Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Matti Alamäki ja Martin Schanche kävivät kuumia kaksintaisteluja rallicrossin kulta-aikoina – Heitä yhdisti nopeus, mutta ihmisinä he olivat toistensa vastakohtia

Ayrton Senna vastaan Alain Prost tai Niki Lauda vastaan James Hunt . John McEnroe vastaan Björn Borg . Urheilun ikonisia taistelupareja ja klassikoita, joista on kirjoitettu tarinoita ja tehty elokuvia. Hyvä vastaan paha, tuli vastaan jää. Toistensa vastakohtia, joista on helppo valita puolensa, koska molemmista on mahdoton pitää. Hieman myös päivänsädettä ja menninkäistä, toivotonta rakkautta – no, ehkä ainakin arvostusta, jonka asetelma kääntää vihaksi. Ilman toista toinen ei olisi se, mikä on. Ei olisi ehkä aivan niin hyvä eikä taatusti olisi niin legendaarinen. Samankaltaiseen urheilun tarustoon kuuluu myös Matti Alamäki vastaan Martin Schanche . Inhottava Schanche Läpi 1980-luvun sunnuntain Urheiluruutu teki vuodesta toiseen rallicrossin taisteluparin suomalaisille tutuksi. Näyttävä laji eli kulta-aikaansa. Taistelupari Alamäki– Schanche kiihotti kiinnostusta. Kulmahampaat vilkkuivat radalla ja varikolla. Muistikuviin on piirtynyt, miten porilaisen rattimiehen tehohirmu, pieni punainen Peugeot 205 T16 painoi niin usein mutkaan ensimmäisenä. Norjalaisen ohjaama valkoinen Ford RS200 oli pellissä kiinni, valmiina puskemaan, valmiina mihin vain inhottaviin koiruuksiin. Vaalea ja hillitty Alamäki oli hyvä. Tumma ja temperamenttinen viiksivallu Schanche oli paha. Ainakin suomalaisin silmin. –  Martin saattoi ajaa hillittömästi päin, niin että takakontista meni tavaraa rikki. Hän oli kuuma kaveri, jolla lähti joskus laukalle, Alamäki muistelee. Porilaisen mukaan aika usein kävi vielä niin, että päin ajanut Schanche tuli kisan jälkeen varikolla meuhkaamaan ja syyttämään Alamäkeä. Norjalaisella saattoi olla mukanaan kättä pidempää, esimerkiksi ruuvimeisseli. Alamäki sanoo olevansa sen verran rauhallinen luonne, ettei hän tavallisesti vauhkoontunut Schanchen ajamisesta eikä käytöksestä. Toisinaan häntä vain nauratti kilpakumppanin paukutus, mutta joskus hänenkin rauhallisuutensa rapisi. –  Melkein pesäpallomailojen kanssa asioita välillä selvitettiin. Mekaanikot tulivat väliin, ettemme olleet toistemme kurkuissa kiinni. Molemmat tiesivät, että heidän taistelunsa myy. Ei heidän vääntönsä silti mitään show´ta ollut, mutta ei ärräpäitä kannattanut median edessä pehmittääkään. Niin kuin taistelupareilla usein, Alamäen ja Schanchen kaksinkamppailujen väliaikoina laineet saattoivat liplattaa tyynesti ja asiallisissa väleissä. –  Oli meillä silti niitäkin aikoja, jolloin emme olleet lainkaan väleissä. He olivat lähes yhtä nopeita, mutta niin erilaisia ihmisiä ja kuskeja. Alamäki harkitsevainen ja huolellinen, Schanche aggressiivinen ja röyhkeä. Molemmat olivat hyviä kilpailijoita, hölmöydet välttänyt Alamäki kenties hieman parempi. Kaksikko ajoi rallicrossin ykkösluokkaa, toista divisioonaa, samaan aikaan vuodet 1982– 1990. Alamäki voitti urallaan viisi EM-kultaa: GT-luokassa 1981 ja 2. divisioonassa 1985, 1988, 1989 sekä 1990. Mestaruuksista siis neljä tuli vuosina, jolloin Schanche ajoi samaa sarjaa. Norjalainen oli joka kerta toinen. Ehkei sekään ollut rauhoittavaa lääkettä temparementtiin. Schanche voitti 2. divisoonan EM-kultaa kolme kertaa. Niistä vain yksi (1984) tuli, kun myös Alamäki oli sarjassa mukana. Luonnostaan ja sattumalta Nyt 63-vuotiaasta Alamäestä tuli moottoriurheilija kuin luonnostaan. Kuljetusliikettä pitänyt isä Heikki harrasti autourheilua. Ensimmäisen mikroautonsa Matti sai pyytämättä. Jonkin verran hän menestyikin, mutta paremmin lahjakkuus alkoi tulla esiin myöhemmin isommissa autoissa. Hän ajoi jää- ja asfalttirata-ajoa, jokamiesluokkaakin. Ralliin isä ei poikaansa päästänyt. Se oli liian kallista ja vaarallista. Rallicrossiin Matti Alamäki sen sijaan ajautui hieman sattumalta 1970-luvun lopussa. Hän pääsi kokeilemaan Martti Kankaan Porschea Jämin SM-osakilpailun jälkeen. Se oli menoa. Vanhemmat suostuivat ostamaan pojalleen Kankaan Porschen. Hintaa Alamäki ei enää muista, mutta kallis se oli. Kaupan ehtona hänen piti