoja ei kuulu Alokkaiden reitti jatkuu ohjattuna omiin yksiköihinsä. – Herra alikersantti, alokas Tiainen ilmoittautuu palvelukseen. Panssariviestikomppanian päivystäjän pöydän luokse jonottaa samassa jonossa Anni Hakalan kanssa lempääläläinen Veeti Tiainen . Komppanian päivystäjälle ilmoittautumisen jälkeen tarkastetaan hänen henkilökohtaiset tietonsa. Kyse on niinkin arkisista asioista, kuin vaikka ruoka-aineallergioiden kirjaamisesta järjestelmään varmasti oikein. Komppanian käytävillä eivät kaiu stereotyyppiset armeijahuudot, vaan tunnelma on hyvin rauhallinen. Alokkaat siirtyvät jonosta toiseen selkeiden ohjeiden mukaan. Tiaisen kasvoilla on ilmoittautumisen jälkeen pieni hymynvire. – Olen hyvällä fiiliksellä, ihan innoissani. Katsotaan miten käy. Myös Tiaisella on mielessä johtajakoulutus. Edessä on siis vuoden pesti. Kun kutsunnoissa kysyttiin, haluaako hän Pirkkalaan vai Parolaan, hän valitsi maavoimat. Tuvassa Tiainen saa alapunkan, jolle on jo kasattu tavaroita, jotka normaalisti haettaisiin varusvarastolta. Hymy ei hyydy. Varusteet kolmessa minuutissa Varusteiden jakamistakin on porrastettu ja jaettu eri paikkoihin koronan vuoksi. Tamperelainen Niki Nurmi lähtee uusien tupakaveriensa kanssa ruokahuollon varastona normaalisti toimivaan halliin. Kolme minuuttia myöhemmin tyhjä reppu on täytetty varusteiden jakolinjastolla äärimmilleen varusteilla. Nurmi odottaa armeija-ajaltaan kokemuksia ja muistoja. Parola valikoitui palveluspaikaksi sopivan sijainnin ja Nurmen mukaan Pirkkalaa paremman tarjonnan vuoksi. – Käytännössä ei kuitenkaan tiedä ollenkaan, millaista täällä on. Ihmetellään ja katsellaan. Nurmi on kiinnostunut johtamiskoulutuksesta. Hän nostaa repun olalleen ja jatkaa kohti kranaatinheitinkomppaniaa, tulevan vuoden tukikohtaansa.