Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Ville Hytönen, 37, muutti viisi vuotta sitten Tampereelta Tallinnaan – nyt hän suosittelee samaa ratkaisua toisillekin: ”Töitä riittää”

Millaista on meno Viron hurjimmissa kapakoissa? Entä kauneimmissa kylpylöissä? Näihin ja ainakin tuhanteen muuhun Viro-aiheiseen kysymykseen saa asiantuntevan vastauksen, jos lukee Ville Hytösen kirjan Eesti on My Mind, sata askelta Virossa vironsuomalaisen kanssa (Sammakko). Kirjailija-kustantaja Hytönen muutti reilut viisi vuotta sitten Tampereelta Viroon. Tätä nykyä hän elelee suomalaisen vaimonsa ja kolmivuotiaan poikansa kanssa Pohjois-Tallinnan Sitsissä, vanhojen puutalojen kaupunginosassa. Tänä viikonloppuna Hytönen palaa Tampereelle. Monipuolinen kulttuuripersoona on paikalla, kun Tullikamari täyttyy kahden päivän ajaksi Martin markkinoista, siis Viron kulttuurista, käsitöiden myyjistä ja herkkupöydistä. Hytönen kertoo tuoreesta Viro-kirjastaan haastattelutilaisuudessa lauantaina. Jo sitä ennen on syytä kysyä miehen päällimmäiset kuulumiset. Siispä puhelu Suomenlahden vastarannalle. Kannattaako Tampereelta muuttaa Tallinnaan, Ville Hytönen? – Mun tapauksessa se oli erittäin järkevä siirto. Takana oli avioero ja elämälle piti keksiä uusi suunta. Pakenin sydänsuruja ensin Kazakstaniin, mutta sitten rakkaus vei Tallinnaan. (Kirjassaan Hytönen kertoo tarkemmin: ”Suutelimme Sitsin raitiovaunupysäkin vieressä ja sen jälkeen kohtaloni oli sinetöity.”) Neuvotko muitakin muuttamaan? – Jos tiedossa on työpaikka tai itsellä on taitoja, joita Virossa tarvitaan, niin ehdottomasti. Virossa on työvoimapula, joten töitä riittää. Esimerkiksi it-sektori on elinvoimainen ja sillä alalla palkat ovat kilpailukykyisiä Suomen palkkojen kanssa. – Mutta Viron sosiaaliturvan perässä ei kannata muuttaa. Sillä ei elä. Miten erilainen maa Viro on nyt kuin viisi vuotta sitten? – Maakunnissa ei ehkä monikaan asia ole muuttunut, mutta itse asun Tallinnassa kaiken aikaa kehittyvällä hipsterialueella Kalamajan ja Koplin välissä. Pohjois-Tallinnan nuori kaupunginosajohtaja Raimond Kaljulaid , presidentin velipuoli, on saanut asiat rullaamaan. – Taloja remontoidaan, uusia liikekeskuksia avataan ja vanhoja tehdaskiinteistöjä muutetaan asunnoiksi. Pohjois-Tallinnan neliöhinnat ovat nousseet ainakin 50 prosenttia vuodesta 2013. – Samaan aikaan on tapahtunut henkinen muutos. Nuori polvi Tallinnassa on eurooppalais-liberaalia sakkia, kovin toisenlaista kuin heidän vanhempansa. Joko suomalaiset turistit ovat löytäneet kaikki Tallinnan helmet? – Veikkaan, että vielä on valtavasti porukkaa, joka ei ole käynyt esimerkiksi Telliskiven alueella. Ensi kesänä siellä avataan tukholmalaisen valokuvakeskus Fotografiskan sivupiste. Se buustaa aluetta entisestään. Toinen kasvupiste on Noblessnerin sataman seutu. Sinne syntyy kaiken aikaa uusia juttuja. – Turistin kannattaa lähteä rohkeasti joka puolelle. Myös käynti Lasnamäellä, Pohjois-Euroopan suurimassa lähiössä, voi olla virkistävä. Jos ei ole harrastanut Venäjän-matkailua, pääsee Virossa helposti kokemaan venäläisen lähiön. – Itse vien Suomesta tulevia kavereita Lasnamäen pohjoiskorealaiseen ravintolaan. Sitä pyörittää Neuvostoliiton aikaan Koreasta muuttanut pariskunta. Ravintola on melko kämänen mutta äärettömän puhdas, pohjoiskorealaisuus huokuu läpi. Ja ruoka on ihan hyvää. Kirjasi Eesti on My Mind on rakkaudentunnustus Virolle. Kai jotkin asiat Virossa sentään harmittavat ja huolettavat? – Populistisen oikeiston nousu on tietenkin ilmiselvin syy huoleen. Ilmiössä heijastuu laajempi ongelma, virolaisten varauksellinen suhde