Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Arjen pienillä teoilla voi auttaa paljon – Lähde mukaan Aamulehden kampanjaan ja kerro, miten sinä ilahdutat vanhuksia

Syyskuun alkupuolella Aamulehdessä julkaistu Vanhusten yksinäisyys -juttusarja keräsi lukijoilta pitkälle toistasataa kommenttia. Juttujen herättämiä ajatuksia, näkökulmia ja kysymyksiä tulvi toimitukseen kirjeitse, sähköpostitse, puhelimitse ja some-kanavien kautta. Yhteydenotoissa tuotiin selvästi esille se, ettei yksinäisyyden lievittämistä voi jättää yhteiskunnan, hoitajien ja vapaaehtoisten kontolle. Mikään ei korvaa vanhukselle omaisten yhteydenpitoa ja läsnäoloa. Pieniä tekoja Huutava seuran tarve Kotona yksin asuvien vanhusten tilanne herätti paljon huolta. Omaiset kuvailivat läheistensä yksitoikkoisia, hiljaisia päiviä, joihin tuovat katkoksia vain kotihoidon nopeat piipahdukset. Seuran ja virikkeiden tarve voi olla huutava. Eräs oman jaksamisensa äärirajoilla keikkuva omainen suri sitä, ettei hän pysty täyttämään läheisensä toiveita niin kuin haluaisi. Kirjoittajat pohtivat, miten pärjäävät ne vanhukset, joilla ei ole ollenkaan omaisia, joiden omaiset asuvat kaukana tai eivät halua jostain syystä käydä tapaamassa heitä. Jälkimmäiseen ryhmään kuului muun muassa kirjoittaja, jota vanhemmat olivat kohdelleet huonosti tämän kasvuvuosina. Häntä ei kiinnostanut auttaa vanhempiaan nyt, kun he ovat vuorostaan avun ja tuen tarpeessa. Itsenäisyys suojaa Yksinäisyys on monimuotoinen asia. Joku kokee olevansa isossakin joukossa yksin, toinen ei tunne yksin ollessaan laisinkaan yksinäisyyttä. Tätä silmällä pitäen eräässä kirjeessä tuotiin esiin näkökulma, jonka mukaan jo varhain itse valittu yksin eläminen suojaa vanhuusvuosien yksinäisyydeltä. Yksin oleminen ei kaiherra mieltä, koska on tottunut pärjäämään yksin ja oppinut nauttimaan itsenäisen elämän hyvistä puolista. – Mielestäni liikaa toisiinsa tukeutuvat pariskunnat ovat vaaravyöhykkeessä, kun toinen kuukahtaa rinnalta pois. Yksin jääminen on silloin shokki ja kaiken loppu. Ei ole sisua ja vahvuutta. Elämänhalu ja motivaatio puuttuvat, kirjoittaja totesi. Eihän se edes tunne Monissa kirjoituksissa pohdittiin muistisairaiden vanhusten tilannetta. Eräs kommentoija kuvaili palvelutalon osastoa, jossa vain yksi vanhus eli nykyhetkessä ja kykeni vähän myös juttelemaan. Tämän osaston vanhuksia ei käyty viikon aikana katsomassa kertaakaan. Paikan toimintaa havainnoinut kirjoittaja kertoi erään omaisen todenneen, että ”mitä minä siellä käyn, kun ei se edes tunne minua ja puhu mitään”. Ei ketään kertomassa Tampereen yliopistollisten sairaalan (Tays) aikuispsykiatriasta vastaava toimialuejohtaja Hanna-Mari Alanen on vanhuspsykiatrian keskeinen asiantuntija Pirkanmaalla. Hän toimii sairaalavirkansa lisäksi yliopiston vanhuspsykiatrian lisäkoulutusohjelman pääkouluttajana. Alasen mukaan muistisairaudet hankaloittavat vanhusten yksinäisyyden kartoittamista. Muistisairas kokee olevansa yksin ja hylätty, vaikka läheiset käyvät kerran tai useita kertoja päivässä. Tays on selvittänyt muistisairaiden tilannetta tutkimuksessa, johon osallistui noin sata muistisairasta. –  Osalla tutkimus lopahti siihen, ettei heillä ollut ainuttakaan läheistä ihmistä, joka olisi tuntenut heidät ja joka olisi voinut antaa tietoja ja kertoa heistä jotakin. Tuntui aika järkyttävältä, Alanen sanoo. Hoitajien kiire ja asenne Kirjoituksissa muistutettiin vanhuksia hoitavien laitosten työmäärästä, henkilökunnan vähäisyydestä, kiireestä ja