Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Meillä nuorilla riittää parannettavaa käytöstavoissa – tajusin asian konkreettisesti, kun mökkinaapurit varastivat grillimme

Tätä asiaa olen pohtinut jonkin verran viime aikoina. Pohdinta alkoi reilu viikko sitten, jolloin kaveriporukkamme grilli varastettiin juhannusfestivaaleilla. Tilanteessa ei ollut loppujen lopuksi suurta dramatiikkaa. Saavuin viimeisen keikan päätyttyä mökille etsimään grilliä, joka löytyi tovin kuluttua viereisen mökin terassilta. Mökissä majoittui meidän porukkaan suhteutettuna suhteellisen saman ikäistä festivaalikansaa. Näin jälkikäteen asiaa ajateltua en ole tuohtunut siitä, että grillimme vietiin, sillä löysin sen hyvin nopeasti. Olen enemmänkin tuohtunut siitä, millaiset käytöstavat näillä kohtaamillani nuorilla oli. Yritin kuumeisesti selvittää grillin vieneen ihmisen henkilöllisyyttä. Kysyimme asiaa monelta kyseisen mökin asukkaalta, mutta kukaan ei vaivautunut asiaa selvittämään. He vain totesivat, että teko oli ”jonkun typerä päähänpisto” ja naurahtivat perään. Tavoitteenani oli saada grilliä hakiessa ja sen jälkeen edes joku naapureistamme pahoittelemaan tapahtunutta tai pyytämään anteeksi. Anteeksipyyntöä tai pahoittelua ei kuitenkaan keneltäkään ikävä kyllä kuulunut. Se on saanut minut miettimään entistä enemmän sitä, miten me nuoret hoidamme elämässä meille vaikeita tilanteita. Ymmärrämmekö me enää sitä, mikä on oikein ja väärin? Entä sitä, millaista harmia esimerkiksi yksityishenkilölle tai yritykselle tulee jonkin tuotteen varastamisesta tai turmelemisesta? Olen aina kuulunut ikäisissäni siihen ryhmään, joka on käyttäytynyt säntillisesti. En sano, että olisin ollut koulussa opettajien lempioppilas. Olin vain oma itseni, joka halusi pitää huolen siitä, että asiat selvitetään. Se parantaa ilmapiiriä. Ehkä sen vuoksi sainkin yläkoulun päätteeksi stipendin kaverihengen kohottamisesta. Olen siis oppinut selvittämään asiat puhumalla. Vaikka naapurit varastivatkin grillimme ja tekivät väärin, olisi minulle riittänyt edes yksi anteeksipyyntö. Hyvät käytöstavat eivät kuuluneet ainakaan tässä tapauksessa mökkinaapureiden normeihin. Se on harmi. Mielestäni meillä nuorilla riittää ylipäätään parannettavaa käytöstavoissa. Tuntuu siltä, että me käytämme tänä päivänä liian vähän sanoja kiitos, ole hyvä ja anteeksi. Sen ei pitäisi olla niin vaikeaa.