Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Yle: Taiteilija Jope Ruonansuu on kuollut

Taiteilija Jorma Olavi ”Jope” Ruonansuu on kuollut, kertoo Yle . Ruonansuun lähipiiri vahvistaa tiedon Ylelle. Ruonansuu menehtyi tänään. Hän oli kuollessaan 56-vuotias. Ruonansuu oli monille suomalaisille tuttu koomikko, imitaattori, muusikko ja näyttelijä. Hänet muistetaan muun muassa omasta Jopet Show -sketsiviihdesarjastaan. Hänellä oli urallaan imitoitavia hahmoja 150. Ruonansuu palkittiin uransa aikana muun muassa Huumori-Emmalla vuonna 1996, vuoden viihdetaiteilijan palkinnoilla vuosina 1998 ja 2001 sekä Venla-palkinnolla vuonna 2010 parhaana tv-esiintyjänä. Ruonansuu oli syntynyt Kemissä huhtikuussa 1964. Ruonansuu kertoi avoimesti alkoholinkäytöstään ja terveysongelmistaan, mutta muutama vuosi sitten terveydentila oli hänen mukaansa kohentunut reilusti. Ruonansuun paino muun muassa putosi kymmenillä kiloilla lihavuusleikkauksen avulla. Avoimuus teki Ruonansuusta tahtomattaan eräänlaisen koko kansan terapeutin. –  Kun olen julkisuudessa puhunut alkoholin tuomista vaikeuksista, netissä alkaa tulla yhteydenottoja. Ihmisillä on tarve purkautua, mutta enhän minä heidän ongelmilleen mahda mitään, Ruonansuu sanoi STT:n 50-vuotishaastattelussa vuonna 2014. Vainio ja Ruonansuu tapasivat Kuopiossa Tuottaja Ilkka Vainio ja näyttelijä Jukka Puotila muistelevat legendan uraa ja herkkää puolta. Tuottaja Ilkka Vainio bongasi nuoren Jope Ruonansuun huumorikisan lavalta Kuopiossa, mistä alkoi yli kaksikymmenvuotinen yhteistyö. Näyttelijä Jukka Puotilan mukaan Ruonansuuta voi luonnehtia ainoastaan ”taiteilijaksi”. Tuottaja ja muusikko Ilkka Vainio ja lauantaina kuollut muusikko-näyttelijä Jorma Olavi ”Jope” Ruonansuu tapasivat Kuopiossa 1980-90 -lukujen taitteessa. Kaupungissa oli käynnissä huumorin SM-kilpailut. Ruonansuu osallistui kilpailuun, Vainio istui tuomaristossa. ”Näin, että Jope oli jotain ylitse muiden, hän loi täysin uutta huumoria”, Vainio muistelee. Ruonansuu voitti kilpailun mennen tullen. Kisan päätteeksi Vainio käveli Ruonanasuun puheille ja ehdotti yhteistyötä. Siitä alkoi retki, jonka aikana syntyi yli kaksikymmentä levyllistä suomalaista huumorihistoriaa, Vainio kuvailee. Ruonansuun taiteeseen lukeutui huumorin, televisio-ohjelmien ja imitaatioiden lisäksi myös vakavaa ja herkkää musiikillista tuotantoa. Vainion mukaan Ruonansuu oli työssään vauhdikas ja virtuoosimaisen taitava. Kun töiden aikatauluista sovittiin, asiat luistivat eteenpäin nopealla tahdilla. Vainion mukaan Ruonansuu oli monilahjakkuus, joka teki tinkimättömästi sitä mitä halusi. Ruonansuu julkaisi yhteensä 24 levyä. Kappaleita syntyi yhteistyössä Vainion sekä tuottaja Risto Asikaisen kanssa noin yhden albumillisen verran vuodessa. ”Olimme Asikaisen kanssa enemmänkin apupoikia siinä”, Vainio kuvailee yhteistyötä. Vainion mukaan Ruonansuu osasi tallentaa sanoituksiinsa suomalaisen ihmisen mielenmaisemaa. Kappaleilla kuvaillaan kotimaista kulttuurihistoriaa ja ajankuvaa huumorin keinoin, Vainio sanoo. Hänen mukaansa Ruonansuu ei koomikkona rienannut ketään. Vitsit