siitä, että hoitajat ovat pitkälti kiinni perushoidon tehtävissä. Hoitajille vaadittiin lisäkoulutusta ja ammattiroolien uudelleenajattelua. Myös ihmiskäsitystä ja hoivatyön arvostusta pitäisi uudistaa. Yksi kommentoija totesi omana havaintonaan, että joihinkin hoitopaikkoihin kasaantuu väsyneitä, stressaantuneita ja väärälle alalle kouluttautuneita henkilöitä. Tällöin voi käydä niin, että työpaikan ilmapiiri huononee, ja vanhus joutuu pahan olon sylkykupiksi. Seuranpitäjiä verovaroin Ratkaisuehdotuksissa tuotiin esille esimerkiksi se, että hoitopaikkojen yhteiset tilat voitaisiin avata erilaisten harrasteryhmien käyttöön. Lisäksi vanhuksille voitaisiin palkata verovaroin seuranpitäjiä. Hoitohenkilökuntaa evästettiin näkemään vaivaa, jotta myös sänkypotilaita kuljetettaisiin välillä hoitopaikan yhteisiin oleskelutiloihin. Yksi omainen tosin muistutti, etteivät kaikki palvelutalojen asukkaat edes välitä muiden seurasta. Hänen omaisensa ei halunnut mennä muiden seuraan, koska puhe kääntyy aina sairauksiin. Hernepussi ja Kuningaskobra Kirjoittajat pohtivat sitä, millaista on vanhuksia ilahduttava ja virkistävä ohjelma. Sitä ei välttämättä ole hernepussin heitto istualtaan. Toimitukseen ottivat yhteyttä myös vanhusten parissa työskentelevät vapaaehtoiset toimijat. Yksi esimerkki on Pirkanmaalla toimiva Laitoslaulajat ry. Yhdistyksen ammattitaitoiset laulajat vievät musiikin iloa vanhuksille sairaaloihin, palvelutaloihin ja koteihin. Tapaamiset ovat kahdenkeskisiä. Yhdistys kertoo kotisivullaan esimerkin kipujensa takia äkäisestä Mairesta, joka täräytti heti, ettei hän aio laulaa pätkääkään, eikä häntä kiinnosta liioin laulun kuuntelu. Jo kolmannella tapaamiskerralla Maire lauloi mukana Kuningaskobraa samalla, kun hän viljeli ihanan sarkastista huumoriaan. Yhdistys korostaa toimivansa aina vanhuksen persoonaa ja elämänhistoriaa kunnioittaen sekä hänen vointinsa ja kuntonsa huomioiden. Tämä on hyvä muistisääntö meille kaikille. Masentuneet vanhukset Yhteydenotoissa tuotiin esiin myös kysymys siitä, kuinka paljon vanhuksilla esiintyy diagnosoimatonta tai alihoidettua masennusta. Masennukselle altistaa erilaisten sairauksien lisäksi juuri yksinäisyys. Toimialuejohtaja Hanna-Mari Alasen mukaan vakavasta masennustilasta kärsii 1–4 prosenttia vanhusväestöstä. Sen lisäksi kymmenellä prosentilla on lievempiä ja/tai ajallisesti pitkäkestoisia masennusoireistoja. Alanen on puhunut pitkään sen puolesta, että myös vanhukset tarvitsevat tehokkaita masennuksen hoitomuotoja. Niitä ovat lääkkeet ja terapiat ja näiden yhdistelmät. Vanhusten terapioissa on suuri vaje. – Kela ei korvaa, eikä tuottajia ole juuri nimeksikään. Toinen ongelma on se, että vanhusten masennus on vähän salakavala, ja se jää usein diagnosoimatta. – Tässä asiassa on vielä paljon parannettavaa ja stigmassa poistettavaa. Olen huolissani siitä, millaisia suunnitelmia valtakunnassa on ikäihmisten mielenterveyden hoidon parantamiseksi. Tuntuu, että heitä mitätöidään ja heidän mielenterveyteen liittyviä oireitaan ja sairauksiaan vähätellään. Oman käden kautta Yksinäisyys tarkoittaa syvien ja merkityksellisten ihmissuhteiden puuttumista, ja se lisää muun kuolleisuuden lisäksi itsemurhakuolleisuutta. Esimerkiksi elokuussa pidetyssä kansainvälisessä vanhuspsykiatrian kongressissa juuri tämä teema oli näkyvästi esillä. Suomessa yli 65-vuotiaiden itsemurhakuolleisuus ei ole laskenut samalla tavalla kuin työikäisillä. Itsemurhia tapahtuu lähes joka toinen päivä, ja tekotapa on usein