Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

"Oi, kuinka me kankeat suomalaiset halaammekaan toisiamme": Kysyimme tutkijoilta, miltä elämämme näyttää koronapandemian jälkeen – vai muuttuuko mikään?

Kriisin jälkeen poskisuudelmatkin ovat jälleen sallittuja. Ja oi, kuinka me kankeat suomalaiset halaammekaan toisiamme. Kun kristallipalloon tuijotetaan, aloittakaamme sellaisesta, joka näyttää meille asiat hieman positiivisempaan sävyyn. Jos hyvin käy, keväällä 2021 lempemme läheisiä kohtaan leiskuu jälleen. Professori Mika Pantzarin mukaan yksi koronaepidemian seuraus voisi olla henkilökohtaisuuden aivan uudenlainen arvostus. Vaikka epidemia sai aikaan koko yhteiskunnan pakkodigitalisoitumisen, sen seuraus on läheisyyden lisääntyminen. – Ihmiskosketuksen kaipuu korostuu aikana, jolloin kosketusta pitää välttää, Pantzar pohtii. Pandemian jälkeen yhä useammassa paikassa jopa puolitutut alkavat kätellä, halata ja kevytläimäytellä toisiaan. Tunteenilmaisu hipoo keväitä, jolloin Suomi on voittanut jääkiekon maailmanmestaruuksia. Nyt teemme sitä vain siitä ilosta, että voimme koskettaa toisiamme. Historia toistaa itseään: huvitteluaalto luvassa Historian professori Laura Kolbe uskoo historian toistavan itseään myös koronakriisin jälkeen. – Kun eristyksen aika on ohi, purkautuu valtava kulttuurin nälkä aivan kuin muiden isojen kriisien kuten toisen maailmansodan jälkeen. Kun kaikki ovat tuijottaneet kuukausia pelkkää Netflixiä, emme saa tarpeeksemme kodin ulkopuolisen kulttuurin elämisestä ja kokemisesta. Ravintolat, teatterit ja kaupat täyttyvät ihan vain siitä riemusta, että "kieltoaika" on ohi. Haluamme sukeltaa syvälle huvitteluaaltoon ja lillua siellä niin kauan kuin huvittaa. Luvassa on tanssia, bileitä, teatteria ja huvituksia! Kaukomatkat eivät enää houkuttele Mika Pantzarin mukaan yhteinen vihollinen, pieni koronavirus, panee ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen. Talous halutaan kasvuun, ja ihmiset tukevat avokätisesti lähiseudun yrittäjiä. Kaukomatkat ja pysyvä asuminen lämpimämmissä maissa eivät enää houkuttele meitä. Kesämökkeily ja kakkoskodit kokevat renessanssinsa myös nuorempien joukossa. Professori Anu Kantolan mukaan on mahdollista, että esimerkiksi veronkiertäminen tai veropakolaisuus tehdään poliittisilla toimilla mahdottomaksi. Jos mielii jatkossa saada kriisien aikana suomalaista verovaroilla maksettua terveydenhuoltoa, on verot myös maksettava Suomeen. Hyi sinua, jos luikit epidemian jälkeen takaisin Espanjan rannikon ykkösasuntoosi. Koulunkäynti muuttuu radikaalisti Keväällä 2020opettajat oppivat pakon edessä käyttämään uusia digitaalisia osallistumisen ja osallistamisen välineitä. Peruskoulun opettaja siirtyi digitaalisena koteihin, ja opettajista tuli yhä enemmän etävalmentajia. Pantzarin mukaan muutaman kuukauden ”etätyöskentelykokemus” muuttaa radikaalisti koulunkäyntiä. Sama tapahtuu yrityksissä. – Kuka enää haluaisi matkustaa kahden tunnin kokoukseen maapallon toiselle puolelle? Kriisin aikana kotona työskentelevät vanhemmat sitoutettiin koulutyöhön ennen näkemättömällä tavalla ja opettajien arvostus nousi. Ihmettelemme yhteen ääneen, millä ihmeen taikavoimilla opettajat