Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kevätjuhlien perinne syntyi sata vuotta sitten sotien varjostamasta huolesta - mallia juhliin haettiin ulkomailta tavoista, jotka houkuttelivat yleisöä ja toivat juhlan tuntua

Tasan sata vuotta sitten Aamulehden yleisönosastossa (31.5.1919) kirjoitettiin koulujen ylioppilasjuhlien ja ylipäänsä erilaisten lukuvuoden päättäjäisiin liittyvien ohjelmien sisällöistä ja mahdollisista toteuttamistavoista. Katsottiin, että koulujen loppujuhlallisuudet olisivat siihen mennessä ehtineet supistua jo liiaksi. Taustalla kummittelivat ensimmäinen maailmansota (1914-1918), Venäjän Suomen autonomiaan kohdistama toinen sortokausi (1908-1917), Venäjän vallankumousvuosi 1917 sekä maamme sisällissota vuonna 1918. ”Uumoiltiin, että juhlat olisivat vain todistusten jakoa kiireellä.” Uumoiltiin, että loppujuhlissa jaettaisiin vain kovalla kiireellä todistukset huolimatta siitä, että kaikki oppilaat ja koulun henkilökunta olivat suorittaneet vakavan ja työtä vaatineen vuoden mittaisen kouluaherruksen jälleen päätökseen. Toivottiin, että päätösjuhla olisi mahdollisimman arvokas ja juhlallinen. Ohjelmaan haluttiin sisällyttää esimerkiksi laulu- ja voimisteluesityksiä, koulunjohtajan pitämä puhe sekä opettajan esittämä lyhyt esitelmä. Eri asteilla olevien oppilaiden haluttiin lisäksi lausuvan runoja, pitävän vaikka puheen tai jokin ajankohtaan sopivan esitelmän. Ulkomailla esitykset ja puheet olivat tehneet koulun loppujuhlista aidosti juhlallisia ja yleisöä houkuttelevia - miksei siis meilläkin? Samaisessa yleisönosaston jutussa sata vuotta sitten Aamulehden lukijoille kerrottiin, että edellä luetelluilla tavoilla ainakin ulkomailla oli kevätjuhlista saatu todellisia suuria koulun juhlatilaisuuksia, joihin oli kerääntynyt runsaasti väkeä. Lopuksi todettiin , että joillakin Suomen paikkakunnilla oli vielä lähdetty varsinaisen juhlan jälkeen kirkkoon kuulemaan jumalanpalvelusta. Tehkäämme tänä vuonna kaikista koulujemme päätösjuhlista yhtä moninaisia ja muistorikkaita kuin sata vuotta sitten ja asettakaamme yhtenäiskulttuurin luomat satavuotiset perinteet ja tavat kunniaan! Huomattakoon , että Suomessa vasta vuonna 1921 toteutettu oppivelvollisuuslaki teki kaikista 7–13-vuotiaista lapsista oppivelvollisia. Ylioppilaitakin noin sata vuotta sitten valmistui vuodessa vain runsaat 1100. Loppujuhlat alkoivat yleistyä vasta 1920-luvulla.