Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Rippileiri on ulkoläksyjä, uskontoa, hauskanpitoa ja yhteishenkeä: ”Yksi parhaista kokemuksista” – rippikoululainen muuttaisi leirillä vain yhden asian

Parinkymmenen nuoren ryhmä pelmahtaa käytävään. Kuuluu naurua ja iloista puheensorinaa. – Hei, hei, oletteko menossa liikuntasaliin? Siellä on toiset vielä, niin joudutte nyt venailemaan. Itse asiassa he tulevat kääntymään tästä tuonne, joten peruuttakaapas vähän, kiitos, ohjeistaa erityisnuorisotyön koordinaattori Tuomas Perkiö . Näsijärven rannalla Toimintakeskus Aitossa on käynnissä Messukylän rippileiri numero 50. Noin 40 rippikoululaisen porukka on jaettu kahteen ryhmään, jotka koronan vuoksi pidetään erillään toisistaan mahdollisimman tarkoin. Tavallisesti nuoret jaetaan vain oppituntien ajaksi, mutta nyt myös ruokailut, jumalanpalvelukset ja muu ohjelma järjestetään molemmille ryhmille erikseen. Lisäksi nuoret majoittuvat toimintakeskuksen eri kerroksissa. Nyt yhden ryhmän leikkimielinen päiväkisa on päättymässä liikuntasalissa, ja heillä on vuorossa lounas. Perkiö ohjaa käytävässä odottavaa ryhmää ottamaan vielä muutamia askelia taaemmas, jotta muut mahtuvat kulkemaan ohi riittävän kaukaa. Sitten on heidän vuoronsa kisailla. Voittajille karkkia Vapaa-ajan ohjaaja lukee kännykästään tuoreimmat pistetilastot. Tällä hetkellä päiväkisaa johtaa joukkue nimeltä Makkaraperunat, mikä saa jäsenet hurraamaan. Aiempina päivinä kilpailulajeihin on kuulunut muun muassa vesisotaa ja isosten piilotusta. Suoritukset pisteytetään, ja leirin lopuksi voittajille on luvassa palkinnoksi karkkipussi. Nyt tehtävänä on rakentaa kuudesta paperiarkista mahdollisimman korkea torni. Ryhmät käyvät toimeen. Osa tekee lieriöitä, toiset taittelevat arkkeja. Salin eri puolilta kantautuu keskittynyttä supinaa. Joukkueet ovat niin kutsuttuja ”raamisryhmiä”, joihin kuuluu kaksi isosta ja viisi tai kuusi rippikoululaista. Iltapäivisin raamisryhmissä käydään Raamattua läpi ja keskustellaan oppitunteihin liittyvistä aiheista. Johtava diakoniatyöntekijä Mirva Mäkelä kertoo, että isosiksi haluavia nuoria on vuosittain niin paljon, että leireille heitä otetaan usein tuplasti sen, mitä tarvitsisi. Tällä rippileirillä isosia on parisenkymmentä. Kun viisi minuuttia on kulunut, ryhmät paljastavat torninsa. Makkaraperunat voittaa jälleen. Musiikki herättää Rippileiri numero 50 alkoi viime sunnuntaina, ja lauantaina rippikoulu huipentuu konfirmaatiomessuun Aitolahden kirkossa. Ensimmäisenä leiriaamuna Matias Huttunen säikähti. Hän oli laittanut itselleen herätyksen soimaan, mutta isoset ehtivät ensin. Kaiuttimista alkoi kuulua suoraa huutoa ja sen jälkeen Uuno Turhapurosta tuttu pätkä, jossa Turhapuro tiedustelee Sörsselssöniltä, että ”olitkos vielä nukkumassa”. – Aina juuri meidän huoneen oven eteen laitetaan kajari soimaan ja jos mitään ei hetkeen kuulu, niin sitten se tungetaan sisään huoneeseen, Huttunen sanoo ja nauraa. – Joo, kahdeksalta aamulla tullaan soittamaan jotain kauheaa musiikkia ihan täysillä. Kyllä siihen sitten ainakin herää, Hilla Partanen jatkaa. Partasen mukaan tyttöjen puolella aamuherätysmusiikkina on ollut muun muassa Teletappien ja Muumien tunnuskappaleita. Poikien puolella on aamuisin huutanut esimerkiksi Paranoid. – Tänä aamuna tuli Arttu Wiskarin Mökkitie , Huttunen sanoo. Aluksi jännitti Sekä Partanen että Huttunen kertovat