Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Miksi hankkisin lapsia, kun teen kuitenkin kaiken väärin?

Syntyvyys on kuulemma Suomessa katastrofaalisen heikkoa. Minun pitäisi tuntea tästä huonoa omatuntoa, koska olen kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä, lapseton nainen ja vieläpä korkeasti koulutettu. Olen myös sitä ikäpolvea, joka ei muiden mielestä osaa tehdä mitään oikein. Kommenttiketjut ja yleisöosastot täyttyvät säännöllisesti kirjoituksista, joissa nykypäivän vanhempia kritisoidaan itsekkyydestä tai siitä, etteivät he yksinkertaisesti osaa kasvattaa lapsia. Aikaa ja rakkautta puuttuu ja kyllä ennen osattiin asettaa rajat, vaikka sitten väkivalloin. Jopa tutut keski-ikäiset kritisoivat nykyvanhempia milloin mistäkin, esimerkiksi siitä että äiti-ihmiset saattavat haluta jonkinlaista ”omaa aikaa”. Kyllä ennen olivat lapset äidille ykkösjuttu mutta ei enää nykyään, sanovat. Lehdet täyttyvät hyvää tarkoittavista jutuista, joissa kerrotaan, miten lapsia kannattaa kasvattaa, jotta heistä tulee resilienttejä ja tunnetaitoisia eikä ainakaan masentuneita tai stressaantuneita kuten vanhemmistaan. Lasten hankkiminen näyttäytyy viidakkona, jossa on tarjolla vain mahdottomia tehtäviä ja vääriä valintoja. Somessa tuttavat jakavat päivittäin kuvia ja päivityksiä sotkusta, uhmaiästä, huutamisesta ja itkemisestä. Lapset näyttäytyvät päivittäin hankalina. Ymmärrän päivitysten merkityksen vertaistukena, mutta miksi itse muuttaisin vapaaehtoisesti elämäni huutokonsertiksi? Yhä useammalle vauvat tai pienet lapset ovat jotain, josta vain kuulee median välityksellä. En ole ainoa, jolle kokemukset lapsista rajautuvat satunnaisiin kavereiden lasten tapaamisiin. Loogisesti pääteltynä vanhemmuudesta tai lapsista pitäisi olla iloakin, kun niin moni siihen ryhtyy. Siihen on kuitenkin vaikea uskoa, kun asiasta ei juurikaan näe esimerkkejä. Jos perheellistyminen näyttäytyy elämän kurjistumisena, jossa väistämättä kaikenlisäksi epäonnistuu, miksi ihmeessä ryhtyisin siihen? Toivoisin, että nykyvanhempia jatkuvasti kritisoivat jaksaisivat pitää mölyt mahassaan ja suhtautua muihin myötätuntoisemmin. Jokainen vanhempi varmasti tekee parhaansa. Lasten pilalle meneminen on tutkimusten valossa aikamoinen myytti: lapset leikkivät myös ilman älypuhelimia, nuoriso käyttää vähemmän päihteitä kuin aiemmin ja koulutus on – edelleen– maailman huippua. Jokaisella vanhemmalla on varmasti hyviä kokemuksia omista lapsistaan. Kannustankin aloittamaan jonkinlaisen somekampanjan, jossa perhearjesta jaettaisiin myös hyviä puolia. Samalla koko vanhemmuus näyttäytyisi vähemmän mahdottomana vuorena.