Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Riippuvuudesta kärsivää pitää arvostaa, sillä kaikkein eniten hän haluaa olla rakas ja turvassa

Ongelma addiktiossa on se, että se ei tuota koskaan toivottua, pysyvää lopputulosta. Olo voi jopa olla entistä surkeampi esimerkiksi ahmimisen jälkeen. Ratkaisuyritys on tuhoon tuomittu. Olo ei helpotu. Miksi addikti toistaa samaa kaavaa, vaikka seurauksena on paha olo? Koska addiktilla ei ole muutakaan työkalua tai keinoa valikoimassaan. Tyhmyydestä ei riippuvuudessa todellakaan ole koskaan kyse. Kyse on pahasta olosta, johon addikti kaipaa kipeästi helpotusta. Addiktilla on samat tarpeet kuin kaikilla muillakin: tarve kokea itsevarmuutta, yhteyttä toisiin, rohkeutta sosiaalisissa tilanteissa, iloa, turvaa, läheisyyttä, hyväksyntää ja arvostusta. ”Tiedän, mistä puhun, sillä elin syömishäiriön vankina 22 vuotta.” Mistä voi alkaa toipumisen tie, kun aiempi toimintamalli, addiktio, ei ole tuonut ratkaisua ja tilanne on jäänyt jumiin? Addikti haluaa elää tasapainoista ja iloa tuovaa elämää. Mitä hänelle on tapahtunut, kun hän ei siihen pysty? Kuinka voimme auttaa häntä kokemaan mielekästä ja turvallista arkea vailla jatkuvaa pelkoa? Meidän pitää löytää yhteys riippuvuudesta kärsivään ihmiseen, hänen tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. Meidän muiden täytyy luoda hänelle kokemus siitä, että hän pärjää ja on arvokas. Meidän pitää opettaa hänelle keinoja selvitä stressistä ja keinoja vähentää stressiä. Valmiit mallit ja ohjeet tai diagnoosit eivät tehoa. Läsnäolo ja kunnioitus sen sijaan toimivat. Tiedän, mistä puhun, sillä olen toipunut syömishäiriöstä, jonka kanssa elin 22 vuotta. Tiedän, että jokainen tarvitsee arvokkuuden kokemuksen. Sen toisen ihmisen, joka näkee arvokkuuteeni ja osoittaa, että olen rakas ja turvassa.