Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Moron kolumnisti Karoliina Blackburn kerää roskia: ”Olen tämän kevään ulkoillut metsissä ja järvillä paljon ja huomannut roskan lisääntyneen joka paikassa”

Tiedättekö mikä on ikiliikkuja? Se on se, kun kerään puiston penkkien alta roskat ja kymmenet tupakantumpit metrin päässä sijaitsevaan roskikseen, palaan takaisin muutaman päivän päästä, ja sama alue on kuorrutettu uudestaan roskilla ja tumpeilla. Kun kerään lempijärveni rantaviivasta läheisen Mäkkärin kaikkien ruokien pakkaukset, muoviset nuuskarasiat ja tupakantumpit ja jo seuraavana päivänä on sama edessä. Tai nostelen samasta kirkasvetisestä lähdepohjaisesta järvestä helottavat nuuskapussit syvyydestä laiturille. Roskat puistoissa, poluilla, metsissä ja järvissä: ehtymätön kehä. Äiti tosiaan siivoaa TÄÄLLÄKIN. Olen tämän kevään ulkoillut metsissä ja järvillä paljon ja huomannut roskan lisääntyneen joka paikassa. Koskaan ei ole kyse ollut siitä, etteikö roskiksia olisi ollut tarjolla, päinvastoin. Keräysastioita on runsaasti ja riittävästi. En pysty mitenkään, en mitenkään, ymmärtämään sitä, että heittää muovin mieluummin maahan, kuin vie sen käsivarren päässä olevaan roskikseen tai ottaa mukaansa. Miten voi kävellä roskan ohi?! Roskaaminen täyttää minut voimattomalla raivolla, surulla ja toivottomuudella. Miltähän kaupungin puistotyöntekijöistä, puhtaanapidosta ja siistijöistä tuntuu? Tottuuko siihen koskaan? En usko. Tupakantumpit ovat maailman yleisin roska. Miljardeja tumppeja päätyy luontoon vuosittain. On arvioitu että Suomessa kaksi kolmasosaa tumpeista heitetään menemään. Tumppia ei mielletä roskaksi tai sitten ei vaan välitetä, vaikka aikapäivää sitten on kumottu myytti siitä että tumppi maatuisi. Ei maadu. Tupakantumppi on selluloosa-asetaattia, joka luokitellaan muoviksi ja hajotessaan se muuttuu mikromuoviksi, joka ei häviä koskaan. Tupakantumppi sisältää tuhansia kemikaaleja, jotka ovat ympäristölle vaarallisia, esimerkiksi lyijyä ja arsenikkia. Myrkyllistä mikromuovia syövät kalat ja siitä se päätyy esimerkiksi meidän ruokalautasellemme. Saan hulluuskohtauksen, jos näen vielä yhden kuvan vesilinnunpoikasesta, joka on tukehtunut röökintumppiin. Isot asennemuutokset ova t mahdollisia ja nopeita, kun niihin jokainen päättää sitoutua. Jos yleinen asenneilmapiiri suhtautuisi tyrmistyneesti paheksuen roskaamiseen, jo sosiaalinen häpeä estäisi meitä sikailemasta. Tuntuva sakkorangaistus kenties hillitsisi sitä hetkeä kun piknikjäte jätetään niille sijoilleen. Tieto on valtaa ja tupakantumpin elinkaarta on syytä hokea niin monta tuhatta kertaa, että kenellekään ei ole epäselvää, mitä mikromuovi on. On turha arvostella maapallon jätelauttoja, jos itse ei pysty olemaan vastuussa rööki- ja muovijätteestään. Muutos lähtee yhdestä ihmisestä, minusta itsestäni. Se voi tartuttaa ja innostaa muita mukaansa ja levitä kuin renkaat vedessä. Yhdestä ihmisestä syntyy kansanliike. Pidä vesistöt puhtaana. Heitä roskat roskiin. Alueen turismissa isoja vetovoimatekijöitä ovat upea luonto, kirkkaat järvet ja yleisösaunat yhdessä dynaamisen kaupunkikulttuurin kanssa. Vaalitaan niitä ylpeydellä. Kirjoittaja on tamperelainen näyttelijä