Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Linda Leppäsellä on valmentajana kovempi kiire kuin pelaajana – Ilveksen päävalmentaja kysyi neuvoa legendalta: ”Minä tosiaan ymmärrän”

Mitä vaaditaan hyvältä joukkuelajin valmentajalta? Tietysti tietoa, ymmärrystä, näkemystä ja ihmissuhdetaitoja. Ja ymmärrystä urheilun ja arjen yhteensovittamisesta, varsinkin, jos kyse on lajista, jossa ammattilaisuudesta voi vain haaveilla. Kuten vaikkapa naisten jääkiekosta Suomessa. Ilveksen naisten liigajoukkueen päävalmentajalta Linda Leppäseltä (eli tutummin Välimäeltä) arjen ymmärrystä taatusti löytyy. Tytär Aada , 8 vuotta, harrastaa jääkiekkoa ja telinevoimistelua. Molempia hän harjoittelee kolmesti viikossa. Lisävipinää arkeen tuo huhtikuussa syntynyt Elmo -poika. Myös puolisolla Jukka-Pekka Leppäsellä on Tapparan valmennuspäällikkönä omat kiekkokiireensä. – Onhan arki nyt paljon kiireisempää kuin silloin, kun itse vielä pelasin, Leppänen huokaa ja jatkaa: – Kyllä minä tosiaan ymmärrän, että arjessa on muitakin palasia kuin vain pelaaminen. On opiskelu, on työ tai molemmat. Kuitenkin vaatimustaso ja kilpailu liigatasolla ovat koventunut, ja kaikkien on tehtävä valintoja. Tulokasvalmentaja iloitsee siitä, että Ilveksen ryhmässä on kaikesta päätellen tehty valintoja jääkiekon hyväksi. – Kertaakaan meillä ei ole ollut jääharjoituksissa paikalla väkeä alle neljän täyden kentällisen. Leppänen muistaa omalta pelaajauraltaan toisenlaisiakin treenikertoja, jolloin vuorotyöt ja muut syyt ovat vieneet pelaajia rivistöstä. – Tämäkin todistaa, että naiskiekko on taas mennyt eteenpäin, Välimäki uskoo. Apua johtamiseen Joukkuelajien valmentaminen Suomessa on varsin miesvaltainen ala. Tosin naisten kiekkoliigassa Leppäsellä on kollegoita Kuortaneella, HPK:ssa, KalPassa ja HIFK:ssa. Eli pääsarjan 11 joukkueesta viidellä on nainen päävalmentajana. Leppänen ei ole lähestynyt omaa pestiään sukupuoli edellä, vaikka pitääkin naisvalmentajien määrää jo varsin hienona asiana. – Tietotaito ja halu kehittyä valmentajana ratkaisevat kuitenkin huomattavasti enemmän. Toisaalta Leppänen näkisi mieluusti naisvalmentajia myös poikapuolella. Se olisi ainakin tervettä tasa-arvokasvatusta. Omalla urallaan Leppänen liittyi Ilveksen liigaryhmään vuonna 2005, ja tuolloin valmentajana toimi Marianne Ihalainen . Hän ei muista, että Ihalainen olisi mitenkään ratkaisevasti poikennut miesvalmentajista, joita hän on sittemmin kohdannut. Sen verran vahvan jäljen Ihalainen on jättänyt, että Leppänen on pyytänyt häneltä apua johtamiseen. – Ryhmänhallintataidot ovat kieltämättä haastava asia. Oppimista minulla on tietysti ihan kaikessa muussakin. Toivottavasti pelaajille kuitenkin välittyy se, että olen mukana täydellä teholla. Uskon, että hekin tuntuvat samoin. Tehoista ei ollut puhettakaan vuosi sitten, kun Ilveksen tyttökiekon kehittäjäksi pestattu Leppänen pohti sitä, nähdäänkö hänet joskus liigajoukkueen päävalmentajana. – En tiedä, nähdäänkö ikinä. Lasten valmentaminen on niin paljon mielekkäämpää, kuului vastaus. Mikä käänsi pään? – Tuli mahdollisuus ja tartuin siihen, ettei kiikkustuolissa tarvitse sitten harmitella. Jatketaan samalla teemalla: koska Leppänen nähdään maajoukkueen peräsimessä. – Pasi Mustosella on sopimus Pekingiin asti eli ei ihan lähitulevaisuudessa, Leppänen sanoo ja nauraa makeasti. Kolme nostoa Untuvikkopäävalmentajan Ilves haluaa olla innokas, eteenpäin menevä ja sitoutunut. Jälkimmäisestä todistaa Leppäsen mainitsema osallistumisinto harjoituksiin. Kahden ensimmäisen tilanne nähdään, kun tositoimet pian alkavat. Joukkue on myös uudistunut melkoisesti. Oman valmentajan pestinsä kannalta Leppänen pitää pelkästään hyvänä asiana, ettei joukkue ole täynnä pelivuosilta tuttuja kavereita. – Ehkä siinä tapauksessa olisi vaikeampaa esiintyä auktoriteettina. Keitä uusia pelaajia katsojan kannattaa pitää silmällä? Leppäsen kolme nostoa ovat Emilia Varpula , Kiia Narinen ja Janette Jokikokko . – Lukosta tullut Varpula on kärkihyökkääjiämme. Vuonna 2002 syntynyt Narinen on treeneissä näyttänyt, että potentiaalia löytyy. Paluumuuttaja Jokikokko on taatusti yksi ykköshyökkääjistämme. Lähtijäpuolella isoimmat menetykset ovat Johanna Juutilainen ja Elli Suoranta .