tulleensa leirille parhaan ystävänsä kanssa, mutta entuudestaan he eivät tunteneet leiriltä ketään muita. – Alun perin tällä leirillä piti olla enemmänkin tuttuja, mutta sitten kun porukka jaettiin, pääsimme vain kaksistaan samaan ryhmään. Mutta ei se haittaa, Huttunen sanoo. Partasta jännitti aluksi. – Pelotti, että tutustunko muihin kuinka hyvin ja millaisia ihmisiä täällä on. Kaikki ovat olleet tosi kivoja. Molemmat kertovat viihtyneensä leirillä hyvin. Parasta ovat olleet isosten järjestämät iltaohjelmat ja vapaa-ajalla hengaaminen. – Ovat ne tunnitkin oikeastaan olleet ihan hauskoja. Olen kuullut monelta, että ripari on ollut yksi parhaimmista kokemuksista, mutta en olisi arvannut, että riparilla on itseenikin näin iso vaikutus, Partanen sanoo. Mitään negatiivista sanottavaa kumpikaan ei leiristä keksi. Tai no, yksi asia tulee Huttusen mieleen. – Poikien puolella varmaan aamuherätykset voisi hoitaa eri tavalla. Sisällöt yhä samoja Mirva Mäkelä istuu luokkahuoneessa violetin jumppapallon päällä. Oppitunnin aiheena on Raamatun luomiskertomus. Yksi nuorista potkii hajamielisesti turkoosia jumppapalloa, toinen syö sipsiä ja muutamat nojaavat päätään käsiinsä. Kulmapöydässä käydään omaa keskustelua, mistä Mäkelä joutuu huomauttamaan. Keskipäivän tihkusade on tauonnut hetkeksi, joten Mäkelä patistaa nuoret pihalle. Tehtävänä on ottaa kuva jostakin sellaisesta, joka kuvaa Jumalan luomistyötä. Huone tyhjenee äkkiä. Mäkelä naurahtaa. Tämä on ryhmistä äänekkäämpi, mutta silti mukava ja helppo ryhmä. Mäkelän mukaan joinakin vuosina leireillä on ollut nuoria, jotka ovat tulleet oppitunneille keskisormet pystyssä. Sellaista ei juurikaan enää ole. – Nykyään vanhemmat eivät pakota nuoria rippileirille, vaan leiri on nuorten oma valinta. Mäkelä arvioi olleensa mukana ainakin 30 rippileirillä vuodesta 2000 lähtien. Kahdessakymmenessä vuodessa yhteiskunta ja aika ovat muuttuneet ja nuoret niiden mukana, mutta moni asia rippileirillä on säilynyt ennallaan. Oppitunneilla käsitellään yhä samoja sisältöjä, vaikka opetus itse on jonkin verran muuttanut muotoaan. Edelleen nuorten on opeteltava ulkoa kristinuskon perusasiat, kuten uskontunnustus ja kymmenen käskyä, ja leiri päättyy loppukokeeseen. Paljon kirjoitettavaa Vartin päästä rippikoululaiset palaavat luokkaan ja esittelevät ottamansa kuvat. Moni on kuvannut taivasta, vettä ja puita. Joku nappasi itsestään kuvan. – Otin kuvan jostain vihreästä kasvista, mutta en tiedä, mikä tämä on, yksi kertoo. – Joo, minulta ei kannata siinä asiassa kysyä neuvoa, Mäkelä sanoo ja nauraa. Kun kuvat on käyty läpi, on aika tehdä muistiinpanoja. Huolellisuus kannattaa, sillä vihkon saa ottaa mukaan loppukokeeseen, mutta sitä nuoret eivät etukäteen tiedä. Porukka hiljenee, ja kynät heiluvat. Mäkelä pahoittelee, että tällä tunnilla kirjoitettavaa on paljon. – Ei kyllä näytä hirveän paljolta. Koulussa uskonnon tunnilla kirjoitettiin kerran viisi sivua muistiinpanoja, Huttunen sanoo. Kaveri komppaa vieressä. Silloin tuli ranne kipeäksi, tämä ei ole siihen verrattuna mitään. Seurakunta lähettää Aitolahden kirkossa järjestettävän konfirmaatiomessun lauantaina suorana lähetyksenä. Konfirmoitavat nuoret on jaettu kuuteen ryhmään, joista ensimmäisen konfirmaatio alkaa kello 9 ja viimeisen kello 15.15. Kukin konfirmaatio kestää noin puoli tuntia ja niiden välissä on 45 minuutin tauko. Seuraa konfirmaatiota täällä: