Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tamperelainen Hannu Luoto matkusti Etelämantereelle, missä aurinko paistaa yötä päivää: ”Vesi ja jää ovat hämmentävän puhtaita ja turkoosia”

Kahvion pöytään vastapäätä istahtaa selvästi ruskettunut mies. Hän on tamperelainen Hannu Luoto , joka otti töistään virkavapaata ja lähti 1,5 kuukaudeksi Etelämantereelle Finnarp 2019 -retkikunnassa. Matkaan lähdettiin Suomesta 15. joulukuuta ja paluu kotimaahan oli 3. helmikuuta. Etelämantereella on kesäkausi, ja aurinko paistaa läpi vuorokauden korkealta. – Kaverit ihmettelivät paluun jälkeen, etten ole enempää ruskettunut. Siellä oli pakko käyttää 50:n suojakerrointa aurinkovoiteessa, muuten olisi heti palanut. Keli oli pääosan matkaa tosi kaunista ja pakkaslukemat kohtuullisia. Päivät oli pakko rytmittää kelloon katsomalla. – Aamulla herättiin kahdeksalta aamupalalle ja päivän töissä meni noin kello 18:aan. Nukkumatiloissa oli pimennysverhot, joten ulkona koko ajan paistanut aurinko ei häirinnyt. Ylläpitoa ja korjaamista Luoto oli kahdeksan hengen Finnarp 2019 -retkikunnassa teknisenä henkilönä sekä konemestarina, joka vastaa teknisistä asioista ja toiminnoista sekä muutos- ja korjaustöistä. – Tärkeintä oli ylläpitää diesel-generaattoreita, joilla tuotettiin Aboa-tutkimusasemalle sähkö ja lämpö. Lisäksi tekemistä riitti aseman moottorikelkkojen ja maastoajoneuvojen huolloissa ja korjauksissa sekä kaikennäköisissä kunnostus- ja rakennustöissä, Luoto kertoo. Yksi työ oli esimerkiksi valmistella seuraavaa retkikuntaa varten yhden geomittauskontin akkukapasiteetin lisäystä. – Saimme paikalle myös yhden lisäkontin varastointia varten ja sille rakennettiin kunnolliset kulkutasot ja niille kaiteet. Myrsky iski asemalle Suomessa yli 33 metriä sekunnissa puhaltava tuuli luokitellaan hirmumyrskyksi. Kansainvälisessä taulukossa hurrikaani-tuuli alkaa samasta lukemasta. – Tammikuussa asemalla iski kunnon Etelämantereen myrsky, jossa tuulen nopeus oli korkeimmillaan 43 metriä sekunnissa. Hurjasta lukemasta huolimatta ulkona käytiin eikä tuuli uhannut viedä ihmistä mukanaan. – Varovasti piti kävellä, sillä tuuli olisi helposti kaatanut ja olisi voinut tulla loukkaantumisia. Ulkona oli käytettävä laskettelulaseja ja suojattava itsensä muutenkin, sillä raju tuuli lennätti mukanaan niin paljon lunta ihan vaakasuoraan, että näkyvyys oli vain viitisen metriä. Saunaan ja uimaan Oliko Aboalla sauna? – Tietysti oli, Luoto kertoo ja sanoo, että kävi saunassa paljon, muttei joka päivä. Etelämantereella säästetään vettä, eli saunassakaan ei veden kanssa lotrata. – Vesi joko sulatetaan lumesta tai haetaan jäätikköjärvestä. Etelämantereen kesässä jäätikköjärveen tulee pintajään ja alemman jääkerroksen väliin noin metrin sula. Siihen tehtiin avanto veden ottamista varten. Välillä tehtiin etäämmälle toinen avanto. Uimista varten, vaikkei suoraan saunasta järveen päässytkään etäisyyden takia. – Vesi ja jää on siellä hämmentävän puhdasta ja turkoosia. Etelämanner on huikean pysäyttävä maailma, jota ei ennakkoon osannut oikein kuvitella. Kun lentokone lähti, oli Suomen ja Ruotsin vierekkäisiltä tutkimusasemilta 500 kilometriä seuraavaan paikkaan, jossa oli ihmisiä.