Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Sotilaskodin ovella tuli vastaan totinen poika – armeijan alku voi olla kolkko

Poika oli käynyt armeijaa kuusi päivää. Hätkähdin kohdatessani hänet sotilaskodin ovella. En ollut milloinkaan nähnyt häntä niin totisena, en milloinkaan niin pohjiaan myöten vakavaa katsetta silmissään. Vuoden edetessä lomille on tullut rennon ja itsevarman oloinen nuori mies. Poika aloitti asepalveluksen viime tammikuussa motivoituneena ja halusi tulla hyväksi sotilaaksi. Alku oli yllätys. Puolustusvoimat on uudistanut johtamistaan, mutta se on iso laitos, johon mahtuu hyvää ja huonoa johtamista. Riippuu yksiköstä, johtajasta ja alaisesta, miten johtamistilanteet onnistuvat ja miten kukin ne kokee. Vie myös aikaa ennen kuin ajanmukainen johtaminen sisäistyy kaikkialla ja kaikille. Lähijohtajat ovat itsekin vasta parikymppisiä poikia. Niinpä alaiset saattavat yhä kuulla motivointia tyyliin: "Te sysipaskat.” Ei haukku haavaa tee, mutta ei tällainen palaute suoranaisesti kannusta ylittämään itseään. Mietin, mihin tällä johtamistyylillä tähdätään? Onko sen tavoite sotilaskoulutettavan luonteen karaisu tai yksilöiden yhdistäminen tottelevaiseksi joukoksi vai onko se vain jäänne entisestä ilman tarkoitusperää? Eikö sotilaskoulutettavista saisi enemmän irti, jos koulutuksessa nykyaikaiseen tapaan enemmän painottuisi rohkaiseva motivointi nitistämisen sijaan? Vai onko niin, että koska armeija valmistaa kriisiin ja sotaan, johtamisen on oltava alistavampaa kuin työelämään tarkoitetun johtamisen? En tiedä, ehkä. Moni vanhaa tyyliä kannattava tuntuu ajattelevan, että nykyalokkaat ovat heikkoa tekoa. Vaalitaan käsitystä, että he eivät osaa solmia edes kengännauhojaan, eivät kestä marssirasitusta, ja ennen oli vaativampaa. Tämä tuskin on yksiselitteisesti ja ainoastaan totta. Reserviupseerikoulun johtaja, eversti Jouko Rauhala neuvoi upseerioppilaita poikani RUK-kurssin päätösjuhlassa: ”Jos olette nähneet Puolustusvoimissa huonoa johtamista, ottakaa siitä opiksi ja toimikaa toisin.” Olen kiitollinen Puolustusvoimille. Se tarjosi mahdollisuuksia, antoi arvokasta koulutusta ja loi valmiuksia, joilla on käyttöä elämässä. Ankea alku kääntyi kaikeksi hyväksi. Silti yhä ihmettelen, miksi alun on oltava niin kolkko ja tyly. Miten sanoisin tämän kyllin painokkaasti? Sinä nuori, joka epävarmana aloitat asepalveluksesi. Sinä äiti tai isä, joka huolehdit, pärjääkö lapsesi vai kokeeko hän intin niin ahdistavaksi, että leikki jää ehkä kesken ja jättää vain lannistavan muistijäljen. Teille haluan sanoa: malttakaa. Ankea alku menee ohi. Luottakaa. Ihminen sopeutuu ja yleensä aliarvioi kykynsä oppia ja kasvaa. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja ja tuoreen vänrikin äiti.