Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Taivaallista musiikkia, parhaita viinejä – Claes Andersson paljasti runossaan, millaiset hautajaiset haluaa

On yhtä aika surullista ja onnellista tajuta, että Claes Andersson pohti runoissaan alusta pitäen kuolemaa enemmän kuin mitään muuta. Ehkä juuri siksi hän oli ennen muuta elämän runoilija, kaikessa merkityksessä, viimeiseen säkeeseen asti. Jo nuorena miehenä hän kirjoitti hullunrohkeasti ja viisaankauniisti näin: Tulevasta elämästäni ruohomattona voin kertoa seuraavaa: Onpa lopultakin mukavan tasainen olo! Lopultakin minut on kynitty sileäksi (sitä hän aina toivoi) j alkapallosta ei ole tarvinnut luopua... Kuoleman kupeilla Anderssonin runoissa hehkui ja huojui elämän toinen ankara ja kirkas vakiovieras, rakkaus, josta ei ota kuolemaa enempää tolkkua. Ainakaan elinaikanaan. Aurinko on mennyt hetkeksi pilveen, pilvessä hän näkee/rakastamiensa naisten piirteet/Rakkaus on kuin jumala, se on joka paikassa, vaikkei uskoisikaan/Mies joka tietää kuolevansa pysähtyy ja kuuntelee tarkkaan/kaikkea mitä ei sittemmin kuule. Minulle Andersson oli eräällä tavalla kaikkein tärkein runoilija. Ehkä siksi, että hän oli aina ehdottoman rehellinen. Tai siksi, että hän ymmärsi, että jalkapallo on yhtä kaunista ja tärkeää kuin lyriikka. Andersson tiesi, että elämä ei ole reilua ja että kuolema voi olla vielä epäreilumpi. Hän hyväksyi sen ja kirjoitti runon, jossa on kaikki viisaus ja totuus elämästä: Ensin leikitään, sitten kuollaan, järjestys se olla pitää. Kuoleman ja rakkauden lisäksi Andersson löysi lohdun lapsista. Näin hän kirjoitti lapsenlapsestaan: Joskus hän ryömii peittoni alle aamuyöstä/Voiko silloin olla tyytyväisempää ihmistä kuin minä?/Muutaman vuoden päästä hän on nuori nainen joka ajattelee/ehkä joskus isoisäänsä. Ajattelee, voin vakuuttaa. Andersson paljasti runossaan, mitä hän haluaa hautajaisiinsa. Kuulostaa hauskalta! taivaallista musiikkia, parhaita viinejä,/Tanssia, naurua, halauksia ja suudelmia, niin että voisimme parhaiten ylistää sitä/Suunnatonta onnea että synnyimme, että meitä ruokittiin ja rakastettiin/Ja nauttia lukemattomista onnen ja surun, hyvinvoinnin ja ekstaasin hetkistä.