Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Tuoreelle opetusneuvokselle tuli 50 vuotta täyteen ammattikouluelämässä – Pekka Niemi: "Kolmen tunnin treenit olivat taannoin työhevosen hommaa"

Opetusneuvokseksi nimitetty Pekka Niemi on tehnyt pitkän päivätyön urheilijoiden ammatillisen koulutuksen edistämiseksi. Painonnoston olympiamitalistilla oli iso rooli, kun Tampereella ryhdyttiin kokeilemaan yhteistoimintamallia vuonna 1986. Tämä rakennettiin silloisen Pirkanmaan ammattikoulun ja Sammon lukion ympärille. Systeemiä on kehitetty myöhemmin muun muassa Pirkanmaan urheiluakatemialla, mutta perusta on edelleen sama. Tämän myllyn läpi on mennyt reilun 30 vuoden aikana lähes 1 200 urheilijaa. Huippuesimerkiksi sopii painin olympiamitalisti Marko Asell . – Siihen aikaan puhuttiin aina Ruotsin urheilulukioista ja ryhdyttiin miettimään Suomeen sopivaa systeemiä. Kun kokeilut aloitettiin, suurimmassa osassa lukiot ja ammattikoulut olivat erillään. Meillä ne nivottiin yhteen, Niemi kuvailee. Perusideana oli se, että urheilijoille tarjotaan yhteisharjoitukset kolmena aamuna viikossa ennen oppituntien alkua. Treenejä vetävät ammattivalmentajat. Lajikirjo on ollut laaja alusta lähtien. – Kaikille urheilijoille pyritään räätälöimään sellainen ohjelma, että se mahdollistaa sataprosenttisen paikallaolon lukiossa tai ammattikoulussa. Jos näin ei olisi, silloin urheilu saattaisi viedä voiton ainakin joissakin tapauksissa. Nyt edetään käsi kädessä. – Luodaan urheilijoille mahdollisuudet hoitaa kunnolla molemmat sektorit. Vaikka niin, että koulunkäynti kestää vuoden enemmän. Ammatillisen koulutuksen laiminlyöminen olisi kaikista huonoin vaihtoehto. Silloin ei ole mitään, jos ura sattuu loppumaan. Ei tyhjän päälle Niemi, 67, muistuttaa, ettei Tamperetta parempaa paikkaa löydykään urheilun ja koulutuksen yhdistämiseen. – Vaikea keksiä, puuttuuko täältä muuta kuin merenkulkualan oppilaitokset. Koulutusmahdollisuuksia löytyy paljon enemmän kuin esimerkiksi Kuortaneelta tai Sotkamosta. Ei ole hyvä juttu urheilijan motivaation kannalta, jos hänelle sanotaan "sinusta tulee leipuri – ja sillä selvä." Niemen mielestä nykynuoret ovat oivaltaneet hyvin järjestelmän merkityksen. – Vaikka koulutahti olisi hiukan hitaampi, kaikki suoritukset jäävät voimaan. Opintoja voi jatkaa myöhemmin. Kukaan ei putoa tyhjän päälle. Nykynuorison epäkunnioittavat toimintatavat nousevat usein keskustelun aiheeksi julkisuudessa. – Meillä on hyvin kohteliasta ja fiksua porukkaa. Monella on semmoinen tyyli, että he tulevat kiittämään kädestä pitäen treenin jälkeen. Tämä on toki myös lajikohtaista – nyrkkeilijät tekevät näin aina, Niemi kiittelee. 50 vuotta täyteen Vaikka Niemi jäi eläkkeelle pari kuukautta sitten Tampereen seudun ammattiopistosta, hän jatkaa edelleen fysiikkatreenien vetämistä urheiluakatemian kautta. – Olen ollut koko urani ammattikoulussa. Tällä saralla tuli juuri täyteen 50 vuotta. Menin vuonna 1969 Kokkolan ammattikouluun. Silloin käytiin koulussa vielä kuutena päivänä viikossa. Harjoittelu tuotti siihen aikaan omat lisähaasteensa. – Olin aina koulussa lukujärjestyksen mukaan. Niinpä illalla piti treenata enemmän. Kun veti kolme tuntia putkeen, se oli työhevosen hommaa ja meni kahden tunnin jälkeen suorittamisen puolelle. On selvää, että kaksi puolentoista tunnin treeniä olisi palvellut paljon paremmin, Niemi muistelee. Olympiapronssi 1984 Pekka Niemi sai olympiamitalinsa monen mutkan kautta Pekka Niemi nosti Los Angelesin olympiakisoissa yllätyspronssille. Tamperelaistuneen painonnostajan Pekka Niemen pronssimitali kuului Los Angelesin olympiakisojen (1984) suurimpiin suomalaissensaatioihin. Niemi teki ennätystuloksensa 367,5 kiloa aamulla nostetussa B-ryhmässä. Kun 100-kiloisten sarjan eliitti nousi lavalle, hän oli yleisurheilustadionilla seuraamassa sinivalkoisten juhlaa. Mitaleita tuli peräti neljä. Määrä supistui kolmeen Martti Vainion doping-käryn jälkeen. – Olisin jäänyt painonnostohalliin, jos olisin nostanut 2,5 kiloa enemmän. Olin päättänyt näin jo etukäteen. – Seurasin kilpailun edistymistä saksalaisten lehtimiesten tietokoneen kautta. Kun kilpakumppanit eivät voittaneet minua tempauksessa niin paljon kuin tavallisesti, sanoin Huhtalan Harrille, että mitali on aika lähellä, Niemi kertaa. Kun mitali varmistui, Olympiakomitean pääsihteeri Kosti Rasinperä kiiruhti Niemen luokse. – Hän sanoi, että nyt äkkiä kilpailupaikalle doping-testeihin. Tämä ei onnistunut kuitenkaan hetkessä, koska siinä kaupungissa oli hiukan väkeä. Kun pääsimme perille, siellä ei ollut enää testaushenkilökuntaa. Testaus siirtyi seuraavaan aamuun. – Näyte tuli, että lorahti. Virkailija sanoi, että laske loput pönttöön. Heti perään myös ensimmäisen näyte kaadettiin pönttöön. Sen jälkeen hän pyysi istumaan ja tarjosi olutta, jotta toinen näyte saadaan nopeammin. – Olin sinisilmäinen siinä vaiheessa. Tajusin vasta monta vuotta myöhemmin, mistä oli kyse. He halusivat varmistaa, että virtsa on varmasti omaa. Mikäs siinä – otin pari Budweiseria ja sain niitä vielä mukaanikin muovikassissa. Sen jälkeen Niemi pääsi nousemaan palkintokorokkeelle, mutta kaikki ei mennyt niin kuin elokuvissa. – Olin pallilla, mutta en saanut mitalia kaulaan. Se oli kassakaapissa – eikä paikalla olleilla ollut avainta. Pronssi annettiin vasta sitä seuraavana päivänä. Pronssimitali oli myös Niemelle iso yllätys. – Olin ennakkotuloksissa kymmenennen sijan paikkeilla – ja haaveilin kuuden parhaan joukkoon pääsystä. Tein kuitenkin kaikkien aikojen parhaan tulokseni, kun muut jäivät ennätyksistään syystä tai toisesta, Niemi kuvailee.