luopua omasta siviili-Mersustaan. Menestystä tuli nopeasti. Jo 1980 hän ajoi rallicrossin GT-luokan EM-pronssia. Seuraavana vuonna tuli kultaa. Ensimmäinen EM-kulta on Alamäen mielestä voitoista sykähdyttävin. Kauden alla tunnelmat olivat epävarmat ja surulliset. Isä Heikki kuoli alkuvuonna 1981. Hän ei ehtinyt nähdä poikansa Euroopan mestaruutta. Tupakkateollisuus tukena Alamäen ja Seppo Niittymäen menestys pönkittivät rallicrossin asemaa 1980-luvun Suomessa. Tehokkaat turboahdetut soran- ja asfaltinnielijät sopivat mainiosti nousukauden menoon. Kilpailut olivat tapahtumia täynnä, kaikki hyvin yleisön nähtävillä. Alamäen mukaan rallicrossin 1980-luvun hyvinvointi ei ollut vain suomalainen menestyksen puhaltama kupla. Täyttä EM-sarjaa kiersi 20– 25 autoa, yksittäisiä kisoja toinen mokoma lisää. Katsojia lehtereillä oli parhaimmillaan 40 000– 50 000. Mukana oli rahaa ja hieman suuren maailman meininkiä. Samalla kaikki oli varsin pientä ja helposti lähestyttävää. Kun Alamäki kiersi Eurooppaa, hänellä oli mukanaan vain yksi luottomekaanikko, joko Jussi Ristilä tai Jokke Hannula . Jälkimmäinen oli joitain vuosia myös kilpakumppani Schanchen leivissä. Alamäen mukaan nykyään kärkipään rallicross-kuskin takana töitä saattaa painaa 40– 50 ihmistä, ja kisapaikasta toiseen kuljetaan kuudella rekalla. EM-sarja alkaa olla vaikeasti tavoitettavissa. Porilainen muistelee, että hänen yksityistallinsa kausibudjetti oli noin 1,5 miljoonaa markkaa. Tupakkateollisuus oli vahvasti rahoittamassa Alamäen menoa. –  Puolet sponsorirahoista tuli tupakkateollisuudesta, Alamäki kertoo. Suomessa tupakkamainonta kiellettiin jo 1970-luvulla. Niinpä Alamäen autossa luki North Racing, kun hän kilpaili esimerkiksi Ahvenistolla. Kun katsoo vanhoja arkistokuvia, North-sanan perässä autossa ja ajopuvussa lukee yleensä jotain aivan muuta kuin Racing. Alamäen mukaan kuvia otettiin maissa, joissa tupakkamainonta oli sallittua. Ne kuvat levisivät myös suomalaiseen mediaan. 30– 40 vuotta sitten suomalaisissa julkaisuissa hyväksyttiin myös se, että toimittajat lähtivät työmatkoille tupakkateollisuuden kustannuksella ja ylläpidolla. Hyvä näkyvyys oli taattu. Alamäen äiti ei sen sijaan ollut aikoinaan kovin tyytyväinen, kun iltapäivälehti nosti esiin Suomen pahimmat tupakan piilomainostajat. Oman pojan lisäksi kunnian sai silloinen vävypoika, maailmanympäripurjehtija Hjallis Harkimo . Jälleen löytyi taistelupari Ajosimulaattoreita viime vuosina kehittänyt Alamäki jätti rallicrossin EM-sarjan vuoden 1990 jälkeen. Sen jälkeen keräsi kokemuksia muun muassa Pariisi-Dakar-rallista yhdessä Harkimon kanssa ja ajoi Zolderin 24 tunnin kilpailuja. Alamäen mielestä ne muistot tuntuvat jälkeenpäin hienommilta kuin rallicrossin menestysvuodet. Schanche voitti eri luokissa kaikkiaan kahdeksan mestaruutta. Hän ajoi rallicrossissa tämän vuosituhannen alkuvuosiin saakka. Norjalainen tosin aloittikin kilpailemisen vasta 27-vuotiaana. Schanche kasvoi aikoinaan Pohjois-Norjan Tenossa. Sinne hänet adoptoitiin, kun hänen sotalentäjää toiminut saksalainen isä kuoli pojan ollessa vauva. Suomalaisen ja norjalaisen kilpakaksikon tiet ovat vuosien varrella toisinaan kohdanneet. Välit ovat kunnossa, mutta ei Alamäki pidä Schancheen yhteyttä niin kuin moneen muuhun takavuosien kilpakumppaniinsa. –  Ei Martin ole käsittääkseni tekemisissä kenenkään vanhan kilpakaverin kanssa, Alamäki sanoo. Oslon lähelle Drøbakiin asettunut ja muun muassa moottoreita yrityksensä nimissä kehitellyt Schanche on ollut Norjassa esillä uransa jälkeenkin. Hänen poikansa Martin junior kilpaili rallissa vuosituhannen alussa. Tytär Melissa on voittanut Norjan mestaruuksia painonnostossa. Hän jatkaa yhä uraansa. Schanche, 75, on harmaantunut, mutta viikset ja luonne seurasivat radoilta siviilielämään. Pian kilpauransa jälkeen Schanche sai valtakunnallista huomiota kunnallispoliitikkona. Hän löysi jälleen taisteluparin. Norjan kansaneduslaitokseen, eli suurkäräjille myöhemmin edennyt Torgeir Micaelsen kutsui Schanchea koulukeskustelussa pelkuriksi. Kameratkaan eivät pidätelleet Norjan Mr. Rallicrossia keskustelun jälkeen. Hän läimäisi Micaelsenia.