saavat motivoitua koululaiset töihin, kun "parempaakin" tekemistä olisi? Etätyö tulee, mutta kaipaamme kahvihuoneisiin Elina Hiltusen mukaanmyös etäkonferenssit yleistyvät, ja se avaa markkinoita myös suomalaisille asiantuntijayrittäjille. Matka ei ole enää este. Työmatkustelu ei ole enää pakollista. Turhat kokoukset muuttuvat pysyvästi pelkiksi sähköposteiksi. Kasvokkain tapahtuvien kokousten rinnalle tulevat zoomit, teamsit, skypet, meetsit ja chatit. – Toisaalta ihminen on sosiaalinen olento, joka kaipaa muuta yhteisöä, arvelee Laura Kolbe. Etätyö tulee vahvemmaksi osaksi työelämää, muttei korvaa toimistojen sosiaalista maailmaa. Podemme jo nyt syvää kaipuuta kahvihuoneyhteisöön ja sisäpiirin juoruihin. Ne antavat sisältöä elämäämme. Kriisin jälkeen oma lähiyhteisö työpaikoilla ja harrastuksissa nostaa arvoaan. Ruokaa käytetään tarkemmin Professori Laura Kolben mukaan kriisi saa meidät palaamaan perusarvojen äärelle. Ihmisten arvostus omaa perhettä ja kotia kohtaan nousee, ja esimerkiksi kotona puuhastelu yleistyy. Jos taidot ovat arjen ohjelmoiduissa kiireissä päässeet ruostumaan, vanhemmat joutuvat nyt opettelemaan leikkimään itse lastensa kanssa. Makaronilaatikko, hernekeitto, Pikku Kakkonen ja itse leivottu pulla palaavat kriisin aikana osaksi arkea. Oivallamme kriisin aikana, että myös kotona voi harrastaa. Aina ei tarvitse lähteä ulos saati kauas. Hiltusen mukaan ruokaa opitaan kriisin aikana käyttämään tarkemmin. Kun jokainen kaupassa käynti epidemian aikana on riski, opimme samalla syömään jääkaapin tyhjäksi ennen seuraavaa kauppareissua. Arvostuksemme terveyttä kohtaan nousee entisestään. On tärkeämpää pysyä terveenä kuin lähteä etelän lomalle. Rikkaille tulee omia aidattuja alueita Mika Pantzarin mukaan puutarha on jo antiikin ajoista merkinnyt turvaa ja paratiisia pahaa maailmaa vastaan. Nyt rikkaat perustavat omia aidattuja alueitaan, jotka ovat omavaraisia esimerkiksi energian tuotannossa, terveydenhoidossa ja koulutuksessa. Yhä useampi meistä haluaa myös oman puutarhansa ja metsänsä. Jos ei muuta, niin oman kasvismaan keittiön ikkunalaudalla. Käsillä tekeminen on pop. Työnnämme sormemme multaan ja nautimme siitä. Individualismi vähenee, yhteiskunnan arvostus kasvaa Valtion ja yhteiskunnan merkitys kirkastuu meille monelle ensimmäistä kertaa. – Koronakriisin myötä havahdutaan, että kansakunta on muutakin kuin kasa itsellisiä veronmaksajia, Pantzar pohtii. Ihmiset ymmärtävät, että yhteiskunta on turvaverkko, josta myös yrittäjillä pitää olla oikeus saada tukea ja apua. Kansantalous ja yhteiskunta ovat mutkikas keskinäisriippuvuuksien maailma, jossa kaikki tarvitsevat toisiaan. – Kriisin aikana tajuamme, että Suomi ei elä pelkästään viennistä. Viruksen vastaisen taistelun voittaja on kansallinen solidaarisuus. 