Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Ajatukset altistavat kivulle, sanoo vuoden negatiivisimmaksi henkilöksi valittu professori Hannu Luomajoki

Yksi kohta pitkässä ansioluettelossa pistää silmään. Zürichin korkeakoulussa työskentelevän Hannu Luomajoen , 56, CV:stä löytyvät sanat fysioterapian professori, filosofian tohtori ja dosentti. Ja sitten tämä: ”Sveitsin ortopedien järjestö on julistanut hänet vuoden negatiivisimmaksi henkilöksi 2017.” Miten näin on päässyt käymään? Luomajoki vastaa kysymykseen Winterthur-nimisessä kaupungissa sijaitsevasta kodistaan. Skypen välityksellä näkyvät kasvot leviävät hymyyn. – Niin, sain heiltä sitruunapalkinnon. Rovaniemeläinen Luomajoki valmistui fysioterapeutiksi 33 vuotta sitten, lähti heti ulkomaille eikä ole sittemmin palannut. – Sain ylioppilaskirjoituksissa saksasta A:n ja ajattelin silloin, että mihin tätä saksaa muka tarvitsee. Sittemmin Luomajoki on kirjoittanut saksaksi muun muassa leikkausvastaisia artikkeleita, joista sveitsiläiset ortopedit palkitsivat hänet sitruunalla. – Kun olen kuulemma aina niin negatiivinen. Fysioterapialla tuloksia Luomajoki on kirjoittanut useita artikkeleita sanoma- ja aikakausilehtiin siitä, että leikkaus on hyvin usein turha, jos kyseessä on tuki- ja liikuntaelimiin liittyvä vaiva. Tutkimukset osoittavat, että fysioterapialla saadaan yhtä hyvät tulokset, ilman riskejä ja halvemmalla. – Siitä on selvää näyttöä, että lähes kaikkia tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja kannattaa hoitaa ainakin aluksi 2–3 kuukautta fysioterapialla. Lienee hyvä selventää, mitä tuki- ja liikuntaelimistön vaivat ovatkaan. Niitä ovat esimerkiksi välilevytyrä, nivelten kulumat, polven ristiside- ja nivelkierukat sekä olkapäiden jänteiden kiputilat, Luomajoki luettelee. Eli vaivoja, joista lähes jokainen kärsii jossain elämänsä vaiheessa. Alle 60-vuotiaille Luomajoki suosittelee aina hoidoksi fysioterapiaa. – Ainoa, mistä kirurgiasta on selvästi parempaa näyttöä, on ikäihmisten lonkan tai polven nivelrikko. Silloin proteesi on parempi kuin fysioterapia. Jos näyttö on selvä, niin miksi sveitsiläisortopedit kaivoivat sitruunan kehiin? Luomajoki näkee tähän useita syitä. – Sveitsissä lääkäri määrää, ja fysioterapeutti on apulaisammatti. Suomessa fysioterapeuteilla on jo enemmän itsenäisyyttä. Sveitsiläisortopedit myös tienaavat hyvin leikkauksilla. Ja jos ortopedi on saanut tuhat polvea kuntoon leikkauksilla, hän luottaa näkemäänsä tulokseen. – Ortopedi ei voi kuitenkaan tietää, olisivatko potilaat tulleet kuntoon myös muilla tavoin. Sen voi testata ainoastaan tieteellisen tutkimuksen keinoin. Myös Suomessa on Luomajoen mielestä vielä leikkausvoittoista ajattelua, mutta tavat ovat muuttumassa vauhdilla. Kivun jäljillä Leikkausvastaisuuden lisäksi toinen Luomajoelle tärkeä aihe on kivunhoito. Hän julkaisi maaliskuussa yhdeksän muun suomalaisen asiantuntijan kanssa Ammattilaisen kipukirja -nimisen teoksen (VK-Kustannus Oy). Kivun on ajateltu pitkään johtuvan vain elimistöstä löytyvästä kudoksellisesta viasta. Usein näin onkin, mutta ei aina. – Etenkin kroonisessa kivussa kipuun vaikuttavat myös muut tekijät. Suurin osa tuntemastamme kivusta on akuuttia kipua. Ehkäpä nilkka nyrjähtää, istuminen kipeyttää selän tai noidannuoli iskee. Vaikka kipu olisi kova, luonto parantaa Luomajoen mukaan kivun normaalisti jo viikossa. Noin viidellä prosentilla kipuilu kuitenkin jatkuu. Vaikka kehoa kuinka tutkitaan, syytä ei usein löydetä. Monissa kroonistuneissa tapauksissa kipua ylläpitävät tekijät ovatkin psykologisia, Luomajoki sanoo. – Jokin on voinut herkistää keskushermostoa tuntemaan kipua. Syynä voivat olla esimerkiksi stressi, masennus, pelko tai ahdistus. Ajatusvirukset asialla Kipua Suomessa riittää. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2017 julkaiseman raportin mukaan kroonisesta kivusta kärsii noin joka viides työikäinen suomalainen. Kipu saa alkunsa useimmiten tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista. Mutta kun kipu kroonistuu, syynä on usein se, että keskushermoston ja aivojen toiminta muuttuu, Luomajoki sanoo. – Hermojärjestelmä ja aivot ovat uskomaton oppimiskone. Kun toistamme tarpeeksi vaikkapa laulua tai tanssiaskeleita, hermoverkosto oppii ne ulkoa. Pian toimet sujuvat automaattisesti ja ajattelematta. Laulu saattaa alkaa soida päässä itsestään. Näin käy Luomajoen mukaan myös tunteille ja ajatuksille, joita toistelemme itsellemme. Mitä enemmän ajatusta toistaa, sitä helpommin hermoverkosto syttyy ja automatisoituu. Luomajoki ottaa esimerkiksi potilaan, jolle on vastaanotolla sanottu: ”Selkäsi on ihan sökö.” Potilaalle ei ole sanottu, että voit olla rauhassa, selkäsi saadaan kuntoon – kuten lähes aina tapahtuu. Potilas pelästyy ja ajattelee jatkuvasti ”selkäni on sökö ja olen raihnainen ja tuohonkin kohtaan sattuu.” Näin hän vahvistaa selkäkivun oppimista ja pahentaa kivun tunnetta. Kyseessä on siis noseboilmiö, eli oletus voinnin huononemisesta toteuttaa itse itsensä. – Monilla on tällaisia ammattilaisten istuttamia ajatusviruksia, eli negatiivisia ajatusmalleja. Pahimmillaan pelko on katastrofisointia, eli pahimman pelkäämistä, liioittelua ja toivottomuutta. Katastrofisointi saa kehon erittämään hormoneita, jotka herkistävät keskushermostoa kivulle. – Jos vielä varoo pelon takia fyysistä liikkumista, kierre usein pahenee. Kivun kannalta olisi parempi toimia päinvastoin: yrittää nähdä positiivisia puolia ja liikkua niin paljon kuin mahdollista. Usko paranemiseen Luomajoki toivoo, että vastaanotoilla olisi enemmän aikaa kohdata ihminen. Sillä on isosti merkitystä toipumisen kannalta. – Jos potilas saa vastaanotolla hyvän olon ja uskon paremmasta, se lievittää kivun tunnetta, vaikka ihmistä olisi vain kuunneltu tosissaan ja empaattisesti. Kun nosebo pahentaa fyysisiä oireita, plasebo toimii päinvastoin. Mitä positiivisempi ja luottavaisempi asenne ihmisellä on, sitä paremmin hän yleensä selviää kivun kokemisesta, Luomajoki sanoo. Plasebo lieneekin kaikista paras kivunlievittäjä, ja se pystytään selittämään myös neurofysiologisesti. Kipukäsitys muodostuu aivoissa, ja plasebo aktivoi aivoissa kipua lievittäviä ratoja. – Usko paranemiseen saa aikaan ehkä kaikkein vahvimman hoitovasteen. Toki ihmisen on oltava valmis myös tekemään töitä parantumisesta eteen. Mutta mistä purkista sellaista positiivista ja luottavaista uskoa luonteenlaatua saisi? Asenteet kumpuavat Luomajoen mukaan usein jo lapsuudesta. Jos lapsi saa kannustusta, hänen itseluottamuksensa lisääntyy ja kuvastuu aikuisena siinä, miten hän sopeutuu ongelmiinsa. – Omaan asenteeseensa voi toki vaikuttaa myös aikuisena. Se saattaa vaatia esimerkiksi kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Entä miten kipua voisi estää omassa elämässään? Luomajoki hymähtää, että lista on brutaalin tuttu: terveelliset elämäntavat, liikunta, koulutus, mielekäs työpaikka ja tasapainoinen parisuhde. – Etenkin selkäkivuissa elämäntavat ovat suurin kipuja ylläpitävä ongelma. Henkinen ja fyysinen vointi vaikuttavat kipuun niin hyvässä kuin pahassa. Jos ihminen kärsii pitkittyvästä, epäselvästä kivusta, pitäisikin hoidossa ottaa huomioon myös psykologiset ja sosiaaliset tekijät, Luomajoki sanoo. Eli miten ihminen jaksaa, entä miten kotona ja töissä sujuu? – Näillä tekijöillä voi olla iso merkitys kivun takana. Psykologinen apu toimii toisille jopa paremmin kuin fysioterapia tai lääkehoito. Kipu voi olla opittua Joskus kipu saattaa olla ”sosiaalisesti opittu reaktio”. Luomajoella oli kerran asiakkaana 19-vuotias muurari, joka kärsi jatkuvasta selkäkivusta. Keskusteluissa selvisi, että miehen isä oli sairaseläkkeellä oleva muurari. Isä oli hokenut pojalleen, että työ on ”paska homma selälle.” – Muutimme pojan ajattelumallia. Kerroin hänelle, että selkäsi on hyvinkin vahva ja hyväkuntoinen, koska teet noin raskasta työtä. Selkäsi on hyvin treenattu. Uusi tapa ajatella auttoi. Pojan selkä saatiin kuntoon. Luomajoki kehottaa hoitamaan kipua aina mahdollisimman nopeasti. Jos kipu ehtii kroonistua, siitä voi tulla pahimmillaan pysyvä kumppani. Silloin paras – ja haastava – keino on yrittää hyväksyä kipu, Luomajoki sanoo. – Hyväksyä se, että näin on, elän nyt tämän kanssa. Tämä metodi vapauttaa yllättävän paljon energiaa, ja elämä kääntyy yleensä parempaan suuntaan. Ihminen voi oppia eri ammattilaisten avulla toimimaan täysipainoisesti kivusta huolimatta, Luomajoki muistuttaa. – Parhaimmillaan kipu jää taka-alalle. Luomajoki on joutunut työstämään myös omaa suhtautumistaan kipuun. Myös hän kärsii kroonisesti kivusta: Luomajoella on ollut 20 vuotta psoriasis, johon liittyy reumaattisia nivelkipuja. – Siihen ei ole hoitoa, mutta urheileminen ja terve ruokavalio auttavat. Olen hyväksynyt asian, enkä juuri ajattele sitä. Se on osa minua, kuten päälaen kalju. Hannu Luomajoki on fysioterapian professori, fysioterapeutti OMT, filosofian tohtori ja Jyväskylän yliopiston dosentti. Luomajoki työskentelee Zürichin korkeakoulun tuki- ja liikuntaelimistöä koskevan fysioterapian maisteriohjelman johtajana.