Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Jukola 2019 Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Taistelu käynnissä Härmälässä – Tuholaiset torjutaan vain koko naapuruston yhteistyöllä: ”Kalja-ansat ja kalkitus ovat taikauskoa”

Viime kesänä saatiin eri puolilta Pirkanmaata paljon havaintoja espanjansiruetanoista eli tappajaetanoista. Tampereellakin niitä havaittiin, mutta invaasiolta vältyttiin vielä. Voivatko puutarhojen kasvit ja hoitajat huokaista tänäkin kesänä helpotuksesta vai onko jo liian myöhäistä? Facebookin keskustelujen mukaan Pirkkalan Haikassa on tehty havaintoja tappajista tänä kesänäkin. Härmälänojan suullakin niitä on jo huhuttu näkyneen, joten huoli voi hyvin olla jälleen täysin aiheellinen. Etanoiden ja kotiloiden torjunnassa on oltava tarkkana, sillä monet kotipihan hitaista mönkijöistä ovat täysin harmittomia. Naapuruston yhteistyö on onnistumisen kannalta ratkaisevaa. Härmälässä on taisteltu puutarhoja tuhoavia lehtokotiloita vastaan jo vuosien ajan. Sami Tuuhea esittelee takapihalta löytyvää taistelutannerta. Nämä nykyisin kauniit pensaat ja ruohikko ovat kokeneet ja tunteneet asioita, joita me ihmiset emme uskoisi. Auringonsäteitä käristämässä tuholaisten kuoria ja torjuntatuhkapilven sumua Härmälän pihaporteilla. Kaikkia tunnettuja temppuja on kokeiltu. Tuhkasta lehtokotilot eivät pidä, mutta koko kesän tuhkaaminen aiheuttaa vahinkoa myös puutarhalle. Jo viiden minuutin tarkastuskävely puutarhassa auttaa torjunnassa. – Kalja-ansat ja kalkitus ovat taikauskoa. Ne pitää kerätä käsin ja hävittää polttamalla, Tuuhea kertoo. – Vaikka liike on hidas, niin äkkiä ne piiloutuvat. Monet eivät edes tiedä pihoillaan olevan kotiloita, eivätkä sitä, että jotkut niistä ovat todellisia tuhoeläimiä koko naapurustolle, kertoo naapuri Sami Saviainen . Voima piilee yhteistyössä Tällä pihamaalla on keskitytty lehtokotilon torjuntaan ja naapureiden kanssa tehdyllä tiiviillä yhteistyöllä kanta on pystytty vihdoin pitämään kontrollissa. – Ei kuitenkaan riitä, että me olemme aktiivisia, vaan torjunnan pitäisi olla systemaattista. Kun yhden poistaa, niin loppukesästä on 200 yksilöä vähemmän, sanoo Saviainen. Aina ei tilanne ole näin hyvin ollut tässäkään naapurustossa. Muutama vuosi sitten pihalta löytyi jopa 500 nilviäistä ja yhteisöä piti aktivoida ymmärtämään vitsauksen laajuus. – Kaikki eivät uskoneet ongelmaan, joten kävimme puoliksi salaa keräämässä niitä pihoilta näytteille. Miehet haluavat kuitenkin korostaa, että kyseessä ei ole mitään henkilökohtaista nilviäisiä vastaan, eikä pihoilla eletä etanoiden pelossa. – Emme ole etanafasisteja, mutta jos mitään ei tee, ongelma räjähtää käsiin. Onneksi täällä ei vielä ole näkynyt tappajaetanaa, mutta Porvoossa niitä voi löytyä neliöltä 20. Se menee jo luisteluksi. – Lehtokotiloiden hotspot ei ole enää täällä, sillä olemme tarttuneet asiaan. Ongelma olisi edelleen, jos emme tekisi mitään, painottaa Tuuhea. Tappaja on tuskin hävinnyt mihinkään Lehtokotiloitakin pahempi espanjansiruetana sekoitetaan usein ukkoetanaan, joka on kuitenkin puutarhalle täysin harmiton. Ongelma on, että ihmiset eivät useinkaan tiedä, mitä kotipihasta löytyy. Hidas ja söpö saduista tuttu laahustaja voi olla naapuruston pihat popsiva tuhoeläin. – Espanjansiruetanat ja lehtokotilot voivat saada merkittävää tuhoa aikaan hyötypuutarhoissa ja muillakin viljelyksillä. Ne vaativat usein yhteistyötä lähiseudulla ja paljon vaivaa omalla pihalla, jotta kanta saadaan selvään laskuun, kertoo museoamanuenssi, Moron luontotohtori Tomi Kumpulainen . Tohtori kertoo, että lehtokotiloista on tullut paljon havaintoja, mutta tappajaetanoista hän ei ole vielä saanut kyselyitä tänä kesänä. – Tuskin se silti kadonnut on. Lehtokotilo on vain niin paljon yleisempi, ja sen merkitys onkin Tampereen seudulla tällä hetkellä suurempi. Entä voiko omasta pihastaan löytää suussa sulavia etanoita ruokapöytään asti? – Netistä löytyy kuulemma ihan hyviä ruokaohjeita lehtokotiloista. Olennaista kuitenkin on, että kotiloita ei kerätä teiden välittömästä läheisyydestä. Lue lisää: