Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Linnan juhlat Näköislehti Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kiekkomedia löi faktoja pöytään: Näin Patrik Laine on oikeasti pelannut eri ketjukavereiden kanssa – ”Aihetta valitukselle? Ei yhtään”

Arvostetun urheilusivuston The Athleticin kiekkotoimittaja Murat Ates otti kopin Patrik Laineen lausunnoista. Laine sanoi Iltalehden NHL-erikoislehden haastattelussa, että ”jossain toisessa joukkueessa hän pääsisi pelaamaan parhaiden pelaajien kanssa”. Winnipegin osalta hän viittasi ykkössenteri Mark Scheifeleen ja laitahyökkääjä Blake Wheeleriin . Ates teki kattavan tilastoinnin siitä , kuinka hyvin Laine on tosiasiassa onnistunut pelaamissaan ketjuissa Winnipeg Jetsissä. Laine iski tulokaskaudellaan (2016–2017) tehot 36+28=64, toisella 44+26=70 ja kolmannella 30+20=50. Atesin käyttämien tilastojen lähteenä on Evolving-Hockey -sivuston laaja RAPM-analytiikkatyökalu. RAPM kerää dataa nimenomaan maalipaikoista syntyvästä datasta. Atesin listaama ”shot attempt %” kuvastaa tilastoja, kuinka paljon maalipaikkoja ketju luo vastustajaan nähden. Yli 50 prosentin lukema tarkoittaa, että ketju luo keskimäärin enemmän maalipaikkoja kuin vastustaja. ”Expected goals %” -tilasto puolestaan kuvastaa maalipaikkojen hyödyntämistä, laukausten laatua ja maaliodottamaa. Yli 50 prosentin lukema tarkoittaa, että ketjun todennäköisyys tehdä maali on suurempi kuin vastustajan. Ainoastaan tasaviisikoin tulleet tilastot on huomioitu. Tasapainoiset kaudet Tulokaskaudellaan Laine pelasi tasaviisikoin eniten laitahyökkääjä Nik Ehlersin ja sentteri Scheifelen kanssa, yhteensä 266 minuuttia. Tilastollisesti selvästi parasta tulosta hän kuitenkin teki Mathieu Perreaultin ja Scheifelen kanssa. Ketju ei ollut yhdessä kuin 120 minuutin verran, mutta sen maalipaikkojen luonti oli 55 prosenttia ja maaliodottama lähes 56 prosenttia – toisin sanoen erinomaista. Kun Ehlers pelasi vasemmalla laidalla, ketju loi maalipaikkoja vain 48,8 prosentin tehokkuudella. Kaiken kaikkiaan Laine kuitenkin suoriutui viidessä pelaamassaan erilaisessa ketjukoostumuksessa hyvin ensimmäisenä vuonnaan. Tahti jatkui melko lailla samana myös toisella kaudella. Ero oli se, että päävalmentaja Paul Maurice ei peluuttanut Lainetta ja Scheifelea yhdessä kuin 21 minuutin verran tasaviisikoin – ei siis juuri ollenkaan. Laine pelasi Bryan Littlen sentteröimässä ketjussa 340 minuuttia. Laidalla viiletti jälleen Ehlers. Tulos ei ollut säkenöivää. Maalipaikkojen luonnissa kolmikko ylsi lähes 50 prosenttiin, mutta maaliodottama putosi pakkasen puolelle, 48,2 prosenttiin. Ketju pääsi enemmän maaleja omiin kuin teki. Tulos parani huomattavasti, kun siirtotakarajalla Winnipeg hankki ykköskierroksen varausvuoroa vastaan Paul Stastnyn , josta tuli Laineen uusi sentteri. Ehlers–Stastny–Laine oli liekeissä: ketju pelasi 211 minuuttia yhdessä, loi paikkoja 52 prosentin teholla ja maaliodottama oli 49,8. – Kannattaa huomioida, että jääkiekossa tapahtuu paljon. Maalipaikkojen luomisella on suurempi merkitys maalin syntymiseen. Jos pelaaja on edes hieman laadukkaampi maalintekijä, maaleja kyllä tulee, Ates avaa. Laine teki 22 maalia tasaviisikoin toisella kaudellaan, vaikka täytti kauden päätteeksi vasta 20 vuotta. – Aihetta valitukselle? Ei yhtään, Ates kirjoittaa. Dramaattinen pudotus Jo tehopisteistä näkee, että Laineen tulokassopimuksen viimeinen kausi oli selvästi heikoin. Saman väitteen todistavat faktaksi myös tilastot. Laine pelasi viime kaudella tasaviisikoin eniten Kyle Connorin ja Littlen ketjussa (239 minuuttia). Maalipaikkojen luomisessa kolmikko jäi vastustajaan nähden rumasti tappiolle, kun lukema oli 43,8 prosenttia. Ketjun maalidottama oli Laineen uran heikoin, 39,9 prosenttia. Tässä vaiheessa huomio kiinnittyy lukemiin, jotka Laine sai aikaan pelatessaa Scheifelen ja Wheelerin kanssa 197 minuuttia. Ketju loi maalipaikkoja yhden prosenttiyksikön verran paremmin, mutta silti heikolla 44,9 prosentin tasolla. Maaliodottama oli vain vähän parempi kuin Littlen kanssa, 40,4. – Myös Winnipegin ykkösketju Connor–Scheifele–Wheeler otti omiin maalein 23–29. Heidän laukauspaikkojen luontiprosentti oli 50,2 ja maaliodottama 44,2. – Toisin sanoen, Winnipeg ei päässyt hyökkäysalueella tarpeeksi keskustaan (josta maaleja tehdään) viime kaudella eikä pystynyt myöskään varjelemaan omaa maaliaan puolustusalueella, Ates toteaa. Toimittajan mukaan Laineella ei ole koskaan uransa varrella ollut merkittävää vaikutusta ketjunsa kokonaisvaltaiseen pelaamiseen, hyökkäysten rakentamiseen ja kiekossa pysymiseen hyökkäysalueella. Kun Laine tekee maaleja, myös ketju onnistuu – suunta on päinvastainen, kun Laineella on kuiva jakso. – Little on myös mielenkiintoinen tapaus. RAPM-tilasto osoittaa, että pystyi pelaamaan niin, että joukkueen maaliodottamat kasvoivat kaudella 2016–2017. Seuraavalla kaudella Littlen pelaaminen tippui keskitasolle ja viime kaudella hänellä oli negatiivinen vaikutus kaikkiin tilastoihin. Ates huomauttaa, että Winnipegin kolmossentteri Adam Lowry on pystynyt joka kaudella parantamaan pelaamistaan nimenomaan hyökkäyksien rakentajana ja pelin rytmittäjänä, vaikka on lähtökohtaisesti oman pään erikoismies. – Voi olla, että Laine, Connor ja Ehlers pystyvät pelaamaan joku päivä vielä Littlen rinnalla niin, että ketju saisi hallittua kiekkoa hyökkäysalueella. – Littlen ja Laineen kemiat eivät välttämättä kohtaa kaukalossa, joten sen suhteen Laineen avautumisen voi jossain määrin ymmärtää. Siltikään hän ei todistettavasti tehnyt hyvää tulosta muissakaan ketjuissa viime kaudella. Niin kauan kuin hän ei pysty tekemään tasaisesti tulosta useiden eri pelaajien kanssa, ei ole aihetta valittamiselle.