Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kisa demokraattien presidenttiehdokkuudesta jatkuu Yhdysvalloissa tiistaina – "Vaaleja ei voiteta ilman kansanliikettä"

Demokraattiehdokkaat ovat pyrkineet pyyhkimään Iowan pölyt kengistään ja vakuuttamaan äänestäjäkuntansa New Hampshiren osavaltiossa, jossa käydään esivaalit tiistaina. Myöhemmin helmikuussa vuorossa ovat Nevadan ja Etelä-Carolinan esivaalit. Gallupit ennustavat New Hampshiren vaaleista menestystä Iowan kärkiparille, senaattori Bernie Sandersille ja Indianan South Bendin kaupungin entiselle pormestarille Pete Buttigiegille . Etukäteen presidenttiehdokkuutta on gallupien pohjalta vahvimmin veikattu entiselle varapresidentille Joe Bidenille . Iowassa Biden jäi neljänneksi ja kauas kärkikamppailusta. Tulos oli katastrofaalinen, mutta sen ei olisi pitänyt olla yllätys, sanoo Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori Benita Heiskanen Turun yliopistosta. Heiskasen mukaan Bidenista tuli ennakkosuosikki vain siksi, että hänellä on entisenä varapresidenttinä tunnettavuutta. Sen sijaan ruohonjuuritasolla mikään ei ole puhunut sen puolesta, että Bidenilla olisi kansanliike takanaan. – Vaaleja ei voiteta ilman kansanliikettä. Vaalit käydään osavaltiotasolla, ja on aivan täysin samantekevää, mitä liittovaltion tasolla tehdyt gallupit ja niiden keskiarvot kertovat, Heiskanen sanoo. Liittoutumiset vaikuttavat Vahvinta ehdokasta voidaan vain arvailla. Lopputulokseen vaikuttaa muun muassa se, millaisia liittoja kevään aikana syntyy eli mitä pudonneiden ehdokkaiden äänestäjät tekevät. Iso kysymys on, kuinka pitkälle ehdokkaiden rahat riittävät. – Siinä vaiheessa ehdokkaat joutuvat tekemään päätöksiä, lyödäkö hynttyyt yhteen jonkun toisen kanssa vai mitä tehdään, Heiskanen sanoo. Paljon odotuksia on ladattu maaliskuun 3. päivän supertiistaihin. Silloin esivaalit käydään yhteensä 16 osavaltiossa, mikä tarkoittaa, että supertiistaina jaetaan noin kolmannes delegaateista. Mukana ovat muun muassa isot osavaltiot Texas ja Kalifornia. Maaliskuussa esivaaleja käydään myös vaa'ankieliosavaltioissa, kuten Ohiossa ja Floridassa. – Maaliskuussa ollaan jo aika paljon viisaampia. Siihen mennessä putoaa ehdokkaitakin pois, Heiskanen sanoo. Ensimmäisen esivaalin tulos yllätys Jos Iowankaltainen tappio jatkuu kahdessa seuraavassa esivaalissa, New Hampshiressä ja Nevadassa, Joe Bidenin on Heiskasen mukaan vaikea enää kammeta itseään mukaan kamppailuun. Bidenin viimeinen toivonkipinä on Etelä-Carolina. Senaattori Elizabeth Warren taas tarvitsee jossain vaiheessa voiton voidakseen jatkaa kilpaa. Ensimmäisen eli Iowan esivaalin todellisena yllättäjänä voi pitää 38-vuotiasta Pete Buttigiegiä. – Hän on nuori, dynaaminen, terävä, keskimatkan kulkija. Demokraattinen puolue on perinteisesti näitä moderaatteja halunnut ehdokkaaksi, Heiskanen sanoo. – Tietysti hänellä on myös rasitteita. Hän on miehen kanssa parisuhteessa, ja esimerkiksi kristillinen oikeisto ei missään tapauksessa mene varsinaisessa vaalissa tällaisen ehdokkaan taakse. Buttigiegin kohdalla kannatusta voi horjuttaa myös se, että hänellä ei ole kovin pitkää poliittista kokemusta. Sandersin ongelma on radikalismi Demokraattiseksi sosialistiksi itseään kutsuvan Bernie Sandersin ongelmaksi voi koitua liika radikalismi. Sanders on ajanut muun muassa julkisin varoin maksettavaa terveydenhuoltojärjestelmää, 15 dollarin minimipalkkaa, ja kohdistanut kritiikkiä hyvätuloisiin. – Termi sosialisti on ollut punainen vaate Yhdysvaltain poliittisessa diskurssissa. Hänen agendansa koetaan liian radikaaliksi, Heiskanen sanoo. Edellisten vaalien alla verkkosivusto Wikileaks paljasti demokraattipuolueen tuskailleen ehdokaskilvan aikana, mitä tehdä Sandersin suurelle suosiolle, joka uhkasi Hillary Clintonin ehdokkuutta. Puolue pyrki tuolloin laittamaan kapuloita Sandersin rattaisiin varmistaakseen, että Clinton tulee valituksi. Heiskasen mukaan puolueessa vallitsee jälleen paniikki Sandersin kannatuksesta, eikä demokraattinen puoluekoneisto halua häntä ehdokkaakseen tälläkään kerralla. Demokraatit voivat tarvittaessa turvautua esimerkiksi superdelegaatteihin. Tavallisten delegaattien on puoluekokouksessa äänestettävä esivaalitulosten mukaisesti, mutta superdelegaatit voivat valita ehdokkaansa vapaasti. Superdelegaatit ovat esimerkiksi entisiä kuvernöörejä, senaattoreja tai muita pitkäaikaisia puolueen jäseniä. – Puolue pitää käsissään valtaa sen suhteen, kuka valitaan ehdokkaaksi. Se tarkoittaa myös sitä, että prosessi ei ole täysin demokraattinen. Yleensä äänet ratkaistaan vain kansalaisten äänillä, tässä systeemissä asia ei näin mene, Heiskanen sanoo.