väkivaltaisempi kuin nuorilla. Jos omaisille jää jokin viesti, siinä lukee usein, ettei jaksa enää ja ettei halua olla taakaksi. Tilastoitujen itsemurhien lisäksi on suuri joukko oman käden kautta kuolevia vanhuksia, joiden kuolinsyytä ei tunnisteta itsemurhaksi. Moni vanhus hautoo synkkiä ajatuksia ilman, että on ketään, jolle puhua. Tampereen tilanne Alanen kertoo, että Tampereella ikääntyneille on hyvin saatavissa vanhuspsykiatrista konsultaatiota, ja heille on omat osastonsa Pitkässäniemessä. – Monissa muissa sairaanhoitopiireissä vanhuspsykiatriset paikat on lakkautettu ja ikäihmisiä hoidetaan nuorten kanssa samoilla psykiatrisilla osastoilla. – Etenkin muistisairauksiin liittyvät psykiatriset oireet vaativat omaa, erityistä osaamistansa. Taysin neuro- ja vanhuspsykiatria konsultoi ajoittain muitakin sairaanhoitopiirejä näissä ongelmissa. Ole läsnä ja puutu Suomen väestö harmaantuu nopeasti. Arvioiden mukaan 75 vuotta täyttäneitä on vuonna 2020 yli 571 000 ja vuonna 2050 jo yli miljoona. Mitä me kaikki voimme tehdä yksinäisten vanhusten hyväksi, jotta heidän päivissään olisi enemmän valoa kuin nyt, Hanna-Mari Alanen? – Ole läsnä, ole aito. Puutu, kun näet epäkohtia, sillä vanhuksia ei saa kohdella kaltoin. – Välittää voi monella tapaa. Esimerkiksi meidän perheessämme on rakastettu ruuan kautta. Se on helppo tapa, ja mukava yhdessäolo riittää. Kaikki lähtee pienistä arjen teoista. Ilahduttaa voi niin omia läheisiä ja tuttavia, naapureita kuin tuntemattomiakin. Tuttavat 1. Ota yhteyttä lapsuuden tai nuoruuden ystävään, josta et ole kuullut vuosiin. 2. Pudota mukava postikortti tuttavasi postilaatikkoon. 3. Kilauta kaverille ja kysy vaikka reseptiä. 4. Anna tuttavallesi lahjaksi yhteinen kahvi- tai ulkoiluhetki, konsertissa käynti tai apu pienissä arjen askareissa. Naapurit 5. Opasta iäkkäitä sukulaisia tai naapureita esimerkiksi älypuhelimen käytössä. 6. Kutsu naapuri termoskahville ulos tai yllätä hänet hänelle omatekoisilla lämpimäisillä. 7. Tarjoa ylimääräisiä marja- ja sienisatoja pihapiirissäsi . 8. Tutustu paikkakuntasi maksuttomaan kulttuuritarjontaan ja pyydä naapuri mukaasi. 9. Luitko hyvän kirjan tai lehtijutun? Kysy naapurilta, haluaisiko hän kuunnella, kun luet hänelle. 10. Tee taloyhtiön tiloihin kirjojen vaihtopiste. Kirjan luettuasi sujauta lappu sen väliin tervehdykseksi seuraavalle. 11. Tarjoa kävelyseuraa ja -turvaa. ”Kimppakävely klo 14, tule mukaan minkä kuntoisena tahansa” -lappu ilmoitustaululla saattaa herätellä mukavaa seuraa koolle. 12. Järjestä taloyhtiön kerhohuoneessa esimerkiksi asukkaiden glögihetki joulun aikaan. Tuntemattomat 13. Katso silmiin, hymyile ja tervehdi bussissa viereesi istuvaa. 14. Jää juttelemaan torikojun äärellä. 15. Vie kukka yksin asuvalle ja kerro, että kaipaat juttuseuraa. 16. Neulo sukkaa pihapenkillä tai kauppakeskuksessa. Ota toiset puikot varalle, sillä joku saattaa kaivata opastusta kantapään tekemiseen. 17. Kohtaa toinen ihminen kiireettömästi. 18. Kättele lämpimästi, halaa huolella tai rutista rennosti, jos toinen antaa siihen luvan. 19. Lahjoita itse tekemiäsi kortteja ja villasukkia niille, joita ei ehkä kukaan muista. Liitä mukaan tervehdys ”Sinua lämmöllä ajatellen”. 20. Kokoa työporukka lounaalle palvelutaloon. Hajaantukaa eri pöytiin juttelemaan asukkaiden kanssa. Vinkit kokosivat Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-toiminnan tiimin jäsenet Anu Jansson, Minna Partanen, Marjo Pääkkö, Laura Rautiainen, Heidi Rytky-Ylinen ja Tarja Ylimaa.