Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Pyöräilijän pitäisi voida ajaa viittäkymppiä Särkänniemen mäessä – autoilijakaan ei suostuisi ajamaan kahtakymppiä viidenkympin alueella

Aamulehdessä on lähiviikkoina ollut useita pyöräilyyn liittyviä mielipiteitä. Erityisesti Särkänniemen alueen turvallisuus on puhuttanut, ja ihan aiheesta. Sepänkadulta Nääshallin kohdalle laskeva yhdistetty kevyen liikenteen väylä on hyvä esimerkki merkittävästä pyöräilyyn ja jalankulun kehnosta järjestämisestä johtuvasta turvallisuusongelmasta. Pyöräilijän on lain mukaan pakko ajaa kävelijöiden seassa ja bussipysäkin läpi kapeaa yhdistettyä kevyen liikenteen väylää, vaikka siellä pyöräily ei ole kenellekään turvallista ja vaikka ajoradalla olisi tunnelin valmistuttua tilaa vaikka kuinka. Turvattomuuden ensisijainen syy ei ole pyöräily, vaan kehno suunnittelu. Tieliikennelaki tunnistaa jalkakäytävän, joka on tarkoitettu vain jalankululle ja pyörätien, jolla tarkoitetaan "polkupyöräliikenteelle tarkoitettua, liikennemerkillä osoitettua, ajoradasta rakenteellisesti erotettua tai erillistä tien osaa taikka erillistä tietä". Yhdistettyä kevyen liikenteen väylää tieliikennelaki ei tunnista, vaan sellainen mainitaan ainoastaan asetuksessa. Pyörätie on siis ajoneuvoliikenteelle tarkoitettu tie, joka on varattu pyöräliikenteen käyttöön. Merkitsemällä tällainen tie yhdistetyn kevyen liikenteen merkillä, sekoitetaan kaksi huonosti yhteen sopivaa liikennemuotoa toisiinsa ja siten aiheutetaan turvattomuutta. Yhdistetty kevyen liikenteen väylä on itsessään ongelma, josta pitäisi pääsääntöisesti luopua sekä turvallisuuden, sujuvuuden että sen kyseenalaisen laillisuusaseman vuoksi. Toinen yleinen ongelma on väylien mitoitus. Esimerkiksi Särkänniemen kohdalla myös pyöräilijää koskee nopeusrajoitus 50 kilometriä tunnissa, mutta kevyen liikenteen väylä on mitoitettu noin nopeuteen 20 kilometriä tunnissa. Alamäki kuljettaa nykyaikaista polkupyörää helposti lähelle nopeutta 50 kilometriä tunnissa. Tilannenopeus toki pitää sovittaa oikein, mutta ei ole järkevää suunnitella väyliä niin, että turvallisen tilannenopeuden pitää olla aina selvästi alle nopeusrajoituksen. Kukin voi miettiä, millainen äläkkä nousisi, jos viidenkympin rajoitusalueen ajoradalla autolla joutuisi jatkuvasti ajamaan korkeintaan nopeudella 20 kilometriä tunnissa, koska tietä ei pysty turvallisesti ajamaan lujempaa. Esitän ratkaisuksi pyöräilyn ja jalankulun selkeää erottamista toisistaan ja pyöräilylle tarkoitettujen väylien mitoituksen parantamista vastaamaan sujuvan liikenteen vaatimuksia. Myös pyöräreittien jatkuvuutta ja risteysalueiden käsittelyä tulisi turvallisuuden vuoksi selkiyttää ja pyöräväylien näkyvyyksiä parantaa. Valtion ja kaupungin tavoitteena on pyöräilyn lisääminen. Pyöräilyn lisääntymisen eräs merkittävä tulppa ovat juuri nämä ahtaat, hitaat, epäselvät ja vaaralliset väylät, joita on lain mukaan ajettava. Sujuva ja kaikille turvallinen liikenne lienee kaikkien mielestä hyvä asia.