ulkomaalaisiin. Työvoimapulaa potevassa maassa nurja asenne vaarantaa talouskasvun. Viron olisi pakko saada työvoimaa ulkomailta. – Rasismi ei näy Virossa väkivaltana vaan ohittamisena. Ulkomaalaiset ovat hyvin yksinäisiä täällä. Sulkeutuneella asenteellaan Viro sahaa omaa jalkaansa. – Muistan kun muutin Viroon, täällä jo pitkään asunut suomalainen puolisoni sanoi, että kolme vuotta menee ennen kuin virolaiset ottavat kotisuomalaisekseen. Ja tosiaan: kolmen vuoden päästä alkoi tulla kutsuja kavereiden kesämökeille. – Toinen huoli liittyy ilmastonmuutokseen. Virossa sitä ei oteta kovin vakavasti. – Jos olisin kiinteistösijoittaja, miettisin vedenpinnan nousua, vaikkei se ehkä olekaan vielä lähimmän vuosikymmenen asia. Esimerkiksi Kadriorgin kaupunginosa on hankalassa paikassa. Kovilla myrskyillä vesi lainehtii kaduilla. Ajatteletko, että asut loppuikäsi Virossa? – Nyt ei ole mitään syytä muuttaa muualle. Helsingissä pitää asioida, mutta matka taittuu parissa tunnissa. – Tietenkin on olemassa idän uhka. Olen tiedostanut sen täällä asuessani eri tavalla kuin Suomessa. Virolaiset ottavat sen hyvin vakavissaan ja varmaan kuukausittain juttelen asiasta jonkun kanssa. – Kun Trump valittiin presidentiksi, ilmassa oli melkein pakokauhua. Täällä tiedostettiin, että Putinilla on jonkinlainen hallintaote Trumpista. – Noh, toistaiseksi ei ole sattunut mitään. Jospa tässä vielä pari vuotta jaksaisi kitkuttaa, niin ehkä rapakon takana tapahtuu jotakin parempaa... Olet tällä hetkellä ilmeisesti tuotteliain suomalainen kirjailija. Kirjoitat romaaneja, runoja, lastenkirjoja ja asiaproosaa. Saadaanko Viro-kirjallesi jatkoa? – Kustantamo Sammakon kanssa on alustavasti sovittu, että Eesti on My Mind -kirjalle tulee jatko-osa luultavasti ensi vuonna. Työnimi on Viro maailmanvallaksi . Esitän mielipiteeni siitä, miten Virosta saadaan tulevaisuuden ihanneyhteiskunta. Mitä kaipaat Tampereelta? – Eniten kaipaan Tulenkantajien kirjakaupaa, joka leimasi Tampereen-vuosiani. Kaipaan myös Metso-kirjastoa ja psykomaantieteellistä aluetta Hämeenpuiston kirjakaupalta Pyynikin ja Pispalanharjun kautta Tahmelan rantaan. Käveleminen siellä ja juttelut välittömien tamperelaisten kanssa tuottivat iloa. Tuglas-seuran kulttuurisihteeri Tapio Mäkeläinen haastattelee Ville Hytöstä Tullikamarin Pakkahuoneella Tampereella 13.4. kello 14.30. Vuonna 1982 syntynyt kirjailija. Asunut vuodesta 2013 asti Tallinnassa. Edelleen Suomen kansalainen, täkäläinen kotipaikka Tampere. Hytönen operoi lähes kaikilla kirjoittamisen alueilla, runoudesta lastenkirjallisuuteen ja kuunnelmista matkakirjoihin. Viime vuonna häneltä ilmestyi yhdeksän teosta, tänä vuonna on tulossa seitsemän. Tuorein romaani, helmikuussa ilmestynyt Luumun polte (Gummerus) sijoittuu Balkanille. Aamulehden kriitikko Markku Soikkeli arvioi, että kyseessä on ”ainutlaatuinen suoritus eroottisen proosan saralla”. Seuraavan romaanin käsikirjoitus on juuri valmistumassa. Teos on kirje- ja päiväkirjaromaani jatkosodan ensimmäiseltä vuodelta. ”Minulla on koko ajan tekeillä vähintään kuusi kirjaa. Olen ollut niin pitkään kustannustoimittaja, että olen tottunut, että tekstilajit vaihtuvat lennosta. Tapa mahdollistaa myös kiivaan julkaisutahdin. Kirjoittamiseen ei koskaan tule lukkoa, kun voi loikata toiseen lajiin. Aina joku teksti etenee.” Hytönen ilmaantui kirjallisuuteen jo abiturienttina, kun hän käynnisti ystävänsä Erno Selänteen kanssa Savukeidas-kustantamon. Muun muassa runo- ja esseeteoksilla maineeseen noussut Savukeidas on nyt ajettu käytännössä alas. ”Siitä vapautui valtavasti aikaa. Nykyisin en tee enää muuta kuin kirjoitan.”