olivat enemmänkin hyväntahtoisia ja lempeitä kuin ilkeitä. Suurimmalle osalle oli kunnia tulla Ruonansuun imitoimaksi, vain tosikoista tosikoimmat suuttuivat, Vainio muistelee. –  Väyrysen eduskunta-avustaja soitti kerran kertoakseen, että oli haastanut meidän oikeuteen. Ruonansuun kanssa todettiin vain, että mehän tulemme. Halusi mukaan aina myös jonkin kauniin laulun Levyilleen Ruonansuu halusi mukaan aina myös jonkin ”kauniin laulun”, Vainio sanoo. Kaksikko teki sopimuksen, että kullekin levylle mahtuu yksi herkkä kappale. Vainion mukaan Ruonansuu olisi halunnut niitä enemmänkin. Taiteilijalla oli herkkä puoli, jota hän halusi tuoda esiin. Herkkyys kuului tarkkanäköisissä sanoituksissa. Yhdeksi kuuluisimmista Ruonansuun tunteikkuutta esittelevistä kappaleista on jäänyt vuonna 1996 julkaistu Enkeleitä toisillemme. Vainio kuvailee Ruonansuun tuotantoa ”kansalliseksi ensyklopediaksi”, johon on tallennettu huumorin keinoin suomalaisille tärkeitä tapahtumia ja henkilöitä. ”Herroja ei pelätty”, Vainio sanoo. Hän uskoo, että suomalaisten elämä olisi ollut paljon tylsempää ilman Ruonansuun taidetta. Viime vuosien aikana Ruonansuu myös maalasi. Vainio kertoo puhuneensa Ruonansuulle viimeisen kerran noin kaksi kuukautta sitten. Viime vuosien aikana maalaamisesta innostunut taiteilija oli tehnyt ystävästään muotokuvan. – Puhelimessa Jope kyseli minun kuntoa, vaikka hänen oma tilansa oli melko huono, Vainio sanoo. Hänen mukaansa Ruonansuu oli ystävänä reilu ja auttavainen tsemppaaja. Vainio sanoo olevansa ennen kaikkea kiitollinen siitä, että on saanut olla Ruonansuun mukana tekemässä suomalaisen huumorin historiaa. – Kiitos huumorin enkeli, Jope Ruonansuu. Monilahjakas taiteilija Näyttelijä Jukka Puotila luonnehtii Ruonansuuta suomalaisen viihdyttämiskulttuurin merkittäväksi tekijäksi. Puotila muisteli Ruonansuuta STT:n haastattelussa. – Suomalaisen viihdyttämiskulttuurin erittäin merkittävä – ehkä suurin – kaveri on poissa, sanoo Puotila. Puotilan mukaan Ruonansuu oli äärimmäinen monilahjakkuus esimerkiksi muusikkona, sanoittajana, näyttelijänä ja piirtäjänä. – Lisäksi oli jotenkin niin hienoa, että hän pystyi nousemaan omilla lihaksilla piirien ulkopuolelta Kemistä tuolla tapaa. Hän otti paikkansa omalla neroudellaan. Puotila näkee Ruonansuussa samoja piirteitä kuin lauluntekijä Jaakko Tepossa. – He kumpikin olivat aivan ylivoimaisia porukan kanssa. Heissä molemmissa oli jokin sellainen aitous. Puotilan mukaan Ruonansuun taituruuden skaala mahtuu vain laajan termin ”taiteilija” alle. – Se on mielestäni paras määre hänestä. Tosin luulen, että Jopelle itselleen kävi mikä vaan määritelmä. Pitkän uransa yleisön edessä Ruonansuu aloitti 16-vuotiaana. – Käsittääkseni se oli Vesku Loiri, jonka voi sanoa löytäneen Ruonansuun, Puotila lisää. Juttua päivitetty 18.7.2020 kello 19.39: Lisätty tuottaja Ilkka Vainion ja näyttelijä Jukka Puotilan muistelmat. Juttua korjattu 18.7.2020 kello 22.30: Korjattu tieto kappaleen Enkeleitä toisillemme julkaisuvuodesta. Kappale on julkaistu vuonna 1996, eikä 2008, kuten jutussa virheellisesti sanottiin.