Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Teatterikesän avajaisissa puhunut Juha Hurme uskoo teatterin yhteyksiä luovaan voimaan: ”Mikään ei ole ihanampaa kuin nähdä porukalla törkeän huono esitys”

Juha Hurme on ohjannut Teatterikesään esityksen Marat/Sade. Ohjaaminen on ollut piinaa. Teatteriohjaaja ja kirjailija Juha Hurme ottaa rennon asennon Laikunlavan kupeessa nääntyvällä nurmella ja alkaa kääriä sätkää. Takana on tiukka kymmenminuuttinen teatterikesän avajaispuhetta, mutta pispalalainen vaikuttaa virkeältä kuin ketoneilikka elokuisena aamuna. – En ole kotonani näissä isoissa teatteritapahtumissa, mutta musta on ihanaa että monet muut on, kuuluu ensimmäinen, ytimekäs lause. Hurmeelle puheen pitäminen oli suuri ilo ja kunnia. Aiheena oli yhteys ja tarkemmin sanottuna se, millaisen yhteyden teatteri voi luoda vuonna 2019, Hurmeen sanoin ”melko likaisessa, ärtyneessä, risassa, rämässä ja kuumenevassa maailmassa”. Avuksi hän oli värvännyt artikkelin, johon oli törmännyt pari päivää aiemmin Yleisradion verkkosivuilla. Siinä tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius kertoo teesinsä siitä, mitkä ovat tämän vuosisadan avaintaitoja. Turkulaisprofessorin listalta Hurme oli löytänyt neljä kohtaa: Kyky ymmärtää, miten elollinen maailma toimii – miten puut kasvavat ja kukat kukkivat, kyky pitää ajatus kirkkaana ja ymmärtää, mikä on tärkeää ja mikä ei, kyky keksiä uusia näkökulmia vanhoihin ongelmiin ja neljänneksi kyky oppia sietämään ja ymmärtämään muita. Hurmeen mielestä lista on komea: ymmärrettävä ja raikas, ei syyllistävä vaan eteenpäin katsova. – Nämä taidot on sisäänrakennettu teatterin ilmaisuun ja ne näkyvät tosi hienosti myös Teatterikesässä. Teatteri on ollut tällä asialla jo 2 500 vuotta, mutta se ei tarkoita, että meillä on varaa laiskotella. Päinvastoin meidän tulee huomata, että meillä on iso tehtävä, ja se on kivaa. Teatterikesä voisi muistaa juuriaan Laikunlavalta Hurme on lähdössä kohti Helsinkiä, missä suomenruotsalainen teatteriryhmä valmistautuu ensi viikonlopun Teatterikesän Marat/Sade- näytelmän esityksiin. Hurmeelle esitysten ohjaaminen on ollut piinaa. – En ole ikinä ohjannut moderneja klassikoita. Yritin tästäkin pyristellä eroon. Koko ajan tekeminen oli vastenmielistä ja sitten käy niin, että esitys pääsee tänne. Tommoista on elämä. –  Tekijät ovat kyllä ihania, mutta en ole ohjaaja, vaan kirjailija ja dramaturgia. Ohjaaminen on maailman tylsintä hommaa, Hurme tarkentaa. Teatterikesään hän arvioi tehneensä vuosikymmenten aikana kymmenkunta esitystä. Mieleen on painunut etenkin Viikinsaaressa esitetty Nummisuutarit -tulkinta. – Esitys oli kaatosateen jälkeen mutaisella rantaluiskalla. Katsojat kastuivat, mutta oli ihanaa ja hauskaa, kun rikottiin normi. Mutta ei se mikään provokaatio ollut – minkä me sateelle voitiin. Tuleville Teatterikesille Hurmeella on yksi toivomus: jospa festivaali hipaisisi myös suomalaisen teatterin kantaäitejä -ja isiä – ”rähinöiviä humanistiradikaalikokeilijoita”, kuten Maiju Lassilaa. – Ehkä Teatterikesällä olisi resursseja muistaa joka vuosi suomalaisen teatterin lyhkäisiä mutta kunniallisia juuria. Sitä kamaa tehdään, mutta ei se oikein tule valituksi tänne.