Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Onko suoratoistojen tulevaisuus sarjaputkissa vai kenties pikaisissa välipaloissa, joita tarjotaan vaikkapa bussipysäkillä nautittavaksi?

Elokuva ja tv-bisnes on ajautunut sulkeutuneiden teattereiden, kuihtuneiden mainostulojen ja keskeytyneiden tuotantojen myötä isoon ahdinkoon. Alakulon keskellä videopalveluilla on kuitenkin ollut syytä vienoon hymyyn. Kirjoitin vuoden alussa striiminpaisumuksesta. Koronan poikiman globaalin kotiarestin myötä se iskikin päälle kertarysäyksessä. Käytännössä kaikki markkinoiden suurimmat tilausvideopalvelut ovat onnistuneet kasvattamaan poikkeusaikana asiakasmääriään. Pitkään piikkipaikkaa striimimarkkinoilla pitänyt Netflix on vankistanut asemaansa entisestään. Palvelun kaikille kaikkea -strategia ja tapa tarjota sarjojen kokonaiset kaudet kertalaakista on sopinut kuin nenä päähän tilanteeseen, missä perheet ovat viettäneet tavallista enemmän aikaa kotioloissa, viihdykettä kipeästi kaivaten. Mitä striimistä sitten on ahmittu? Rikoksia ja sameamoraalisia, elämää suurempia hahmoja ( Tiger King , Rahapaja , Killing Eve ). Fantasiaa ja maailmanlopun tunnelmia ( Game of Thrones , Westworld ). Ryminää ja testosteronia ( Extraction ). Vanhaa ja uutta Steve Carrellia ( The Office , Space Force ). Frendejä . Siis pitkälti samaa mitä ennen, nyt vain entistä enemmän. Katseltu on myös lasten animaatioita, teinikomediaa, supersankareita ja avaruusseikkailuja. Kuulostaako Disneyltä? Yhdysvalloissa viime marraskuussa avattu ja Suomeenkin vihdoin syksyllä saapuva striimipalvelu Disney Plus on ollut viihdemammutille valtaisa menestys jo nyt. Amerikan medioissa jo tovin tohistu, huhtikuussa vähin äänin myös suomalaisten ulottuville saapunut Quibi sen sijaan kuuluu selkeisiin poikkeustilasta kärsijöihin. Kompastuskiveksi on muodostunut palvelun konsepti, mikä vielä ennen pandemiaa kuulosti ihan järkeenkäyvältä. Ajatuksena on tarjota metromatkaajille, bussin odottelijoille ja kassajonossa turhautujille sopivan napakkaa ajankulua kiireisen arjen joutohetkiin. Elokuvat ja sarjojen kaudet annostellaan täten palvelussa alle kymmenminuuttisina, kerran vuorokaudessa tarjottuina "pikapaloina" (quick bites). Iskikin korona. Sulki ihmiset koteihinsa, tyrehdytti työmatkaliikenteen ja vei Quibin ydinajatukselta pohjan pois. Panokset ovat olleet kovat. Jättisatsauksen takaa löytyvät käytännössä kaikki isot Hollywood-studiot. Naposteltavan leipureiksi on pestattu isoja nimiä Stephen Spielbergistä lähtien. Sarjoissa tähtisäihkettä tarjoavat Sophie Turner , Jennifer Lopez , LeBron James ja kumppanit. Tykättyjä nimikkeitä löytyy. Sam Raimin kauhuantologiaa 50 States of Fright on esimerkiksi kovasti kehuttu. Tarjonta kuitenkin on vielä suppeaa eikä uutta isoa houkutinta tuskin ole luvassa ihan heti koronasta johtuvien tuotantovaikeuksien vuoksi. Tekstitys videoihin löytyy tällä hetkellä englanniksi ja espanjaksi. Ilmaisjakso on kaksi viikkoa, jonka jälkeen mainosvapaa versio heltiää perin yläkanttiin hinnoitellulla yhdeksän euron kuukausimaksulla. Alkuun vain kännyköissä ja tableteissa virranneen Quibin saa nykyisin myös tv-ruudulle Applen langattomalla AirPlay-tekniikalla. Chromecast-tuki on tulossa. Konsepti nojaa silti vahvasti mobiiliteknologiaan. Quibin kovasti hehkuttama ominaisuus sovittaa toistetut sisällöt täyteen ruudun mittaan sekä vaaka- että pystysuunnassa. Mobiilistriimaus on ollut kasvussa jo ennen koronaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa striimiviihdettä kuitenkin nautitaan mieluiten isolta ruudulta, joko älytelevisiosta tai televisioon tökätyn mediatoistimen kautta. Applen ja Googlen sovelluskaupoista Quibiä onkin ladattu laiskanlaisesti, eikä palvelun alkutaival ole ollut läheskään sitä, mitä miljardihankkeen nimekkäät taustavoimat Disneyn ex-pomon Jeffrey Katzenbergin johdolla odottivat. Toisaalta alan kehitys on erittäin vaikeasti ennustettava. Ilma on sakeana kysymyksistä ja haastavia aikoja on edessä striimijäteilläkin. Millaiseksi muodostuu striimiviihteen "uusi normaali"? Omasta laajasta ja julkaisuaikataulultaan joustavasta tuotannosta on tullut videopalveluille entistä isompi myyntivaltti. Mutta riittääkö laajoista laareistakaan ammennettavaa loputtomiin? Millaisia sisällöt jatkossa ovat? Siirrymmekö kenties entistä vahvemmin kohti digitaalisen animaatio- ja tehosteviihteen valtakautta? Porhaltaako Disney kyseisillä vahvuuksillaan striimikilvan kärkipaikalle vai jatkuuko Netflixin ylivalta? Koronan aikana osa elokuvastudioista on julkaissut teatterikierrosta odottavia elokuviaan menestyksellä netin digivideovuokraamoissa. Kenties ne kasvattavat suosiotaan tilausmaksullisten palvelujen kustannuksella? Miten käy katselutapojen? Laitemieltymysten? Nykynuorten Tik Tok -tason keskittymiskykyyn peilaten Quibin luotto lyhytjänteiseen viihteenkulutukseen ei kuulosta lainkaan kaukaa haetulta. Youtube on porskuttanut lyhytvideoillaan jo pitkään. Kuka tietää, ehkä Quibin mobiilikonseptikin lyö vielä läpi. Viimeistään nyt moni on omaksunut jaksomaratonit. Mutta pysyvätkö putket muodissa? Säilyykö ahminta ennallaan, tapahtuuko se isolta ruudulta vai voisiko suoratoiston tulevaisuus olla sittenkin pikaisesti kännyn näytöltä nautittujen välipalojen?