1980-luvulta alkaen Suomessa yleistyi käsitys, jonka mukaan me kaikki olemme oman onnemme seppiä. Nyt ymmärrämme, että totuus voi olla myös toisenlainen: tarvitsemme myös toisiamme. Perinteisten ammattien arvostus nousee Laura Kolbe uskoo,että talvisodan henki nostaa päätään ja toimii yhteisöllisyyden voimavarana. Myös turvallisuushakuisuus korostuu. – Tässä kriisissä esimerkiksi globaalit toimijat sekä suuryritykset, työmarkkinajärjestöt ja Elinkeinoelämän keskusliitto ovat jääneet marginaaliseen rooliin. Toisaalta perinteisten ammattien kuten poliisin, palomiesten, lääkäreiden, sairaanhoitajien, opettajien ja myös pappien arvostus nousee jälleen, Kolbe sanoo. Futuristi Perttu Pölönen arvelee, että kriisin myötä tajuamme, että muun muassa ilman maanviljelijöitä tai varhaiskasvattajia me muut emme pystyisi tekemään omia töitämme, vaan kaikki aikamme menisi ruoan ja lasten kasvattamiseen. Koemme valtion jälleen tarpeelliseksi ja julkisen sektorin voima vahvistuu. Kriisin aikana huomaamme, että parhaat tulokset saadaan yhteisöllisen toiminnan kautta. Emme enää arvota yksilöä yhteisön tai yhteiskunnan edelle. Lama seuraa kriisiä, mutta millainen lama? Koronakriisiä seuraa väistämättä lama, mutta talous on itseään korjaava asia. Kriisi muuttaa ajatteluamme, mutta Kolben mukaan keinoja puuttua kriisin seurauksiin on ja tilanne voi parantua nopeastikin. – Meitä ei ole pommitettu maan tasalle eikä fyysisiä vaurioita ole, joten jälleenrakennus on enemmän tai vähemmän henkistä, Kolbe pohtii. Kriisi on Kolben mukaan historiassa usein myös käännekohta, joka johtaa innovaatioihin ja pakottaa ajattelemaan itsestäänselvyydet uusiksi. Pantzarin mukaan 150 vuoden ajan maailmantalouden suuri linja on ollut yhä suurempien talousyksiköiden synty ja myös poliittinen integraatio. Korona vaihtaa kehityksen suuntaa. Pienyrittäjiä arvostetaan ja heitä myös tuetaan valtion talouspolitiikassa uudella tavalla. Pantzar uskoo koronakriisin olevan kuin vastaisku globalisaatiolle. Käsitys liikkuvuuden ja maapalloistumisen siunauksellisuudesta muuttuu paljon kriittisemmäksi. Kriisin jälkeen arvostamme lähellä tuotettua ruokaa ja muita tuotteita. Koronakriisi palauttaa työtä lähemmäksi markkinoita ja paikallisuudesta tulee myyntivaltti. Tuotantoketjut lyhenevät. Entä jos tulevaisuus onkin synkempi? Kristallipallo voi näyttää myös synkempiä sävyjä. Jos huonosti käy, syöksymme synkkääkin synkempään lamaan. Mika Pantzarin vision mukaan jopa suuret urheilukilpailut saattavat menettää kiinnostavuutensa. – 2000-luvun alku oli suurten massatapahtumien aikaa, mutta koronavirus muuttaa kaiken. Mardi Gras -festival (New Orleans), naisten päivä (Espanja&Suomi), uuden vuoden juhlinta (Kiina) ja yksi jalkapallo-ottelu (Atalanta–Valencia, Italia) osoittavat Pantzarin mukaan massatapahtumien vaarallisuuden. Kriisin aikana huomaamme, kuinka mukavaa urheilua on itse asiassa seurata kotisohvalta. Urheiluviihde siirtyy vuosiksi lähes kokonaan televisioruutuun eikä rajoituksista enää hevin luovuta. Urheilijat valittavat, että tyhjät katsomot eivät kannusta huippusuorituksiin. Julkista sektoria leikataan Sekä korona että sitä seuraavat taloudelliset ongelmat vaativat uhreja. Kriisin aikana otettu valtion lisävelka painaa ja julkista sektoria leikataan rajusti. Tämä voi johtaa progressiivisten ja muiden verojen rajuun kiristämiseen. Jos keskiluokan turvallisuus romahtaa, sillä voi Elina Hiltusen mukaan olla myös poliittisia seuraamuksia. – Jos talous ei nouse tarpeeksi nopeasti ja ihmiset kokevat oman asemansa heikentyneen, populististen puolueiden kannatus voi