Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Tampereen historiaa käsitelleestä artikkelista unohtui tärkein: Messukylä

Aamulehden paperiversiossa 9.6.2019 olleessa ja 7.6. verkossa julkaistussa artikkelissa ” Kaupungin kasvot ” unohtui tärkein kaupunkimme syntyyn liittyvä asia: kaupunki synnytettiin Messukylän alueille vuonna 1779. Tammerkoski oli kaupungin synnylle olennaisin seikka, saatiinhan siitä ilmaista energiaa tulevalle teollisuudelle. Rakentamisen suhteen on tärkeätä muistaa, että esim. koko kosken nykyinen itäpuolen lähialue Kyttälä kuului Messukylään aina vuoteen 1877 asti. Sen asuntokanta oli varsin kirjavaa, täynnä tönöjä, mökkejä, töllejä ja pirttejä. Alueet talot oli tehty miten sattui, ilman suurempia piirustuksia ja asemakaavoja. Eikä Kyttälästä aina Vehmaisiin saakka ulottunut Messukylän silloinen aluekaan ollut kovin suunniteltua. Kaikki Kyttälän talot ennen vuotta 1877 Ala-Erkkilää lukuun ottamatta omisti Hatanpään kartano. Loputkin Messukylän alueista liitettiin Tampereeseen vuonna 1947. Kyttälää ja Juhannuskylää rakennettiin aluksi ilman minkäänlaista nykyaikaista asemakaavaa. Alue oli 1800-luvulla todellista hökkelikyläasutusta lukuun ottamatta tulevia rautatieasemaa ja Hotelli Vaasaa. Tulipaloja ja kulkutauteja, rikollisuutta ja juoppoutta, niitä riitti Kyttälässä. Vuonna 1876 Kyttälässä asui noin 3000 asukasta. Samaan aikaan kaupungin puolella asui n. 9000 asukasta, joten Kyttälästä alkoi tuolloin muodostua todellinen esikaupunki. Kyttälää oli pidetty ennen Tampereen liitosta pahamaineisena alueena, ja ei kulunut vuoden 1877 jälkeen aikaakaan, kun Kyttälä pyyhittiin rakennuksineen pois Tampereen kaupunkikuvasta. Kyttälän kohdalla toteutettu Suomen ensimmäinen esikaupunkiliitos samalla uudisti sen asemakaavan ja asuinrakennukset totaalisesti, jos myös samalla sen asukaskunta vaihtui. Vielä 1870-luvulla Kyttälän talojen katot oli tehty päreistä. Tampereen Amurissa 1860-luvulla käyttöön otetut yhteiskeittiökamarit levisivät myös Kyttälään. Saunat ja ulkohuussit löytyivät 1800-luvulla useista Kyttälän mökeistä. Kosken itäpuolella oli 1880-luvulla liki 400 taloa ja länsipuolella hieman enemmän. Esimerkiksi vuonna 1880 Tampereella oli kaupungin puolella kivirakennuksia Tammerkosken länsipuoleisilla alueilla 64 ja Kyttälän alueilla vain 22 (nekin tehtaiden omistamia), mutta varsinaisia asuinkivirakennuksia tuolloin Kyttälässä ei ollut ainoatakaan. Tampere siis rakennettiin ensin Messukylän alueille. Myöhemmin pääosa Tampereen tiilistä valmistettiin Messukylän tiilitehtaissa ja 1950-luvun lopulta suuri osa Tampereen elementtirakennusten kiviaineksesta saatiin Messukylän Viluselta. Kaupunkimme ei siis olisi ollut Tampere ilman Messukylää, ei nyt eikä 240 vuotta sitten. Tamperelainen alkuperäisarkkitehtuuri oli aitoa messukyläläistä ”musta tuntuu ja näyttää hyvältä” -rakentamistapaa. Tampereen asutuksen ja rakennuskannan ”perintötekijät” kumpusivat Messukylän historiasta ja sen alkuperäisasukkaista. Niin ja Tampereen kielikin on sitä alkuperäistä Messukylän murretta! Kirjoittaja on historioitsija ja filosofian maisteri.