Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Työmarkkinoiden korjausliike ei auta ketään: lakkoilun kustannukset haittaavat talouskasvua ja työllisyyttä

Prosessiteollisuus viettää ensi viikkoa lakkoillessa ellei ihmeitä tapahdu. Teollisuusliiton, Pron ja Ylemmät toimihenkilöt YTN:n lakot ovat alkamassa teknologiateollisuudessa ensi maanantaina. Työtaistelut uhkaavat myös mekaanista metsäteollisuutta ja kemianteollisuutta ( AL 4.12 .) Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton odotettiin näyttävän esimerkkiä muille toimimalla kierroksen päänavaajana perinteisen Metalliliiton sopimuksen tapaan. Nyt esimerkki on vähemmän rakentava: työnantajaliitot varoittelevat satojen miljoonien tuotannonmenetyksistä päivässä. Teollisuusliiton maanantaina hylkäämä sovintoehdotus olisi tuonut kahden vuoden palkankorotuksiksi yhteensä 1,6 prosenttia. Poistuvien kiky-tuntien vaikutus oli 1,4 prosenttia ja palkkaliukumiksi oli laskettu 0,8 prosenttia. Ehdotuksen prosentit eivät näytä aivan olemattomilta ainakaan verrattuna viime vuosien linjaan, mutta työntekijäpuoli ei laske esimerkiksi kiky-tunneille poistamiselle mitään arvoa: niillä ei ole merkitystä. Teknologiateollisuutta enemmän kiky-sopimus on kurittanut naisvaltaisten julkisten alojen työntekijöitä, joita sopimus muisti myös tuntuvilla lomarahojen leikkauksella. Teknologiateollisuuden lakot saavat aikaan merkittäviä taloudellisia tappioita, jotka voivat ulottua ihmisten arkeen muun muassa odotettavissa olevien tukilakkojen kautta. Varsinaiset arjen hankaluudet odottavat ensi keväänä, jolloin julkisten alojen työntekijät yrittävät ajaa läpi tolkuttomia korotuksia – vaatimus on 1,8 prosenttia miesvaltaisten alojen korotuksen päälle. On täysin selvää, ettei kuntien talous kestä tällaisia korotuksia. Jo nyt sairaanhoitopiireissä on laaja yt-neuvottelujen aalto, ja esimerkiksi Pirkanmaalla kunnat vastustavat jyrkästi PSHP:n ensi vuodeksi ehdottamia hinnankorotuksia (AL 3.12.). Laajat työmarkkinahäiriöt voivat laimentaa Suomen talouskasvua, joka oli yllättävän kovaa eli 2,2 prosenttia heinä–syyskuussa (KL 4.12. ). Antti Rinteen hallitusvainaan seuraajankin tärkein oljenkorsi on työllisyysasteen tavoite 75 prosenttia, joka kuittaisi löysien valtion budjettien kulut. Tavoitteeseen ei ylletä, mutta pääsisipä edes lähelle. Mitä korkeampi toteuma on, sitä vähemmän valtio joutuu ottamaan lisää velkaa ja myymään tuottavaa omaisuuttaan. Sdp:lle tämä ei valitettavasti näytä olevan merkittävää, oli pääministeri kuka tahansa.