nousta, Hiltunen arvelee. Kriisin aikana kärjistyneet ongelmat perheissä näkyvät perheväkivaltana ja riippuvuuksien kasvamisena. Mielenterveysongelmat ja itsemurhat lisääntyvät. Juomme viinaa kuin viimeistä päivää. Äänensävyt jyrkkenevät ja kriisi käperryttää maatamme sisäänpäin. Kyräilemme ja kadehdimme heitä, joita kriisi ei ole kärventänyt niin lujaa. Suojaavia "palomuureja" nousee kansakuntien rajoille Finanssikriisi toi mukanaan finanssitalojen uudenlaisen säätelyn. Vakuutus- ja pankkitoiminta, kuten myös riskipankkitoiminta ja maksuliikenne, erotettiin selvästi toisistaan ja pankkien vakavaraisuusvaatimuksia kasvatettiin. Korona voi Mika Pantzarin mukaan tuottaa samanlaisia vaikutuksia. Alamme rakentaa viruksilta suojaavia ”palomuureja” niin organisaatioiden sisään kuin kansakuntien rajoille. Länsimainen vapaan liikkuvuuden ihanne kyseenalaistetaan, ja monessa maassa ihmisten digitaalisesta jäljittämisestä tulee normaalikäytäntö. Esimerkiksi Kiinasta tuttu kasvojentunnistustekniikka arkipäiväistyy myös Euroopassa. Epidemioiden hallitsemiseksi terveysviranomaiset saavat luvan matkapuhelintemme reittien jäljittämiseen. Sosiaaliturva muuttuu kansalaistuloksi Vapaan liikkuvuuden kyseenalaistaminen ei edes riitä. Pantzarin mukaan voi olla mahdollista, että Italian ja Espanjan talouksien lähes täydellisen pysähtymisen myötä euro alkaa natista liitoksissaan. Pohjoisen maat ovat Saksan myötä pakotettuja hyväksymään itsekkäistä syistä solidaarisuuden Etelä-Euroopan maita kohtaan. Tuen myötä pohjoisen vahvat valtiontaloudet alkavat muistuttaa yhä enemmän Etelä-Euroopan velkatalouksia. Seurauksena on julkisen talouden massiivinen uudelleenjärjestely, johon kuuluu muun muassa sosiaaliturvan muuntuminen kansalaistuloksi. "Ei anneta hyvän kriisin mennä hukkaan" Toisaalta valoa voi näkyä myös mustemman kristallipallon sisällä. Tulevaisuudentutkija ja tietokirjailija Elina Hiltunen muistuttaa, että kriisit ovat ikäviä sillä hetkellä, kun ne ovat päällä, mutta jossain vaiheessa ne menevät aina ohi. – Aika koronan jälkeen ei välttämättä ole huono, se riippuu asenteesta. – Mottoni on, että jokaisella pilvellä on hopeareunus. Jos se ei näy, se kannattaa siihen itse maalata. Futuristi Perttu Pölönen ei silti soisi hyvän kriisin menevän hukkaan. – Kun mietimme kestävyyttä ja vastuullisuutta, muutumme hyvin harvoin ajoissa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen suhteen odotamme Pölösen mukaan jotain isoa merkkiä, joka saisi meidät toimimaan. – Korona on ollut iso pysähdys. Kyse on siitä, riittääkö se oppitunniksi, että muutamme suuntaa? Että oppisimme, ettei tarvitse lentää tai kuluttaa niin paljon. Toivottavasti. Tai sitten yhtään mikään ei muutu Koronakriisi voi muuttaa paljonkin asioita, tai sitten ei oikeastaan mikään muutu. – On selvää, että tästä voi tulla tämän vuosisadan suuri lama. Mutta ihmisillä on myös taipumus liioitella nykyhetken merkitystä. Nyt maalailemme suuria muutoksia, mutta voi myös olla, että kun tämä menee ohi, se menee ohi tosi nopeasti, Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola sanoo. Kaikki riippuu siitä, kuinka pitkä häntä koronaviruspaholaisella oikein on. Usein kriisit ovat historiassa silti olleet taitekohtia. – Jos yritetään muutoksia, niitä on vaikea muuttaa. Mutta voi olla, että nyt kun ihmisten on ollut pakko muuttaa rutiinejaan, ne muuttuvat. Kaikki voi palautua normaaliksi pikaisestikin Tulevaisuutta on hankala ennustaa, koska nykytilanteessa on vielä paljon avoimia kysymyksiä. – Kaikki muuttuu, jos virukseen löydetään lääke, tai siihen saadaan resistenssi ja ihmiset saadaan takaisin mukaan talouteen. Kantolan mukaan talous voi toipua nopeastikin, koska talouden ongelmat eivät ole lähteneet talouden sisältä. – Toisaalta, se velka mikä nyt on otettu, ei häviä minnekään, ja edessä on tuttu leikkauskeskustelu. Kriisistä voi jäädä muistijälki, joka vaikuttaa Nykyinen koronakriisi on monille ensimmäinen kerta, kun jonkin asian eteen on toimittava yhdessä ja valtiovallan velvoittamana. – Siitä voi jäädä muistijälki, ja yhdessä tekeminen jatkuu myös kriisin jälkeen, Kantola sanoo. 1980-luvulta lähtien yhteiskuntaa on ajateltua yhä enemmän ja enemmän yksilöinä. Kriisi voi Kantolan mukaan tuoda käänteen yksilökeskeiselle ajattelulle. – Ei ole vain niin, että kaikkien tarvitsee olla huippusuorittajia. Kaikki merkitsevät ja kaikilla on oma roolinsa. Jo hyvin käy, se heijastuu myös kansainvälisiin suhteisiin. – Luo yhteenkuuluvuutta, kun huomataan, että kaikki maat ovat olleet samassa veneessä. Uudet opit voivat unohtua Jos yhteen hiileenpuhaltaminen jatkuu myös kriisin jälkeen, se voi toimia nykyistä populismia vastaan. Toisaalta ihmisillä on myös huono muisti. Evoluutiomme on opettanut, ettei menneisiin kriiseihin kannata jäädä rypemään. Sekä hyvät että huonot asiat voivat unohtua nopeasti. EU:n integraatio voi edetä tai sitten hidastua. Jos Aasian maat selviävät kriisistä vähemmin kolhuin, se voi siirtää geopoliittista painopistettä siihen suuntaan. Kantolan mukaan paljon riippuu myös Yhdysvalloista, presidentti Donald Trumpista ja tämän mahdollisesta uudelleen valinnasta. – Jos tilalle tulee Joe Biden , koko systeemi heilahtaa eri suuntaan. Silloin perusvire on yhteistyö. Vain käsityksemme siitä, mikä on mahdollista, muuttuu Ekologi ja evoluutiobiologi Tuomas Aivelo ei usko, että maailma muuttuu koronapandemian myötä kovinkaan paljon. – Ehkäpä tunnistamme paremmin pandemian aiheuttaman uhkan ja varaudumme siihen enemmän. Mutta pandemian hallintaan tarkoitettuja rakenteita on hidasta rakentaa ja ne voidaan purkaa nopeasti, kuten Yhdysvaltain esimerkki näyttää. Suurin muutos lienee Aivelon mukaan se, että käsityksemme siitä, mitä voidaan tehdä, muuttuu. – Monet sanoivat ennen yhteiskunnan sulkeutumista, että yhteiskunta ei voi pysähtyä pitkäksi aikaa, moneksi kuukaudeksi. Miksei voisi? Mitä vaihtoehtoja on? Koronaviruspandemia on Aivelon mukaan osoittanut, että monet asiat, joita pidimme mahdottomina, ovat ihan mahdollisia tartuntataudin aiheuttamassa kriisitilanteessa. – Tämä voi luoda sekä uhkia että mahdollisuuksia, kun ajattelemme tulevaisuuden ongelmien ratkaisuja. Juttua varten on haastateltu professori Mika Pantzaria, professori Anu Kantolaa, professori Laura Kolbea, tulevaisuusyrittäjä Elina Hiltusta, tulevaisuustutkija, futuristi Perttu Pölöstä sekä ekologi ja evoluutiobiologi Tuomas Aiveloa.