Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Opettajankouluttajat vastaavat Pojan äidille: Koululiikunta on muuttunut

Mitä tapahtui koululiikunnalle, kysyi Pojan äiti (AL 29.9.), jonka kolmasluokkalainen poika on pettynyt koulun liikuntatunteihin. Siellä vain leikitään, ei tule hiki, ei ole haastetta, ei olla tosissaan ja joudutaan varomaan tyttöjä. Äiti kysyy, auttaisiko poikien koulussa viihtymiseen se, että liikuntatunneilla saisi oikeasti purkaa energiaa, pojat omissa ryhmissään eri lajeja kokeillen kuten äidin omana kouluaikana. Kirjoittaja on oikeassa havainnossaan, että koululiikunta on muuttunut. Opetus on inklusoivaa, erilaiset oppilaat huomioivaa sekä kokonaisvaltaisesti oppilaiden hyvinvointia tukevaa fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn alueilla. Tarkoituksena on, että kaikki viihtyvät tunneilla, kaikkien tulee hiki, kaikille on haastetta ja kaikki oppivat itselleen uusia asioita – myös lajeihin liittyviä. Arjen liikkumisen ja lajitaitojen oppimisen perustana olevia motorisia perustaitoja voidaan monipuolistaa ja vakiinnuttaa lukuisin eri tavoin, ei kuitenkaan yksinomaan hippaleikein. Alakoulun koululiikunnassa ei pyritä toistamaan urheilulajien suoritusideaaleja. Lajeja sovelletaan pedagogisesti ja leikkimielisestikin siten, että kaikki pystyvät osallistumaan yhteiseen toimintaan. Osa oppilaista harrastaa liikuntaa vapaa-ajalla, osa ei. Koululiikunta ei edellytä mitään erityisosaamista. Kuitenkin liikuntaa vapaa-ajalla harrastavat omaavat enemmän kulttuurista pääomaa osallistua koulun liikuntatunteihin kuin he, joilla ei vapaa-ajalla harrastamisen mahdollisuutta samassa määrin ole. Yhteistä toimintaa edistää, jos liikuntaa harrastavat oppilaat osoittavat monipuolista osaamistaan paitsi fyysisellä, myös sosiaalisella ja psyykkisellä osa-alueella. Jatkuvaa haastetta kaikille löytyy muun muassa uusien asioiden kokeilussa, parhaansa yrittämisessä, kaikkien kanssa yhdessä työskentelyssä, tunteiden säätelyssä tai reilun pelin periaatteiden opettelussa. Kirjoittaja kysyy, onko koululiikunnassa tarpeeksi haastetta liikunnallisille tytöille ja pojille. Me kysymme tätä tärkeää kysymystä laajentaen, onko kaikilla oppilailla mahdollisuus kokea pätevyyttä, onnistumisia ja ryhmään kuulumisen tunteita. Näin tulisi opetussuunnitelman mukaan olla. Liikunta on ainoa kouluoppiaine, jota ainakin joissain alakouluissa toteutetaan vielä erillisopetuksena, tytöt ja pojat omina ryhminään. Oletusarvona tällöin on tyttöjen keskinäinen samankaltaisuus ja poikien keskinäinen samankaltaisuus, jolloin kiinnostuksen kohteet palautetaan yksinomaan fysiologisiin ominaisuuksiin, ei siihen, mitä kulttuuri tarjoaa ensisijaisena ja sopivana. Kirjoittajan mukaan erityisesti pojat haluavat ”nujuta”. Myös tytöt voivat haluta ”nujuta” ja kaikki pojat eivät tätä halua. Liikuntaryhmiin jakaminen muilla kuin oletettuun sukupuoleen perustuvilla jaoilla ja jos mahdollista, tilanteen mukaan joustavasti, olisi toivottavaa. Kirjoittajat ovat opettajankouluttajia, Hakala Helsingin yliopistosta ja Kujala Tampereen yliopistosta.